Nostalgiaketju

Foorumilaisten sielunmaisema, huvit ja harrastukset, uutiset ja örveltäminen, mussutus ja mäkätys sekä kaikki muu taivaan ja maan väliltä!
Tapetti
Juontaja
Viestit: 1002
Liittynyt: 02 Syys 2005 20:54
Paikkakunta: Rantaviivan vieressä

Re: Nostalgiaketju

Viesti Kirjoittaja Tapetti » 18 Huhti 2013 04:48

Tuosta pankkikirjasta näkee myös, että ennen sai korkoakin tilille.

Mulla on vielä ysäriajokortti, eli se muovinen pelikortin kokoinen. 80-luvulla ne olivat vielä pahvia, mutta sen vaihdoin kun nimi vaihtui.
Voin kyllä myöntää olevani väärässä, mutta sitten me olemme molemmat väärässä

Punde
Jumalan ruoska
Viestit: 15012
Liittynyt: 24 Tammi 2005 17:39
Paikkakunta: Chernarus

Re: Nostalgiaketju

Viesti Kirjoittaja Punde » 22 Huhti 2013 16:38

http://www.dialupsound.com/

Ei sisällä muuta ku modeemin ihanat yhteysrahinat.

Punde
Jumalan ruoska
Viestit: 15012
Liittynyt: 24 Tammi 2005 17:39
Paikkakunta: Chernarus

Re: Nostalgiaketju

Viesti Kirjoittaja Punde » 26 Huhti 2013 22:23

Ei välttämättä miun henkilökohtaista nostalgiaa niinkään, vaikka toisaalta toi kaupunki, eli Hamina, oli miun kotikaupunki iästä 0 ikään 20.

Image

Vasempi puoli otettu http://sa-kuva.fi/ , oikea googlen street view.

gauchito
Voittaja
Viestit: 744
Liittynyt: 26 Tammi 2010 10:47

Re: Nostalgiaketju

Viesti Kirjoittaja gauchito » 27 Huhti 2013 14:35

Onpas Hamina pysyny saman näköisenä ainakin noissa kuvissa. Kalliossa maisemat vähän muuttunu vuodesta 1933.

Image

Avatar
FankiKitsune
Big Brother
Viestit: 6042
Liittynyt: 27 Marras 2010 16:04

Re: Nostalgiaketju

Viesti Kirjoittaja FankiKitsune » 23 Touko 2013 20:38

Adventures of Lolo, NES:llä. <3 Kai joku muuki on pelannu noit? Ekan ja tokan oon jo hakannu läpi, nyt on menos kolmonen. [smilie=a_tongue.gif]
That damn fox!

Kuva

mirian
Pääohjaaja
Viestit: 2210
Liittynyt: 29 Marras 2009 04:11

Re: Nostalgiaketju

Viesti Kirjoittaja mirian » 25 Touko 2013 16:37

mävaan kirjoitti:Mitä kullekin tulee mieleen 90-luvusta?

[smilie=a_teeth.gif]
No jos muoti-ilmiöitä miettii, niin ihan 90-luvun alussa oli purjehdustakkimuotia, neonvärejä ja poolopaitoja yhdistettynä pitkiin riipuskaulakoruihin ja liiveihin, permanentattua tukkaa ja otsisheittiksiä eli vähän sellaisia jäänteitä 80-luvulta. Ja tietty pyöreäsankaiset peiliaurinkolasit.

90-luvun alkuaikoina ja keskivaiheessa tuli sitten grunge massamuotiin ja kaikilla oli mahdollisimman isot villapaidat, flanellipaidat ja revityt farkut sekä tukka pehkoksi tupeerattuna. Kesällä oli jätti-T-paitoja ja reisipituuteen pätkästyjä farkkuja. Ja tietty tähän löysisvaatekokonaisuuteen yhdistettiin joku minireppu niin näytettiin sitten oikein sopusuhtaisilta...

Sitten oli myös tosi hempeetä kukkaistyttötyyliä yhdistettyinä maihareihin ja virkattuun pitsipipoon. Kukkakuosilla saatettiin myös tuunata farkun lahkeita eli leikattiin osa farkun lahkeesta pois ja ommeltiin kukkakuosia siihen väliin.

Pilottitakkeja ilmestyi myös jossain vaiheessa hirveesti katukuvaan, siis ei minkään neonatsismin merkkinä vaan uutena muotijuttuna "cooleille" tyypeille. Oli yleensä yhdistettynä nappiverkkareihin, joskus myös tosi leveälahkeisiin reisitaskuhousuihin. Pilotti/nappiverkkarityypit ainakin meidän koulussa muodostivat aina välitunneilla sylkiringin, jossa sitten sylkivät vuorotellen maahan mahdollisimman ison kuolalätäkön. [smilie=a_makeitstop.gif]

Sitten jossain vaiheessa tuli varmaankin teknon ja eurodancen kautta muotiin miehille sellaiset teknohameet. Housu+hame-yhdistelmä oli ihan normaalipukeutumista tytöillä. Ja Britney plus muut popparitytöt aiheuttivat sitten 90-luvun loppupuolella napapaita- ja lannefarkkuvillityksen, joista ilmeisesti piti niitten stringien näkyä tai muuten oli tosi lame. Muistan, ettei tuohon aikaan meinannut mistään löytää hyvin päällä pysyviä farkkuja ellei sitten halunnut vetää päälleen mammafarkkuja. Ja tietty superpaksupohjaiset kengät. 90-luvun lopussa / 2000-luvun taitteessa tuli taas räikeämpiä värejä ja pvc-vaatteita vastapainona maanläheiselle ja vaatimattoman näköiselle grungevaikutteiselle pukeutumistyylille.

Huulet olivat monilla meikattu siten, että huulet rajattiin tosi tummalla kynällä verrattuna varsinaiseen huulipunaan ja kulmakarvat nypittiin lähes olemattomiksi tai jopa kokonaan pois ja sitten kynällä piirrettiin ohkaiset viirut tilalle. :shock:

Aika monet 90-luvun muotivaatteista on itse asiassa tälläkin hetkellä muodissa. On ruutupaitaa, pilottitakkia, neonvärejä, vajaamittaisia toppeja ja juurikin noita paksupohjaisisa kenkiä jne.

Muutoin 90-luvusta muistaa tietty laman. Se jotenkin tasavertaisti ihmisiä, koska kellään ei ollut oikein rahaa hienoihin merkkivaatteisiin. Ketään ei kiusattu ainakaan sen takia, että vaatteet ei ollut tarpeeksi hienoja ja tietyn merkkisiä. Varmaan senkin takia grunge ja käytetyt vaatteet oli tosi tervetullut muoti-ilmiö 90-luvulla.

Sitten toisaalta 90-luvulla oli näitä ihme joukkopaniikkeja. Mä muistan, että meitä peloteltiin koulussa hirveesti saatananpalvojilla ja uskontoa tuputettiin aika kovalla kädellä.

Ja tietty kettutytöt, jotka jakoivat niin vahvasti mielipiteet, että sai kyllä varoa miten sanansa turkistarhauksen suhteen asetteli tai muuten leimattiin suunnilleen terroristiksi.

90-luvun loppuaika oli jotenkin tosi naiivia ja värikylläisempää alkuaikaan nähden. Musiikki ja muoti muuttui leikkisemmäksi ja kepeämmäksi. Alettiin leikitellä enemmän erilaisilla tyyleillä ja muutenkin vasta 90-luvun lopussa alkoi herätä erilaisten alakulttuurien ja ryhmien muodostumiseen. Eli alkoi huomata, että ihmisillä oli taas enemmän varaa erottautua toisistaan, mikä sitten näkyi tyylien ja elämäntyylien erilaistumisessa mentäessä 2000-lukua kohden.

Avatar
tuusannuuska
Kunniajäsen
Viestit: 7896
Liittynyt: 30 Syys 2007 00:24

Re: Nostalgiaketju

Viesti Kirjoittaja tuusannuuska » 25 Touko 2013 20:10

mirian kirjoitti:Muutoin 90-luvusta muistaa tietty laman. Se jotenkin tasavertaisti ihmisiä, koska kellään ei ollut oikein rahaa hienoihin merkkivaatteisiin. Ketään ei kiusattu ainakaan sen takia, että vaatteet ei ollut tarpeeksi hienoja ja tietyn merkkisiä. Varmaan senkin takia grunge ja käytetyt vaatteet oli tosi tervetullut muoti-ilmiö 90-luvulla.
Tästä joutuu olemaan jyrkästi erimieltä. Vaatteiden piti olla "sitä mitä kuuluu", vaikka ei olisi ollutkaan varaa. Vaikea sanoa mistä ihmiset niihin rahansa sai, kun ei ollut kavereita joilta kysyä, mutta kyllä suurin osa pukeutui muodin mukaan vaikka olikin lama.
The reason I swear so much is because fuck you.

mirian
Pääohjaaja
Viestit: 2210
Liittynyt: 29 Marras 2009 04:11

Re: Nostalgiaketju

Viesti Kirjoittaja mirian » 25 Touko 2013 20:20

tuusannuuska kirjoitti:
mirian kirjoitti:Muutoin 90-luvusta muistaa tietty laman. Se jotenkin tasavertaisti ihmisiä, koska kellään ei ollut oikein rahaa hienoihin merkkivaatteisiin. Ketään ei kiusattu ainakaan sen takia, että vaatteet ei ollut tarpeeksi hienoja ja tietyn merkkisiä. Varmaan senkin takia grunge ja käytetyt vaatteet oli tosi tervetullut muoti-ilmiö 90-luvulla.
Tästä joutuu olemaan jyrkästi erimieltä. Vaatteiden piti olla "sitä mitä kuuluu", vaikka ei olisi ollutkaan varaa. Vaikea sanoa mistä ihmiset niihin rahansa sai, kun ei ollut kavereita joilta kysyä, mutta kyllä suurin osa pukeutui muodin mukaan vaikka olikin lama.
Riippunee missä kasvoi. Jos kasvoi isommassa kaupungissa, erot ehkä näkyivät paremmin. Itse kasvoin pienemmässä kaupungissa, jossa yksi tehdas työllisti suurimman osan paikallisista, joten lama vaikutti enemmistöön kaveripiiristä samalla tavalla. Ne joilla rahaa enemmän oli, tuskin toivat sitä esille, koska sellaisella ylpeilyllä ei olis mitään positiivista saavuttanut siinä vaiheessa kavereilta. Lähinnä vaan olisi sellaisella käytöksellä leimannut itsensä erilaiseksi, jos polleili tietyillä merkkivaatteilla kun enemmistöissä perheistä käytettiin kierrätettyjä ja paikattuja, isoilta sisaruksilta tai muilta sukulaisilta perittyjä vaatteita. Varallisuutta tiesi olevan enemmän, jos joillain oli isompi talo ja varaa vaihtaa uuteen autoon useammin, muttei juurikaan vaatteista, mitä muksuilla oli päällä.

Mä säästyin ns. merkkitiedottomana yläasteenkin läpi, mistä oonkin kiitollinen kun miettii, kuinka paljon merkit ja tavarat tuntuvat nykyään merkitsevän. Oikeestaan vasta lukioiköisenä kun menin naapurikaupungin (suuremman kaupungin) lukioon, tuli kaveripiiriin selkeästi merkkitietoisia ihmisiä, jotka halusivat käyttää vain tietynmerkkisiä vaatteita. Mutta siinä vaiheessa oli jo eri tyylistä poppoota tai ihmiset tykkäsivät erottautua toisistaan, joten kaikilla ei todellakaan ollut tarve pitää samanmerkkisiä ja samanlaisia vaatteita päällään.

Punde
Jumalan ruoska
Viestit: 15012
Liittynyt: 24 Tammi 2005 17:39
Paikkakunta: Chernarus

Re: Nostalgiaketju

Viesti Kirjoittaja Punde » 25 Elo 2013 21:22

Vanha tyttöystävä, Amiga 1200, on taas näppäiltävänä! Yli 16 vuotta reilusti ikää, eli täysin laillinen rakkaus. :Love: Vielä on briteistä matkalla parempi kaapeli, et saa kuvan rgb->scart, nyt on komposiitista ja kuva on sumea.

Yllättävän vähän, eli ei juuri nimeksikään, kellertymistä ikäisekseen. Ollu hyvin valolta suojassa varastossa.
Image

Näytön joutuu jakamaan puuceen kanssa, mut puucee on miun huora ja Amiga rakas. Buffy oli kova juttu ysärin lopulla... (ja on se vieläki)
Image

Vähän laajempaa kuvaa ni ulkoinen cd-kieputin omalla virtalähteellä luonnollisesti löytyy.
Image

Vanha 13" multisync-monttu on kans, mut senverta snobi pitää olla ettei nykyään semmosesta viiti kattella. Ja on se vähän epävikainenki, onneks lcd:t toimii hienosti Amigoiden kanssa, toisin ku pc:n putkimontut.
Image

PCMCIA:n oravahärpäkkeellä laaserlevyt toimii.
Image

Korppuja tietty kasapäin, kuin myös amigalehtien kansiromppuja. Ja kaikkea muutaki. Uuh.
Image

Mielenkiintoisia on kans ysäriluvun mp3-playlistit, sadat ja sadat sähköpostit ja tuhannet rivit irkkilogeja, joita ei oo vilkuillu yli vuosikymmeneen. Ton kaunottaren parissa aika vierähtää ku siivillä. Aah.

Avatar
Wendla
BB-talon päällikkö
Viestit: 1973
Liittynyt: 16 Syys 2019 08:32

Re: Nostalgiaketju

Viesti Kirjoittaja Wendla » 29 Touko 2020 18:49

Ketjua lukiessa tuli monia juttuja mieleen.

Ensimmäisenä tuli mieleen ne isot, kirpeät ja värikkäät pääkallokarkit. Siskon kanssa haettiin niitä 90-luvulla läheisestä kyläkaupasta. Talvisin mentiin aina potkurilla. Mie istuin kyydissä ja sisko hoiti aina varsinaisen työn, reippaasti vanhempi kun oli. Ja kissa aina seurasi perässä kauppaan, kiipesi aina kesäisin raollaan olevasta kaupan takaikkunasta sisälle. Ja myyjä aina huuteli meidän perään, että hei ottakaahan tää kissa mukaan. :bidmouth:
Mutta jokatapauksessa pääkallokarkit oli siis aina ostettava. Jonkinlaisia pääkallokarkkeja löytyy kyllä vieläkin, mutta ei ne oo niitä oikeita. Nykyisin ne on usein niin kovia, että ihme kun ei hammas halkea kun koittaa puraista. Tai jos sitten onnistuu löytämään pehmeitä, niin niissä on semmoinen outo teollinen maku.

Seuraavana tulikin mieleen nuorten illat 2000-luvulla entisellä kyläkoululla perjantaisin ja siellä myytävät herkut. Ostin aina ison pussillisen remmejä, siis niitä pitkiä kirpeitä karkkinaruja. Kai niillä jokin muukin nimi on, mutta miulle ne on aina olleet remmejä. En muista enää paljon ne markka-aikaan maksoi, mutta euroihin siirryttäessä hinnaksi tuli muistaakseni 10 senttiä per remmi. Näitä herkkuja saa onneksi vieläkin. Mutta ei siinä ehkä ole enää ihan sitä samaa tunnelmaa kuin lapsena nuorten illassa, kun jonotti muiden lasten kanssa karkkiostoksille ja sitten sai myyjälle sanoa, että mitä halusi, myyjä sitten omin kätösin pussitti ne.

Jotenkin ylipäätäänsäkin muistelen pienellä haikeudella 90- luvun ja 2000-luvun alkupuolen eläväisempää kylätunnelmaa. Eipä ole ollut lapsuuden kotikylässäkään aikoihin kyläkauppoja taikka nuorten iltoja. Aika harvassa tuntuu nykyisin olevan sellaiset pienemmät, eläväisemmät kylät.

Sitten tulikin mieleen ajat ennen kännyköitä. Miten sitä kakruna viipottikaan ties missä metiköissä ilman puhelinta. Nykyisin sitten tuntuu ihan oudolta ja orvolta astua edes ulko-ovesta ulos ilman puhelinta. Muutenkin lankapuhelinaika oli aika kätsyä. Yläkerran puhelimen kautta sai aina salakuunneltua alakerrassa puhuvien puheluita, kunhan vain nosti luurin riittävän hiljaa. En muistaakseni jäänyt koskaan kiinni. Ja olihan ne jotkut lankapuhelimet aika söpöjäkin, siis sellaiset vanhemmat mallit, joissa oli semmonen pyöritettävä systeemi, jonka kautta valittiin numerot.

Niin ja sitten tuli vielä mieleen teini-ikä 2000-luvulla. Kajareista soi pääsääntöisesti Tiktak tai Nylon Beat. Yllättäen hyvin muistaa vieläkin joidenkin biisien sanat.

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Muu keskustelu”