Jaahas, sitten on aika kirjoittaa loppusanat finaalinelikon ja kauden moraalisesta voittajasta, ainakin minulle. Varoitus: tästä tulee pitkä juttu joka menee enemmän kauden muisteluksi ja tajunnanvirraksi kuin tiiviiksi kiteytykseksi, mutta eiköhän se Marikasta puhuttaessa ole ihan vain tyyliin sopivaa.
Tykkäsin Marikasta jollain tasolla ihan alusta saakka, vaikka ei se heti mikään varsinainen suosikki ollutkaan. Sähellystähän sillä oli eri tilanteissa eikä itseilmaisu ollut aina kaikkein selkeintä mahdollista - ja se meikkiriippuvuuskin aluksi vähän hämmästytti ja huvitti - mutta sille kaikelle tottui. Alusta alkaen Marikasta sai kuitenkin sen käsityksen, että se on omalla tavallaan hyvin sympaattinen ja empaattinen hahmo talossa. Joissain tilanteissa toki hiukan tilannetajuton ja kännissä myös jääräpäinen (ym-hyyh, ym-hyyh!) - OK, toisinaan selvin päinkin - mutta ei koskaan varsinaisesti pahat mielessä.
Alkuajoilta jäi Marikasta mieleen yksittäisinä tapahtumina lähinnä meikkien salakuljetusyritys autiosaarelle ja BB:n suorittaman "lähtölaskennan" aikainen ruuan närkkiminen hellalta. (No, myös Mian epäasiallinen töksäytys kimeästä äänestä.
) Joku asukkaista taisi myös alkupäivinä pohtia onko se kamoissa.
Viikon 4 valepäällikkökilpailu (jossa Marika voitti tietokilpailun ja luuli olevansa päällikkö, kunnes paljastettiin, että päällikköä ei tällä viikolla valitakaan) ja viikolla 5 tapahtunut päällikkökilpailua koskenut äänestys (jossa muut asukkaat päättivät olla tosi reiluja ja äänestää Marikan päällikkökisasta ulos syntymäpäivänään - vieläpä aika kyseenalaisista syistä) tuntuivat aika ikäviltä tempuilta Marikaa kohtaan. Samoin myös jo viimeistään viikolle 6 tultaessa alkoi pistää silmään Marikan jatkuva häätöäänestyksiin joutuminen.
Mitä pidemmälle kausi eteni, sitä enemmän saattoi huomata Marikaan kohdistunutta vakiintunutta ikävää käytöstä: "häsläyksestä" moittimista silloinkin kun mitään ei varsinaisesti oltu häslätty, Marikan täysin asiallistenkin pohdintojen keskeyttämistä kieltämällä pohtimasta tai laulamalla päälle jne. Usein keskeytyksissä näytti olevan pointtina se, että keskustelukumppani ei vain jaksanut kuunnella ajatusta loppuun täytesanojen ja harhapolkujen lomasta: itse ajatus saattoi kuitenkin olla aivan hyvä ja järkevä. (Loppukautta kohti mentäessä tällaisista keskeytyksistä tuntui miesasukkaiden keskuudessa tulleen jo ikään kuin talon vakiintunut tapa, jossa ei enää mitään syitä tai logiikkaa kaivatakaan.)
Panin myös merkille, että Marika kyllä bailaa ihan kybällä, eikä ainakaan pahemmin himmaile tai mieti palkkeja. Jebou! Toisaalta Marikan ajoittaiset känniset taloahdistukset, joissa soperreltiin sekavia (ja joihin reagoinnin tuloksena Hannukin sai talosta lähteä) olivat hiukan huolestuttavia. Myös v-sanan runsas käyttö pisti korvaan: ison osan kauttahan Marika käytti sitä suunnilleen yhtä ahkerasti kuin Elisabetkin, jollei ahkeramminkin, kunnes jossain vaiheessa tietoisesti hieman vähensi. Puolivälissä kautta en vielä ihan tiennyt, mitä Marikasta pitäisi ajatella, ja onko se nyt joku semi-sympaattinen höslä vain vai onko potentiaalia enempäänkin.
Lopullisesti ja kunnolla Marika ponnahti tietoisuuteen (hyvässä mielessä) Kansainvälisen asukasvaihtoviikon valmisteluviikolla. Viikkotehtävän julkistuksen jälkeen arvon asukkaat katsoivat asiakseen väitellä siitä, mikä on tehtävänannossa olleen ilmaisun "väärä, mutta uskottava" merkitys ja Marikan oikea tulkinta ei muille kelvannut, ei sitten millään. (Viltsu-piltsu ohoi! Kjäh kjäh.)
Saman viikon lopulla oltiinkin jo paljuunhyppybileissä, joissa Marika sai toisenlaista näkyvyyttä. Sääntöjähän Marika rikkoi näissä bileissä urakalla, mutta koko ilta oli katsojan kannalta sellainen toiminnallinen ja viihteellinen spektaakkeli - etenkin kun Nino vielä aukaisi sanaisen arkkunsa ja ryhtyi hiillostamaan muuta porukkaa Marikan kiusaamisesta - että sympatiat menivät kyllä itselläni täysin Marikan puolelle: varsinkin kun olin jo tiedostanut sen underdog-aseman talossa.
Näkökantaan vaikutti myös se, että hommasin juuri tuossa kohdassa - kesken näiden bileiden, ennen hyppyä - loppukaudelle 24/7:n ja tuoreeltaan näin Viltsun reaktiot asiaan. Ja mikä oli Viltsun reaktio? Armotonta ja loppumatonta kälätystä ja moraalisaarnaa isonveljen käskyjen noudattamisesta ja siitä kuinka kukaan ei koskaan tosiaankaan ole täällä ketään millään tavalla kiusannut. Ja minä kun olin pitänyt Viltsua ehkä vähän topakkana tapauksena, mutta kuitenkin ihan mukavana, ja lähes jopa suosikkinani - ja kenties jotenkin tarkkanäköisenä havainnoitsijana. Oli pieni pettymys nähdä tämä karumpi, sokean auktoriteettiuskovaisesti sääntöjä paasaava totuus Viltsusta livenä 24/7:n kautta - ja etenkin se, että asukkaat olivat ilmeisesti aika sokeita omalle käytökselleen Marikaa kohtaan.
Viltsu tipahti heti pari pykälää alas sisäisessä kirjanpidossani ja Marika vastaavasti ponnahti ylös, ei siksi että rikkoi sääntöjä vaan siksi että paljasti talon asenneilmapiiristä jänniä juttuja ja tarjoili katsojalle menoa ja meininkiä ja viihdettä koko illaksi: jopa viilipytty-Nikokin saatiin huutoväittelemään ja suuttumaan Ninolle. Toivoin vain, että Marika selviää käskyjen uhmaamisesta pelkällä rangaistuksella, eikä sitä sentään tämän takia talosta poistettaisi. (Poistojen suhteenhan oli lupa olla tässä vaiheessa kautta jo vähän vainoharhainen, kun väkeä tuntui lähtevän talosta ulos lähes yhtä useasti pk-huoneen kuin häätöovenkin kautta.)
Rangaistus tuli sitten: aasinhattu, nurkassa istuminen, juomiskielto seuraavissa bileissä ja pihamaan hiekan kampaus - ja ihan hyvällä ja sopivan nöyrällä "ei hitsi oon idiootti" -asenteella Marika rangaistuksensa veti. Moralisointiin mieltynyt Viltsu puolestaan lähti hyphyyn heti tämän jälkeen.
Kunnolla parrasvaloihin Marika pääsikin taas heti seuraavalla viikolla - varsinaisen vaihtoviikon aikana - ainoana sujuvasti englantia Sandralle puhuvana asukkaana, jota ilman vaihtoviikko tuskin olisi voinut toimia läheskään niin hyvin kuin toimi.
Marikaa nosti esiin myös huoli Sandralle tehtyjen esitysten laadunvalvonnasta ja niiden mahdollisesta viime hetken parantelusta. Ajatus oli hyvää tarkoittava, mutta asuinkumppanit tyrmäsivät: mitään ei saisi enää muuttaa. Tällä viikolla Marika ehkä tosiaan hiukan stressasikin asioista liikaa, mutta toisaalta painettakin oli niskassa, etenkin kun Marikaa käytettiin kaikessa päätulkkina ja pääpuhujana - siis päävalehtelijana Sandran suuntaan.
Paineen kasautumisen tuloksena nähtiin sitten myös ensimmäistä kertaa suoraan, mitä mieltä Marika on ideoidensa jatkuvasta lyttäyksestä. Mielipaha purkautui jossain seurapelin menettelytapoja koskeneessa väittelytilanteessa sohvaryhmän luona siten, että Marika - joka yleensä oli alistunut osaansa - heitti kädessään olleen karkkikipon sohvalle ja juoksi itkien makuuhuoneeseen. Jani T. oli ainoa, joka ymmärsi mennä perässä lohduttamaan; muut vain möllöttivät sohvilla eivätkä tajunneet yhtään mitä ovat muka tehneet koskaan ikinä Marikaa kohtaan väärin. "Tuli aivan puun takaa" taisi joku todeta. Suurin huolenaihe sohvatorveloilla ei ylipäänsä ollut Marika vaan se, mitähän Sandra heidän riitelystään ja itkettyneestä Marikasta mahtaa ajatella kun palaa pk-huoneesta.
Tästä eteenpäin Marika olikin sitten jo tukevasti ankkuroitunut ykkössuosikiksi, etenkin kun Viltsunkaan kälätyssyntejä ja niiden merkitystä suosikkiaseman kannalta ei tarvinnut enää pohtia. Yksi edes jollain tavalla sivistynyt ja älykäs ihminen yrittää sitä "priimaa", muut mälliäiset vain syyttävät loputtomasti häsläriksi, keskeyttävät puheita laululla sun muulla epäasiallisella, eivät ota uskoakseen Marikan oikeita tulkintoja viikkotehtävien ohjeista, ja kun kuppi lopulta menee Marikallakin nurin, pällistelevät ruman olohuoneensa seiniä ja lattiaa ihmeissään viaton ilme naamalla, eivätkä oikein tajua mistään mitään.
Kun Sandra astui ulos pk-huoneesta, Marika kiirehti kylppäriin ja piilotteli siellä hyvän tovin yrittäen pyyhkiä kyyneleet pois ja laittautua jälleen edustavaksi, jotta Sandralle ei tulisi mitään epäilyjä riidoista - kunnes itse kutsuttiin koppiin kertomaan tuntojaan. Sieltä Marika palasi sitten jälleen itkettyneenä muiden seuraan, kun muut istuivat Sandran kanssa jo ruokapöydässä. Kuka havainnoi Marikan tunnot ja ensimmäisenä tilanteeseen reagoi? Ei kukaan varsinaisista asuinkumppaneista, vaan Sandra, joka nousi pöydästä ja meni halaamaan ja lohduttamaan Marikaa, vaikka ei yhtään tiennyt mistä on kyse. Sandralle selitettiin peitetarinana, että Marikan ahdistus johtui vain yleisestä kaverien tai ulkomaailman kaipuusta.
Marika palautti palveluksen aika pian: oli nimittäin ensimmäinen, joka koki viikkotehtävän paljastuksen jälkeen tarpeelliseksi mennä kylppäriin lohduttamaan sinne itkemään mennyttä Sandraa. Häpeissään jalkoihinsa tuijotelleet muut sohvaperunat yrittivät toki tämänkin taas Marikalta kieltää omalla järkeilyllään - ei saa Marika mennä häsläämään, Sandra haluaa olla nyt yksin - mutta Marika ei onneksi piitannut komentelusta. Luultavasti empaattisuudellaan myös pelasti koko vaihtoviikon ja ehkä jopa tuotannon tästä limbotilanteesta: kaikillahan oli tuossa kohdassa todella paska fiilis ja kukaan ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu: haluaako Sandra oikeasti enää edes viettää aikaa heidän kanssaan tai jatkaa koko talossa. Tai ylipäänsä jatkaa Big Brotherissa.
Vastaavalla tavalla Marika lohdutti ja tsemppasi myös monia muita: esimerkiksi Elisabetiä sen jälkeen, kun tämä oli aivan rikki Petrin ex-tyttöystävä-itkusta ja koki tulleensa pahalla tavalla Petrin ja tämän exän väliin.
Toisaalta taas muistuu mieleen samaisten Jezban sekoamisbileiden aikainen Marikan yksinäinen itkeskely pakkasessa paljun kannen päällä, pelkkä punkkulasi seurana.
Marikan uhmakkaistakin teoista oli katsojalle yleensä lähinnä vain viihdettä - kuten esimerkiksi silloin, kun Marika tuli punkkua juoden vaihtoviikolla makuuhuoneeseen ja järjesti (niinikään punkkua tissutelleen) Elisabetin kanssa sekavat halaushyökkäilyiltamat. Uhma ei koskaan kohdistunut missään ilkeässä mielessä ketään vastaan ja usein se oli sellaista uhmaa, jossa "uhmattiin" jonkun tasavertaisen asuinkumppanin omasta päästään keksimiä olemattomia sääntöjä, joita tällä kaudella taisi ollakin enemmän kuin isonveljen keksimiä sääntöjä. Loppukaudesta alkoikin oikein ärsyttää, että niin moni koki asiakseen kertoa Marikalle, mitä sen saa tai ei saa talossa tehdä, ja päälle luikautettiin aina vastaväitteiden vaimentamiseksi Mardis-laulut.
Löytyisi muitakin highlighteja muisteltavaksi - Marika esimerkiksi oli hyvällä tavalla aktiivinen vaihtoviikon valetarinoiden kehittelyssä - mutta lopetetaan tajunnanvirta tähän.
Liika hyvää tarkoittava tunkeilevuus joissain tilanteissa ja rönsyilevä ulosanti (jonka monet tulkitsivat turhista asioista stressaamiseksi ja "hössöttämiseksi", vaikka se omasta mielestäni oli pikemminkin vain asioiden eri näkökulmista pohdiskelua ja jäsentämistä) ovat ehkä Marikan sellaisia puolia, jotka ovat eniten kanssa-asukkaita ärsyttäneet, samoin kuin myös tietty määräysten ja aikarajojen joustavuuteen luottaminen.
Marika kuitenkin pikkuhiljaa kauden mittaan nousi tietoisuuteen hahmona, jossa keskivertoasukkaasta poikenneen pinnan ja hössötysmaneerien takana oli paljon fiksumpi ja henkisesti vahvempi ihminen kuin moni asuinkumppaneistaan tiedosti tai halusi itselleen myöntää. Ei ole helppo reissu vetää täyttä 97 päivää talossa, jos omat ideat ja ehdotukset tyrmätään ryhmässä aina heti kättelyssä tai hukutetaan muka-humoristiseen pilkkalauluun ennen kuin niitä on kunnolla kuunneltukaan, ja jos porukka tuntuu jatkuvasti haluavan eniten häätöön ja talosta ulos juuri sinua. Mutta lopulta Marika oli kuitenkin asuinkumppaneistaan ainoa, joka sen täyden reissun talossa teki, ensimmäisestä päivästä vihoviimeiseen. I respect.
Olisin suonut Marikan vievän tämän kauden kotiin myös pääpotin muodossa, mutta sitä ei äänestäjäkunta tällä kertaa antanut, vaikka tiukille meni. Suoritus oli kuitenkin älyttömän hieno ottaen huomioon, että Marika joutui kisaamaan kansansuosiosta aikaisemman kauden voitotta jääneen suursuosikin kanssa, ja takana olleen ennätyksellisestä häätöäänestysputkesta selviämisen. Jotain Marika siis teki talossa oikein, vaikka joillekin asuinkumppaneille - erityisesti ilmeisesti Petrille ja luultavasti myös Vilhelmiinan kaltaiselle sääntöorientoituneelle henkilölle - tämä näyttää olleen suuri mysteeri. Ja onneksi ei Marikankaan kuitenkaan ihan tyhjin käsin tarvinnut kotiin lähteä, vaan kotiinviemisiksi tuli Thaimaan-matkaa, pleikkaria, miniläppäriä ja muuta oheistilpehööriä.
Marika oli tämän kauden mittapuulla arvioituna erinomainen, väriä taloon ja kauteen tuonut asukasvalinta; hyväsydäminen, positiivinen ja empaattinen persoona ja kaiken päälle fiksu ja kauniskin vielä. Kesti sitkeästi hyvässä hengessä joidenkin asuinkumppaniensa tympeäksi tavaksi muodostuneen vähättelyn, tsemppasi muita, eikä koskaan halunnut antaa toisista negatiivisia arvioita. Ja myös ainoa täydet 97 päivää talossa viettänyt asukas, ainoa finaaliin selvinnyt alkuperäisasukas ja ainoa finaaliin selvinnyt nainen, ja todennäköisesti ainoa, joka Suomen BB:ssä koskaan tulee enää selvittämään tällaista määrää häätöäänestyksiä. Mukavalla tavalla positiivinen oman tiensä kulkija. Ja eipä talossa tällä kaudella ollutkaan kuin kaksi oikeasti mielenkiintoista naisasukasta, ja Marika oli se toinen, joten on kiitettävä Marikaa kaudelle osallistumisesta myös siitä näkökulmasta.
Tykkäsin Mardiksesta asukkaana kovasti ja toivotan kosolti onnea ja menestystä jatkoon elämässä, mitä Marika sitten tulevaisuudessa haluaakaan tehdä.
Kannattaa kuitenkin ne opinnot varmaan vetää loppuun, jos ei koko opiskeluala tai asuinmaa vaihdu.
Malja Mardikselle.