BBPlaza.org - Foorumi

Olen onnellinen, mutta en ole tyytyväinen.

Menneisyyteni on muokannut musta sen tason optimistin, että jaksan aina uskoa parempaan huomiseen. Olen mielestäni riittävän onnellinen. Asiat voisi aina olla huonommin. En viitsi valittaa turhasta.

Olen onnellinen. Viime vuonna olin melkeen masentunu

Täl hetkellä en oikeastaan, mut tää on kyl ohimenevää.

Kyllä olen. Olen sellainen perusonnellinen ihminen, joka ei lopulta paljoa/isoja asioita onnen eteen vaadi... nyt vielä muutenkin elämässä palikat kohdallaan.

Olen tällä hetkellä tyytyväinen, mutta huomenna saatan olla taas masentunut tai onnellinen!

Olen onnellinen siitä että pääsen ensiviikolla uuteen asuntoon asumaan, mut tää muuttaminen on ahdistavaa.

Ei kai onnellisuus voi olla mikään pysyvä olotila. Edes kovin pitkäaikainen. Voihan sitä rakastuneena olla viikkotolkulla onnellinen, mutta kyllä sieltäkin sitten alas tullaan. Kuulostipa pessimistiseltä.

Mut joo, olen onnellinen aina silloin tällöin. Onnellisuus tulee ja menee. En tiedä olenko oikeestaan edes tyytyväinen tällä hetkellä. Asiat on silleen perushyvin, mutta.. Mutta vaikka se, etten ihan oikeesti pidä mun duunista enkä pomosta enkä osasta työkavereita.. Ja olis kiva saada rahaa niin, et pystyis asumaan siellä, missä oikeesti haluis.. Ja ettei tarviis raataa päivästä toiseen ihan vaan rahoittakseen elämänsä.

Ja veetuttaa, että menin valmistumaan. Vaikka olis ollu opinto-oikeutta vielä pari vuotta ja paljon mielenkiintoisia ja hyödyllisiä kursseja, mitä olis vielä voinu ottaa.. Ja nyt niistä pitäis sitte maksaa avoimessa yliopistossa..

Jos mä uskaltautuisin asiaa miettimään, niin mä huomaisin, etten todellakaan ole siellä, missä haluaisin olla. Mutten uskalla tota alkaa pohtia..

Burph kirjoitti:Ei kai onnellisuus voi olla mikään pysyvä olotila. Edes kovin pitkäaikainen. Voihan sitä rakastuneena olla viikkotolkulla onnellinen, mutta kyllä sieltäkin sitten alas tullaan. Kuulostipa pessimistiseltä.

Tämä pessimistisyys osuu vaan niin oikeaan tällä kertaa! Ainakin itselläni se tuntuu menevän aina näin. Aina kun on onnellista ja tuntuu ettei mikään voi pilata päivää, niin muutaman kuukauden päästä elämä onkin tosi synkkää ja kurjaa, ja kaikki paska kaatuu niskaan.

Alan kyllä itse olla nyt vähän onnellisempi kun mitä joku aika sitten. Alkaa taas itsetunto palaamaan kohdalleen ja elämän asenne on taas vähän terveempi ja päiviin jaksaa keksiä aina jotain hauskaakin.
Nyt vaan odotan että pääsen joskus oikeasti pohjalle, josta ei nousta parissa kuukaudessa niinkun nyt.

Risto kirjoitti:Olen onnellinen siitä että pääsen ensiviikolla uuteen asuntoon asumaan, mut tää muuttaminen on ahdistavaa.

Jumalauta että aika rientää nopeesti. En nyt tiedä olenko yhtään onnellisempi kuin vuosi sitten, mutta ehkä mua ei vituta ihan niin paljoa kuin silloin.

Olen tyytyväinen tämän hetken elämän tilanteeseni...

Minulle tulee ajoittaisia onnellisuuspuuskia, mutta en sanoisi kuitenkaan kokonaisuudessaan olevani onnellinen. Parempaan suuntaan olen kuitenkin koko ajan menossa ja uskon, että olen matkalla kohti onnellisuuttakin.

No oon kai. Kaikki "peruspalikat" on kohdallaan, on hyvä olla. Väliin sitä miettii mitä pitäisi olla enemmän/paremmin, mutta hetki ja päivä kerrallaan. Kyllä elämä kuljettaa.

Vaihtelee suuresti fiiliksen mukaan. Puitteet onnellisuuteen on kyllä, mutta menneisyys pistää kyllä mielen matalaksi toisinaan ja tulevaisuus on osittain epäselvä.

Kyllä, olen onnellinen. Tajusin tuossa vain pari päivää sitten, että ei perhana, miehän muuten oon onnellinen. Aika mahtava tunne.