No nyt on tullut jokainen jakso katsottua. Ensimmäiset pari-kolme jaksoa lupasivat paljon, mutta olihan tää lopulta vain hyvien näyttelijöiden tuhlausta. Kakkoskautta vähän pohjustettiin
Sallan salaisuudella mutta en usko että palaan takaisin tän pariin enää.
Potilaskertomukset on toki tärkeitä, kun sairaalasarjasta on kyse, mutta ne saivat ihan liikaa aikaa, verottaen oikeita juonikuvioita. Kaikkien hahmojen tarinoissa edettiin offscreeninä, olettaen vain että katsoja tajuaa kyllä.
Esimerkiksi Paul. Katsojalle hänet näytettiin limaisena, rikkaana kusipäänä. Meille ei näytetty Paulin olevan niin pelottava, että Jarkko joutui vaihtamaan kaupunkia.
Johanna päätti jäädä Suomeen kun aviomies muutti Sveitsiin. Seuraavassa jaksossa Johanna olikin avoimesti Maxin kanssa ja haki avioeroa. Ja tämän venäläislääkärin mustasukkaisuus Maxia kohtaan unohtui johonkin matkan varrelle.
Marleenan vieroituskuukaudet sivuutettiin täysin. Lisäksi Ilmarin katkeruus ja viha Sallaa kohtaan katosi silmänräpäyksessä.
Rebekka tapasi Villen ja seuraavassa jaksossa oli jo pakkomielteinen hänestä ja lähetteli alastonkuvia.
Listaa voisi varmasti jatkaa, mutta nämä nyt tuli mieleen. Nuo nyt vain etäännyttivät katsojat hahmoista ja koko touhusta jäi pintaliitoinen maku suuhun.
Finaalijakso oli ihan samaa peruskauraa, mutta
juoksu magnettikuvausosastolle oli aivan järjettömän koomista. Ja se ihanan tunteellinen joulukohtaus oli kuin suoraan jenkkisaippuasta.
Iina Kuustoselle ja Jarkko Niemelle erittäin iso
![thumbup :tu](./images/smilies/thumbup.gif)
Molemmat ovat kehittyneet näyttelijöinä muutaman vuoden aikana helvetisti (Iinalla vertailukohtana esim 8 Päivää Ensi-iltaan ja Jarkolla Risto) ja varsinkin Iinalle antaisin ehdottomasti tunnustusta suorituksestaan.