Olipa muuten hieno urheiluvuosi 2012.
Ampumahiihdon MM: Kaisa ei ollut edellisvuoden tikissä mutta nappasi kuitenkin prossin päätöskisasta.
Jääkiekon MM: Meni mestaruuskrapulassa ja Suomi oli jotenkin todella aneeminen koko turnauksen. Parhaiten jäi mieleen Jesse Joensuun viimehetken maali Jenkkejä vastaan.
Snooker World Champion: Ronnie tuli, häikäisi ja voitti, ollen lähes koko turnauksen oma maaginen itsensä. Meriiteiltään ei tule koskaan saamaan kiinni Davisia ja Hendryä mutta viihdyttävyydessään ihan omaa luokkaansa. Muistutti turnauksen aikana kahdesta asiasta: a) Miksi minä seuraan koko lajia b) Minkä aukon mies tulee jättämään pöydille kun joskus taittelee kepin viimeisen kerran koteloon.
Yleisurheilun EM: Meni Olympialaisia odotellessa. Parhaiten jäi mieleen miesten pituus, lähinnä osuneen veikkauksen takia. On se nyt kumma kun ei edes tällaisissa jämäkisoissa pärjätä.
Wimbledon: Roger teki sen! Kaikkien aikojen pelaaja ja suosikkini minulle rakkaassa lajissa. Pisti matkalla jälleen muutaman ennätyksen uusiksi ja oli jo toisella kierroksella tappiolla erissä 0 - 2 mutta mestarit kääntävät nämä edukseen. Heitin muijan kartanolle finaalin ajaksi ja järjestin kisastudion jossa ei täysin kyyneleiltäkään vältytty kun Roger nosteli voittopokaalia Lontoossa.
Jalkapallon EM: Englanti pelasi paskaa futista mutta selvitti tiensä puolivälieriin jossa sitten tippui "yllättäen" rankkareilla. Ruotsi - Englanti oli hieno peli. Kakkossuosikki Saksa sen sijaan pelasi paremmin kunnes huono päivä sattui pahaan saumaan ja Italia pudotti finaalista, Mario Ballotellin maali oli häikäisevä. Ärsyttävä Espanja sitten voitti kolmannen tittelin putkeen. En ikinä, siis ikinä koskaan, voinut uskoa, että olisin jossakin ottelussa Italian puolella mutta piti sekin päivä nähdä.
Olympialaiset: Olympialaisten henkeen kuuluu, että kaikki lajit katsotaan (paitsi ratsastuksesta ainoastaan kenttäratsastus) ja koitetaan katselun lomassa oppia lajin hienouksia. Parhaiten kisoista jäi mieleen kaksi juttua. Purjehdus joka osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi lajiksi seurata etenkin näin nettiaikaan kun livenä voi seurata kisaa ja kaikennäköistä graafia veneiden sijainnista tuulikarttoihin. Toinen on tietenkin David Rudisha ja 800m juoksu. Soolona alusta loppuun ja ME päälle. Käsittämätön veto.
Brad De Veluwen sprintin ME: Tiedänkö mitään hevosurheilusta? En. Olin ajautunut seuraamaan nahkaformuloita ravihullujen tuttujen kanssa. Se huuto ja juoksun jälkeinen kaoottinen sekamelska, mikä siitä seurasi, oli aika huvittavaa. En tiennyt mistä oli kysymys mutta kaikki muut olivat kuin jotain synteettistä huumetta vetäneitä eivätkä olleet edes voittaneet rahaa. Sain selville että kyseessä on nelivuotiaiden ME tuhannen metrin radalla ja kyseessä on lupaavin suomalainen ravihevonen. Ravikansa on kyllä intohimoista porukkaa
.
Pidätän oikeuden laajentaa listaa.