ysiluokka kirjoitti:Hyvä, hanna75! Tässä on suoraan ja kaunistelematta ja liioittelematta Ms Mattila pähkinänkuoressa. Vielä pienempään mittayksikköön mahdutettuna sanoisin Ilkeä, katkera känisijä.
On mielenkiintoista ihmetellä, miksi kaikesta huolimatta Armi on niinkin vähän inhottu mm. plazan pisteytyksissä ja äänestyksissä. Yksi oma teoriani on se, että Armi sittenkin heijastaa peruskäsitystä ton ikäisistä naisista. Kolmosen antajat näkevät suunnilleen oman äitinsä (ehkä ennen kuin se tajusi hakea vaihdevuosilääkkeet), eikä mutsille tietenkään voi nollaa antaa. Viisikymppiset nyt vaan on tollaisia. Tätä teoriaa tukee talon kanssa-asukkaiden lauhkea asenne. Toisaalta muiden suopeutta tukee sekin, että Armilta saattaa irrota VIP-lippuja jatkossa.
Toinen teoriani on se, että keskuudessamme nyt vaan on katsojia, jotka diggaavat kovuutta, vastustamattomasti ja jopa ihaillen. He saattavat kutsua Armin tyyliä lähestyä kanssaihmisiä vahvuudeksi. Itse näen sen heikkona itsetuntona. Kun on niin kova kuori, että se näkyy ja kuuluu kauas ja valmiiksi jo ennen kuin kukaan pääsee edes tutustumaan, ei ainakaan tule yllätetyksi ja haavoitetuksi. Tätä teoriaa tukee Tippavaara. Muiden moitteet olivat yllätys Armille ja tämän sisin meni sittenkin haavoille. Asiaa on pakko kelata, pakkopakkopakko... ei anna rauhaa. Piru kun pääsi suojapanssari pettämään.
Sitä hiukan ihmettelen, että Armi kun on kroonisesti tollainen koopää muita kohtaan kuten Jonathan, niin miksi Jonathanista haluamme löytää hyvän syyn sen käytökseen, mutta Armilla riittää se, että on tahattomasti lapseton. Vai?
Ihmettelen vain hiukan, koska teoriani 1. Varokaa tytöt, tollaisia meistä kaikista tulee kun 50.
Et oo tosissas
Olen 54-vuotias enkä ole Armin kaltainen. En edes käsitä, miksi kaikista tytöistä/naisista tulisi katkeria, ilkeitä, kaksimielisiä känisijöitä täyttäessään 50 vuotta. Mistä tällainen sterotyypitys on lähtöisin? Tunnen toki viisikymppisiä, jotka ovat katkeria valittajia, mutta minä en halua olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko.
Mulla oli työkaverina kaksi n. viisikymppistä naista, jotka molemmat olivat sitä mieltä, että toinen kiusaa häntä. Kumpikaan ei kuitenkaan koskaan ollut valmis keskustelemaan asiasta kahden kesken ja rakentavasti, vaan kumpikin syyti syytöksiä toisistaan selän takana kaikille muille. Se tuntui lähes elämäntehtävältä. Hyvin raskaita ihmisiä kumpikin ja olen onnellinen, ettei minun enää tarvitse olla kummankaan kanssa tekemisissä. Sen sijaan viihdyn muiden eri-ikäisten ystävieni kanssa, joiden kanssa voi keskustella monista asioista maan ja taivaan välillä, vakavasti ja vähemmän vakavasti, hassutella, nauraa jne. Siitä jää hyvä fiilis.
Hävyttömyyksiä en halua jutella enkä kuunnella, alatyylinen puhe ei ole mielestäni mitenkään kunniaksi yhtään kenellekään. Joku toki pitää sitä huumorina, itse vain en.
Mun mielestä pitää kunnioittaa toista ihmistä, mutta kunnioitus on myös ansaittava. Jos käyttäydytään huonosti, niin mitä kunnioitusta sellainen ihminen ansaitsee, olipa minkäikäinen tahansa. Ei se mikään automaatio ole. Asioista on myös osattava keskustella toista kuunnellen, siis kaikkien osapuolien. Käsitys, että se on oikeassa, joka isoiten huutaa on kyllä naurettava. Usein toinen vaikenee, koska ei vain jaksa, luovuttaa ja huutaja jää virheellisesti siihen käsitykseen, että on oikeassa, kun sai toisen nujerrettua. Jokaisen ihmisen pitäisi välillä pysähtyä miettimään, miten viestii toisille, miten kommunikoi toisten kanssa. Ei kai sen pitäisi aikuisille ihmisille niin hirveän vaikeaa olla. Edes joskus.
En tiedä, millainen elämä Armilla on ollut, miksi hän on sellainen kuin on. Voisin kuvitella, että henkilö, joka työskentelee pornoalalla ja on veloissaan korviaan myönten, on ehkä pakosta jo perusluonteeltaan jollakin tavalla kova tai kovaluonteinen. Minä en voisi kuvitellakaan moista alaa, olen sen verran herkkä, ujo, hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Mun tulisi paha olo.
Tästä tuli ihan liian pitkä sepustus, mutta piti ihan periaatteessa vastata. Ei missään nimessä millään pahalla