BBPlaza.org - Foorumi

Semmosta se sitten pukkaa kun siellä laavulla tarpeeksi tunnelmoidaan. Alkaa muuki loimuamaan kuin lohi vaan. Tokihan plaza-nimmari on mietitty jo valmiiksi? Pitäsköhän örvellysketjuun laittaa kaiken varalta K-18 ovelle ettei pikku-mouri opi ennen aikojaan huonoille tavoille.

Tattista. Joo, pikku-Mourilta on paree lukita muutamat ketjut jo hyvissä ajoin valmiiksi, sen verran kova mimmi jo näillä näytöillä.

Onnea Mourille tulokkaasta! Lisää eläkkeenmaksajia aina tarvitaan.

Keskiviikkona haettiin paketti osastolta kotiin. Olivat unohtaneet laittaa ohjekirjan mukaan, pitää lähettää reklamaatiota.

Onnea!

Onnea kääröstä!

Muista soittaa sille hyviä tuutulauluja.

Onnet perheenlisäyksestä vähän jälkijunassa, adhv. Jonkunlaista käyttöopusta sitä kieltämättä välillä kaipaisi tähän hommaan!

Ei ole lapsia, eikä ole tulossakaan missään vaiheessa.

Vauvakuume ollut jo parin vuoden ajan. Ehkä sille voisi alkaa lähikuukausina tekemäänkin jotain.

Jaa, tämmöinen. Pari lasta löytyy, teinejä molemmat.

Voihan vauvakuume. Tositoimiin ryhdytty, mutta aika pitkä projektihan tämä on. Nyt on jo tehty kaikenmaailman testejä, joiden avulla pyritään ehkäisemään keskenmenon riskiä ja muitakin mahdollisia riskejä. Jonkin aikaa sitten aloitettu hormoonilääkitys, jota menee puolisen vuotta. Sen jälkeen voisi sitten alkaa katsomaan, josko ihan oikeasti alkaisi tärpätäkin.

H-hetki lähenee kovaa vauhtia ja ihan loppumetreillä ollaan jo. Ensimmäinen lapsi siis tulossa ja laskettu aika on 4.2.
Ainakin vielä on odottavainen tunnetila, pienikin jännitys kyllä hälveni kun käytiin synnytysosastolla jo tutustumassa. Periaatteessa lähtö voi tulla sairaalaan ihan milloin vain, mutta olisihan se aika sattumaa kun sattuisi esim. 02.02.2020 päivälle

James kirjoitti: ↑

19 Tammi 2020 13:06

H-hetki lähenee kovaa vauhtia ja ihan loppumetreillä ollaan jo. Ensimmäinen lapsi siis tulossa ja laskettu aika on 4.2.
Ainakin vielä on odottavainen tunnetila, pienikin jännitys kyllä hälveni kun käytiin synnytysosastolla jo tutustumassa. Periaatteessa lähtö voi tulla sairaalaan ihan milloin vain, mutta olisihan se aika sattumaa kun sattuisi esim. 02.02.2020 päivälle

Teillä eletään kyllä jännittäviä aikoja. Onnea loppumetreille. (:

Ei ole lapsia, eikä ole tulossa koskaan. Kyl mä lasten kanssa toimeen tulen, sisaruksillakin on lapsia. Mutta omia? Ei ikinä.

Lapsia kaksi, pienempi täyttää pian kolme ja aikaisemmin ketjussa mainittu esikoinen on kuusivuotias. Siinä meikäläisen lapsiluku täynnä, onhan siinä jo kaksi enemmän kuin koskaan arvelin. Nyt kaikki on jotenkin helppoa noiden kans.

Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta laitanpa nyt kuitenkin tänne, kun on kaikkein lähinnä aihetta.

Onko täällä muita, joita kiinnostaa sijaisvanhemmuus? Tai kenties jopa sijaisvanhempia? Meitä on alkanut kiinnostaa, emme näkisi ihan mahdottomana sijaisvanhemmuuttakaan joskus tulevaisuudessa. Tosin ensin ehkä olisi hyvä testata tukiperheenä toimimista.

Ajatuksia kellään?

Wendla kirjoitti: ↑

08 Helmi 2020 08:03

Tosin ensin ehkä olisi hyvä testata tukiperheenä toimimista.

Sijaisvanhemmuuteen en ole juurikaan perehtynyt, arvostettavaa toki on ja varmasti myös palkitsevaa. Tukiperhekuviot alkavat olla tutumpia nyt, kun olemme sellaisena n. puolen vuoden ajan toimineet. Siihen kyllä kannustan ja rohkaisen lähtemään mukaan, ainakin sen verran, että selvittää käytännöt, vaatimukset ja vaikkapa kokemuksia muilta tukiperheiltä. Minulla kutkutteli ajatus tukiperheydestä takaraivossa pidemmän aikaa ja kun vihdoin päätettiin näyttää sille vihreää valoa, on kaikki kyllä sujunut oikein mallikkaasti. Nautin todella tästä toiminnasta, se tuo itsellekin vaihtelua arkeen. Meidän lainalapset on ihan huikeita tyyppejä, yhteistyö vanhemman kanssa toimii hienosti ja muut asiaankuuluvat instanssit ovat kivasti hengessä mukana. Ilmeisesti systeemit vaihtelevat kirjavasti eri puolilla Suomea, mutta kannattaa ainakin perehtyä, jos kiinnostusta löytyy!

Edit. En ole edes kirjoittanut tähän ketjuun mitään! Lapsia löytyy kaksin kappalein, ovat päiväkoti-iässä. Lisäksi nämä tukilapset käyvät järjestämässä actionia säännöllisesti, ettei vaan olisi liian hiljaista

Kiva kuulla, että täällä on joku tukiperhekokemustakin omaava. Saako udella, että onko mikään asia tullut tukiperheydessä yllätyksenä? Kovin yksityiskohtaisestihan et tietenkään voi kertoa, mutta kunhan yleisellä tasolla kysyn.

Me ollaan nyt varmaan ainakin vuosi mietitty tuota tukiperheyttä ja sijaisvanhemmuutta. Tosin nyt on toki ihan ensisijalla tämä vauvaprojekti. Odotellaan, että josko tuohon lähimpään yliopistolliseen keskussairaalaan pääsisi vaikka tämän vuoden aikana hedelmöityshoitoihin. Mutta tulevaisuuden kannalta tukiperheys ja sijaisvanhemmuus kyllä kiinnostaa. Ja voisihan ne valmennnukset toki käydä vähän aikasemminkin, eihän se tarkoita, että ihan välittömästi täytyisi ryhtyä tukiperheeksi ja/tai sijaisperheeksi.

Suurin yllätys oli se, että kaikki on sujunut mutkattomasti ja voisi sanoa, että vaivattomasti. Kun koko perehtymisjakso ja haastattelut keskittyivät niihin mahdollisiin tuleviin ongelmatilanteisiin, ehti jo välissä hämärtyä sekin vaihtoehto, että kaikki voi sujua ihan hyvinkin. Kemiat kohtasivat heti alussa, ja vaikka perheen tilanne ei ole mikään helpoin, ollaan kuitenkin saatu hyvin käsiteltyä niitä potentiaalisesti vaikeita tilanteita. Kotiin hankittiin vuodesohva yövisiittejä varten ja pari tuttipulloa, siinä oikeastaan se, toki muuten meillä oli tarpeistoa jo omasta takaa. Tuntuu, kuin lapsille tulisi kavereita leikkimään ja tosiaan vanhemman kanssa meillä oikein lämpimät välit niin, että hänkin käy säännöllisesti kylässä ja tehdään juttuja yhdessäkin.

Tuohon sanoisin kuitenkin henkilökohtaisen mielipiteen, että hakeutukaa toimintaan mukaan vasta sitten, kun tukiperheenä toimiminen on ajankohtaista. Käytännöt muuttuvat mun kokemuksen mukaan aika tiuhaan (siis esim. kaupungin puolelta kuka vastaa mistäkin, mihin olla yhteydessä jne.) ja on kaikille osapuolille eduksi, että teidän perheen tilanne on mahdollisimman tuoreessa tiedossa, kun tukiperheitä valitaan. Ainakin täällä tukiperheistä on pulaa, ja meilläkin kiirehdittiin lopulta haastatteluja, että päästiin rinkiin aiemmin. Nytkin vasta kieltäydyttiin, kun meille tarjottiin taas uutta perhettä. Mun luonteelle ainakin kieltäytyminen tuntuu tosi ikävältä ja vaikealta

Ihana kuulla, että kaikki on sujunut vaivattomasti. Nuo kaikki mahdolliset ongelmat on varmaan aika lailla pakko käydä lävitse, kun koskaan ei tiedä, mitä voi tapahtua. Mutta toivottavasti valmennuksissa sentään käsiteltiin myös positiivisiakin asioita? Ette ei vaan piruja ja kauhukuvia koko ajan maalailtu seinille.

Mingviini kirjoitti: ↑

12 Helmi 2020 10:04

Tuohon sanoisin kuitenkin henkilökohtaisen mielipiteen, että hakeutukaa toimintaan mukaan vasta sitten, kun tukiperheenä toimiminen on ajankohtaista. Käytännöt muuttuvat mun kokemuksen mukaan aika tiuhaan (siis esim. kaupungin puolelta kuka vastaa mistäkin, mihin olla yhteydessä jne.) ja on kaikille osapuolille eduksi, että teidän perheen tilanne on mahdollisimman tuoreessa tiedossa, kun tukiperheitä valitaan. Ainakin täällä tukiperheistä on pulaa, ja meilläkin kiirehdittiin lopulta haastatteluja, että päästiin rinkiin aiemmin. Nytkin vasta kieltäydyttiin, kun meille tarjottiin taas uutta perhettä. Mun luonteelle ainakin kieltäytyminen tuntuu tosi ikävältä ja vaikealta

Tuossa on kyllä varmasti perää. Toisaalta olen kuitenkin itse sen verran harkitseva ihminen, että en usko, että pystyisin välttämättä ihan noin vaan heti valmennuksen jälkeen tekemään lopullisen päätöksen, että minäpä nyt heti olen valmis sitoutumaan välittömästi tukiperhetoimintaan. Omia valmiuksiahan käsittääkseni on tarkoitus pohtia koko valmennuksen ajan, mutta loppujen lopuksi itse valmennus taitaa olla kuitenkin ajallisesti aika tiivis paketti. Oliko se jotain muutama kuukausi? Itseni tuntien veikkaan, että minun todennäköisesti pitäisi miettiä ja prosessoida kaikkea hieman pidemmän aikaa. Joskin emme tietenkään olisi menossa valmennukseen ihan vain huvikseen, kyllä se tukiperheenä toimiminen kiinnostaa todella ja näen sen ihan realistisena vaihtoehtona tulevaisuudessa, mutta tosiaan olen persoonana vähän sellainen ihminen, että kaipaan sitä harkinta-aikaa. Ja onneksi valmennuksiin osallistuminen ei tarkoita ihan välitöntä sitoutumista (jos siis ylipäätään edes hyväksytään valmennuksiin).
Mutta niin, jokaisella varmasti omanlaisensa tavat toimia tällaisten asioiden suhteen. Toiset pystyvät tekemään isompia päätöksiä nopeammin, sekin on ihan hyvä juttu. (:

Mutta ei me nyt ainakaan tämän vauvaprojektin aikana olla valmennuksiin hakeutumassa. Tässä riittää varmasti hommaa ihan riittävästi tällä erää. Muutenkin veikkaan, että ensimmäisen pienen ihmeen syntymä (jos sellainen onni tapahtuu) on todennäköisesti sen verran vavisuttava juttu, että silloin ei välttämättä hirveästi ole puhtiakaan muihin juttuihin. Että tasaisempi vaihe elämässä todellakin pitäisi olla, jos/kun valmennuksiin hakeudutaan.