BBPlaza.org - Foorumi

Oli kiva mökkivisiitti. Läheisellä pellolla oli taas peuroja. Rempassa olevan mökin uusi terassi oli hieno. Mökin sisäpuolelta lattiat, katto ja seinät oli poissa, samoin yksi turha väliseinä. Katselin ympärilleni ja fiilistelin sitä, miten upea mökki siitä tuleekaan. Tilankäyttö järkevöityy merkittävästi.
Mie niin rakastan sitä paikkaa.

Me saatiin eilen pitkästä aikaa pelailtua lautapelejä. Tai Dominionia pelattiin ensin, siinä on pelkkiä kortteja. Lapsetkin tykkäsi siitä, niin sovittiin että otetaan uusiksi ensi viikonloppuna, kun nyt vähän muistetaan että miten ne säännöt menee. Ennen koronaa tavattiin n. 10 hengen kaveriporukalla pari kertaa vuodessa ja pienemmällä porukalla sit vähän useammin ja pelailtiin erilaisia pelejä. Nyt on mennyt sit vuosi niin ettei ole tullut pelattua mitään (paitsi tietokoneella jotain Carcassonnea yms.).

Ja sit ollaan nyt käyty lähes päivittäin kävelyllä miehen kanssa, niin tuntuu että se vaikuttaa kyllä heti mielialoihinkin kun pääsee neljän seinän sisältä liikkeelle. Mahdollisuuksien mukaan ollaan oltu päivänvalon aikaan liikkeellä, mutta kyllä se pimeässäkin liikkeelle lähtö tuntuu auttavan. Nyt on sentään vähän luntakin, niin on heti valoisampaa.

Tälleen kun on etätöissä eikä tarvitse miettiä, miten pääsee töihin, toi lumentulo on kivaa. Kävin nyt aamusta ennen töiden aloitusta ihan huvikseen putsaamassa etupihan lumesta ja samalla tein sit pienen kävelylenkin. Ei kyllä kauas kerinnyt kun piti ehtiä työt aloittaa. Mutta tuollaisen pienen rivitalopihan lumityöt on mun mielestä tosi kiva tehdä, on just sopiva määrä eikä kerkiä alkaa ärsyttää. Vertauspohjana toki aiemmassa elämässä omakotitalon pihan kolaaminen, ollut vielä mäkisiä tontteja missä olen asunut.

Tänään on pitkästä aikaa sellainen arkipäivä, että ehtii jonkin aikaa ihan vain olemaan. Voi jopa lämmittää saunan!
Ihmeellistä tämä aikuisuus ja (olevinaan) ikuisuuskiire. Mihin ne tunnit katoavat? Noh, tältä illalta ainakin ihan vaan rentoiluun.

Tein tänään yhden jutun, mikä on pelottanut aika paljon. Selvisin voittajana. Voisipa vaikka sanoa, että nyt on aika voimaantunut fiilis.

Toinen iloinen asia on se, että kaverin kissa tulee viikonloppuna hoitoon. Voi sitä söpöä punkeroa.

Melkein vuoden yrittämisen jälkeen pääsin viimein hammaslääkärille. Tykkään käydä meidän kunnallisessa hammashoidossa, se toimii hyvin. Ensin ei koronan takia saanut aikoja viime keväällä, sitten syksyllä varasin ajan yksityiselle mutta se peruttiin samana aamuna kuin aika olisi ollut. Soittelin sitten kunnalliseen ja sain ajan tammikuun alkuun. Sekin peruttiin samana aamuna, kun olin jo parkkipaikalla lähdössä sinne hammaslääkäriin, ja tänään oli sitten kolmas yritys. Nytkin se hammaslääkäri, jolle mun aika oli alun perin varattu, oli poissa ja oli joku sen sijaisena, mutta ei se mitään kun homma hoitui.

Piti kontrolloida onko yksi paikka huonosti vai ei, niin nyt on sitten huhtikuulle seuraava aika missä se paikka tarvii poistaa ja tehdä uusi tilalle. Olisi vienyt sen verran paljon aikaa, ettei tässä samalla käynnillä pystynyt tekemään, kun meni sen verran pitkään siinä arpoessa että onko se nyt ok vai eikö se nyt ole. Mutta sen verran vähän mitään tapahtunut tässä välillä, että ei ole mikään paha kiire sillä, kun ei se satu kuitenkaan yhtään.

Mikä ilon hetki, kun tietojärjestelmä kaatuu töissä. Voi hyvillä mielin lähteä töistä ja antaa määräaikojen paukkua. Kun ei mitään kuitenkaan voisi tehdä. Ah, työelämän pienet kyseenalaiset ilot.

Kun toimiston netti kaatuu, kahvinkeittimelle tulee ruuhkaa.

Sain tänään tiedon saaneeni henk.koht. lisän palkkaan. Kaivelin tietoja ja niitä myönnetään meillä vain harkinnan mukaan ja tuli vähän puskista.

Kierrekaneli kirjoitti: ↑

03 Helmi 2021 17:30

Sain tänään tiedon saaneeni henk.koht. lisän palkkaan. Kaivelin tietoja ja niitä myönnetään meillä vain harkinnan mukaan ja tuli vähän puskista.

Onnea, se on aina kiva että arvostetaan ihan konkreettisella tavalla.

Mä olen ollut rautakuurilla nyt muutaman viikon ajan, oli ferritiiniarvot turhan matalalla. Nyt on kiva kun jaksaa taas tehdä asioita, eikä vain koita selviytyä.

aadeehoovee kirjoitti: ↑

03 Helmi 2021 10:30

Kun toimiston netti kaatuu, kahvinkeittimelle tulee ruuhkaa.

On se jännä, miten kahvi vetääkään porukkaa puoleensa, jos työkentillä tapahtuu jotain yllättävää ja normaalit työrutiinit eivät enää onnistukkaan. Viimeksi kun oli tietojärjestelmä nurin kokonaisen päivän, niin välillä oli jotakuinkin koko toimisto kahvihuoneessa. Sekin oli kyllä mukavan rento työpäivä.

Kierrekaneli kirjoitti: ↑

03 Helmi 2021 17:30

Sain tänään tiedon saaneeni henk.koht. lisän palkkaan. Kaivelin tietoja ja niitä myönnetään meillä vain harkinnan mukaan ja tuli vähän puskista.

Onnittelut. Aiemmin kertomasi perusteella varmasti ansaittu lisä.

Marjo kirjoitti: ↑

04 Helmi 2021 15:12

Nyt on kiva kun jaksaa taas tehdä asioita, eikä vain koita selviytyä.

Hyvä hyvä, noin sen kuuluukin olla. Ei pidä elämän tuntua pelkältä selviytymiseltä. (:

Tänään on ollut uskomattoman ihana päivä. Lähdettiin extemporereissulle kaverien mökille. Ensinnäkin olin jo ihan innoissani siitä mökin näkemisestä, sillä en ole koskaan ennen päässyt käymään siellä. Odotukset olivat korkealla, enkä kyllä pettynyt yhtään. Paikka oli upea, näköalat ja maisemat mahtavat, lisäksi olivat laittaneet mökkiä hyvällä maulla omanlaisekseen. Kyllä siellä kelpasi olla. Oleskeltiin nuotion äärellä ja pääsinpä jopa laskemaan pulkkamäkeäkin useiden vuosien jälkeen. Oikein taitavasti menin pulkalla nuritte kinokseen. Lisäksi sain nauraa koirille, kun ne hyppivät siellä hangessa, joka oli syvempi kuin mitä itse koirilla oli korkeutta. Ne olivat kyllä mahtava näky siellä lumen keskellä.
Oli kyllä todella vapautunut olo, tunsin siellä kuuluvani joukkoon. Tuo reissu oli todellakin sitä, mitä juuri nyt tarvitsin.

Olipas piristävää käydä kaupassa tänään jo ennen kymppiä aamulla. Jotenkin ihanan rauhallinen meno. Työntekijät vaan purkivat kuormaa siellä ja vain pari asiakasta lisäkseni. Tätähän voisi alkaa harrastamaan useamminkin, mutta harmi kun toi sänky vetää aamuisin enemmän puoleensa kuin kauppareissu. Tänään kun oli pakkoherätys ennen kasia, niin kerkesin hyvin hoitaa kauppa-asioinnin ennen isompaa yleisöryntäystä.

Tänään on ollut positiivisten yllätysten päivä. Hoisin tänään aika mallikkaasti töissä yhden aika räjähdysherkän jutun, jonka olin ennakoinut räjähtävän ihan täysin käsiin. Tuli aika voimaantunut olo, mie tein sen.
Lisäksi kotiin tulessani ja rappukäytävään astuessani nenääni leijaili hurmaava tuoksu. Rukoilin mielessäni, että tulisipa se meidän kämpästä. Ja tulihan se. Oli muuten hyviä banaaniplättyjä.

Nyt on kyllä todella hyvät fiilikset. Puoliso järkkäsi meille eilen ihanan rentoutumispäivän, teki niin hyvää. Lisäksi pääsin tänään lähtemään töistä puolenpäivän aikaan. Ja mikä parasta, kotiin oli ihana tulla, kun olin hetken koiran maailman keskipiste.Innostuksen määrä oli suuri. Ja kuurompi koirista ei oo vielä vielä edes tajunnut, että oon kotona, voi raukka.
Niin ja viikonloppu, nyt on viikonloppu!

Voi mieletön näitä kevätkelejä, nautin!! Aijemmin tällä viikolla kävin hiihtämässä. Luisti kuin unelma, vaikka lähtiessä mietin, joko on ihan jääksi mennyt, mutta ei ollut, just täydellinen hiihtosää. Maaliskuuhan se on muutenkin ollut paras hiihtokuukausi, onneksi vielä näin alku kuuta mennään, niin kerkee monet reissut vielä sivakoida

Töissäkin porukka puhunut viimepäivinä hiihdosta. Itse oon lähinnä miettinyt, että ihme hulluja. Hiihtolatu olisi kyllä viimonen paikka, minne suostuisin lähtemään työpäivän jälkeen. Vaikka hyvähän se on, että nyt on hiihtäjille kerrankin sitä lunta.

Ah, tämän illan aion pyhittää pelaamiselle. No okei, ehkä koirat lenkkeilytän jossain välissä. Mutta muuten on kyllä perse jämähtänyt tähän koneelle.

Wendla kirjoitti: ↑

05 Maalis 2021 17:47

Itse oon lähinnä miettinyt, että ihme hulluja. Hiihtolatu olisi kyllä viimonen paikka, minne suostuisin lähtemään työpäivän jälkeen.

Hehee, millon oot viimeks laittanu sukset jalkaan? Yllätyt vielä miten kivaa puuhaa se onkaan No ei vaan, ite oon ihan tyytyväinen, että kaikki ei oo hiihtofaneja, eihän sinne muuten mahtuis ollenkaan

ramasee kirjoitti: ↑

05 Maalis 2021 21:14

Wendla kirjoitti: ↑

05 Maalis 2021 17:47

Itse oon lähinnä miettinyt, että ihme hulluja. Hiihtolatu olisi kyllä viimonen paikka, minne suostuisin lähtemään työpäivän jälkeen.

Hehee, millon oot viimeks laittanu sukset jalkaan? Yllätyt vielä miten kivaa puuhaa se onkaan No ei vaan, ite oon ihan tyytyväinen, että kaikki ei oo hiihtofaneja, eihän sinne muuten mahtuis ollenkaan

Sukset on ollut viimeksi jalassa lukion viimosella pakollisella hiihtoreissulla. Eli jotakuinkin kymmenen vuotta sitten. On se kumma, kun ei tarvinnut olla kun vain vähänkään jyrkempi alamäki, niin olin jo nurin siellä kinoksessa. Sukset, sauvat, jalat ja kädet solmussa, lunta paidan sisällä ja ties missä muualla, minne se ei todellakaan kuulu. Eihän siitä tullut kun kurja olo ja kärttyisä *Wendla*.

Hieronnassa tuli kyllä juteltua hierojan kanssa, että jonain aurinkoisena päivänä voisi olla ihan kiva kokeilla järven jäällä hiihtoa. Siellä ei ainakaan mäkiä olisi. Ja muutenkin voisihan se olla ihan jännää kokeilla vuosien jälkeen, enään kun ei ota niitä omia kompurointejakaan niin vakavasti. Aika paljon on saanut nauraa sen jälkeen, kun on oppinut nauramaan omille toheloinneille.

Jänniä juttuja sitä näkeekin, kun katsoo vain ikkunasta ulos. Eilen oli ollut vähän huono hetki, mutta satuin sitten pikaisesti vilkaisemaan ikkunasta. Siellä veti jokin mies (oletettavasti isä) pikkulapsen kanssa pulkalla hirmuista vauhtia alaspäin viereistä jyrkkää kävelykatua. Siinä vaiheessa alkoi jo hieman naurattaa, kieltämättä ihan luovaa. Aloin jo miettiä, että pitäisiköhän itsekin ottaa pulkka käyttöön, niin eipähän ainakaan enää lentelisi.

Äsken sitten näin kesken koirien ruokinnan, että cityjänis istui pupertamassa oksaa meidän pihalla. Oli se suloinen. Tosin koiria hieman kyllä itketti, kun jäin katselemaan jänöä heidän ruokintansa sijasta, mutta saivat nyt luvan odottaa. Monta kertaa on tullut täällä kotikulmilla lenkkeillessä jänis vastaan. Ihmeellistä kaupunkia se tämäkin on. Tosin en kyllä valita.

Lisäksi iloinen asia on se, että enää huominen töitä, sitten viiden päivän vapaa. Lähden maalle korpeen porukoiden luokse. Mie niin tulen kyllä painamaan sinne kaasu pohjassa. Tai no en ehkä ihan kirjaimellisesti kaasu pohjassa, osa teistä kun tulee todennäköisesti olemaan järkyttävässä kunnossa. Mutta mielelläni sinne todellakin menen.

Niin ja tänään on naistenpäivä. Eli hyvä syy ostaa suklaata itselleen.

Mulla oli eilen eka työpäivä viikon loman jälkeen. Lomaltapaluuta ilahdutti kummasti sähköpostiin tupsahtanut tieto, että voitin liiton arvonnassa 3 kuukauden Storytel-lahjakortin. Olen nyt aika tarkkaan 2 kuukautta käyttänyt sitä palvelua, ensin kokeilin kuukauden ilmaiseksi ja ystävänpäivänä olin itseni paras ystävä ja ostin alennuksesta sinne 3 kuukauden lahjakortin, jonka käytin itse. Eli nyt on sitten elokuulle asti ainakin aikaa jatkaa palvelun käyttöä.

Tähän mennessä on tullut luettua/kuunneltua kokonaan 18 kirjaa ja kesken on muutama. Ja lukemista odottavien lista alkaa olla sen verran pitkä, että ei ihan lähiaikoina tarvitsisi uusia miettiä sinne lisättäväksi, mutta tuntuu että koko ajan tulee vastaan lisää sellaisia, jotka haluaisi lukea, niin aika paljon nopeammin sitä listaa kerkiää kasvattaa kuin luettujen listaa.

Tuo Storytel voisi kyllä olla kokeilemisen arvoinen. Ainakin yksi kirja olisi jo mielessä, minkä voisin mielelläni kuunnella. Varmaan kyllä muitakin löytyisi, vaikke hiukkasen nirso olenkin.

Eilen naksahti jokin pääkopassa. Siis hyvällä tavalla. Pienoinen ikäkriisi teki ihan hyvää, sillä tajusin, että olen ihan oikeasti jo 27 vuotta. Mietin että miten se on mahdollista, minne ne vuodet ovat kadonneet? Mietin millaisia ne vuodet ovat olleet, mitä olen tehnyt silloin, mitä niinä vuosina on tapahtunut? Tajusin että elämässäni on liian monta vuotta, jotka ovat menneet jossain lamaantuneessa toimettomuuden tilassa. Tuntui kuin olisin tuhlannut osan vuosistani. En halua niin taas tapahtuvan. Tokihan elämään kuuluu myös vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, niiltä ei voi koskaan välttyä. Joskus kaikki ei vain ole omissa käsissä, sen kanssa on vain pystyttävä elämään. Mutta tällä hetkellä niin monet asiat ovat kuitenkin pitkälti juurikin omissa käsissäni. Mie voin tehdä valintoja ja vaikuttaa niin oman elämäni suuntaan. Olisi täyttä typeryyttä olla tekemättä niitä omaa elämänlaatua parantavia valintoja, kun niiden valintojen tekeminen on ihan oikeasti mahdollista. Tuon sisäistettyäni tuli jotenkin todella hyvä olo. Jotenkin luottamus elämääkin kohtaan kasvoi. Maailma alkoi näyttämään paljon valoisammalta, kun ihan oikeasti tajusi, että mie ihan itse voin valita ja vaikuttaa elämääni.

Lisäksi iloinen asia on myös se, että kevät on ihan oikeasti tulossa. Jo kuudelta aamusella on aika valoisaa. Linnut laulavat ulkona. Ja kissa rallaa ympäriinsä ulvoen.

Ainiin ja vielä yksi iloinen asia: ostettiin uusi Kallax-hylly. Pienellä muokkauksella ne lokerikot ovat juuri täydellisiä nukkekodin huoneiksi. Ajattelin alkaa herätellä nukkekotiharrastusta taas henkiin. Tosin jonkimmoinen suojapleksi siihen on laitettava, ettei kissat kiinnostu liikaa kaikista pienistä yksityiskohdista. Tykkään siitä, että samaan aikaan toimii olohuoneen hyllykkönä, mutta sitten myös miun "nukkekotileikkien" alustana. Pääsee taas toteuttamaan sisustushuumaansa, joskin vain hieman kohtuullisemmassa hintaluokassa. Tosin eipä nukkekotiharrastuskaan kyllä tosiasiassa mitään eirtyisen halpaa ole. Mutta kyllä se ainakin halvempaa on kuin uusia koko kodin sisustusta vähän väliä.