BBPlaza.org - Foorumi

Kuulun kirkkoon, syytä en tiedä.

En kuulu kirkkoon, enkä usko mihikään. En ole ateistikaan. Mulla on uskontojen(kin) suhteen sellainen "live and let live" -asenne, eli kukin saa uskoa keneen/mihin haluaa, kunhan se ei vahingoita muita ihmisiä.

Itse kävin aikanaan aikuisrippikoulun sen vuoksi, kun nykyään jo ex-puolisoni halusi kirkkohäät kulkematta maistraatin kautta. Lapset on kastettu ja yhden lapsen virallinen kummi olen, mutta erosin lopulta sitten kirkosta uudestaan. Molemmat lapsetkin aikanaan tulivat aika samoihin aikoihin mutta ihan erikseen puhumaan siitä, kun eivät haluaisi käydä koulussa uskonnon tunneilla, kun eivät yhtään usko siihen mitä siellä puhutaan. Erosivat kumpikin kirkosta meidän vanhempien suostumuksella ja ovat käyneet elämänkatsomustiedon tunneilla. Kumpikaan ei käynyt rippikoulua, eivätkä menneet mihinkään prometeus-leirille tai vastaavallekaan. Tytär oli riparikesänä ratsastusleirillä, niin se riitti hänelle.

Miuta on jäänyt hieman harmittamaan se, että en voinut yläasteella osallistua elämänkatsomustiedon tunneille. Mutta noh, ehkä minä siitä yli pääsen.

Me oltiin puolison kanssa alusta alkaen onneksi samaa mieltä siitä, että siviilivihkiminen on se meidän juttu. Käräjäoikeudesta sitten löytyi vihkijä, oli jopa jännä vihkikaapu. Silti useammat luuli sitä papiksi, vaikka ei siis mitään uskontoon viittaavaakaan puhunut.

Olen myös sillä linjalla, että jokainen uskokoon mihin uskoo, kunhan ketään ei vain vahingoiteta.

En kuulu koska en millään muista käydä rippikoulua loppuun. Olen kirkkopummi eli käyn veroja maksamatta kirkkokahveilla. Vaikea rajatapaus.

ramasee kirjoitti: ↑

28 Marras 2011 22:19

kuulun, mutta vois kyllä erota, en vaan oo saanu aikaiseksi

Nyt oon saanu aikaseks, en oo kuulunut enää pariin vuoteen. Vastausta ei tosin pysty muuttamaan

Kyllä ja olen uskonnollinen.

Huomasin juuri, että en voi vaihtaa vastaustani tässä näinkin tärkeässä asiassa. Mutta niin, en enää nykyisin kuulu kirkkoon. Erottu on. Monta vuotta tuota eroamista mietiskelin, ennen kuin sain aikaiseksi.

Ihan viimeisemmäksi kysymykseksi jäi tuo kummiasia. Että entä jos joku joskus haluaisikin kastaa lapsen ja pyytäisi kummiksi. Mutta se nyt on ensinnäkin aika epätodennäköistä, koska lähipiirissä on tällä hetkellä vain yksi tuleva lapsiperhe (ja hekin suunnittelevat nimiäisiä kastajaisten sijaan). Lähipiirimme ei ole kovinkaan lisääntymistä haikailevaa sorttia. Eli hyvin epätodennäköistä, että minua koskaan edes tullaan pyytämään kummiksi. Lisäksi kysyin itseltäni, että haluaisinko minä edes olla kristinuskon mukainen kummi? Vastaus on, että en halua. Että juttu sillä selvä. Mahdollisesti voisin olla siviilikummi, mutta kristinuskon mukainen kummius ei ole minua varten.

Loppujen lopuksi tämä oli kuitenkin identiteettikysymys. Kirkkoon kuuluminen/ kirkon jäsenyys ei vain ole yhtään minua, joten siksipä sitten lopulta sain aikaiseksi erota.

Olen tähän vastannut aikoinaan, että kuulun kirkkoon ja olen uskonnollinen. Nykyään tilanne on päinvastainen, eli en kuulu kirkkoon enkä ole uskonnollinen.