BBPlaza.org - Foorumi

Zygerö kirjoitti:^Olisko Jazz Jackrabbit 2?

Noita tuli väännettyä urakalla joskus teininä ekalla koneella jonka ostin/sain joskus ysärin jälkimmäisellä puoliskolla.

Pitäs kokeilla varmaan jos sen vielä sais toimimaan ja pelistä sais vielä (kuvan osalta) jotain selvää. Ilmeisesti ainakin toimii kun Punde samalla käyttiksellä kerran sanoi pelin toimivan.

Fazerin Pihlaja-karkit. Papalla oli aina näitä, ja kun googletin ni näitä pitäis löytyä edelleen kaupoista, Fazerin vanhin edelleen myynnissä oleva tuote

Kettukarkkeja saa nykyään joulumyynnissä niissä 300 gramman laatikoissa. Meillä jäi jouluperinteeksi, kun joskus piti olla toiselle muksulle olla täysin maidotonta ja luontaisesti gluteenitonta sekä moni muu allergisoiva ruoka-aine oli kielletty; nykyään ei tartte, mutta tavasta ei ostaa noita jouluisin ole vieläkään luovuttu.

Peleistä jatketaan vielä, tää on eka peli, mitä mun muksut osasivat pelata "ihan ite" ja varsinkin esikoinen ei olisi ikinä kyllästynyt.

stunt

Varsinkin radan rakentamista rakastivat. Kuopus löysi jostain tästä pelattavan version äskettäin bugeineen kaikkineen.

Ennen buranaa krapulaa hoidettiin tällä!

Punde kirjoitti:Fazerin Pihlaja-karkit. Papalla oli aina näitä, ja kun googletin ni näitä pitäis löytyä edelleen kaupoista, Fazerin vanhin edelleen myynnissä oleva tuote

Kyllähän noita myynnissä löytyy melkoisen monesta paikasta. Omassa työpaikassakin noita oli kesällä myynnissä jouluboxeissa vielä parin kolmen euron hintaan. Nuo ovat kyllä järkyttävän pahoja karamellejä. Kerran elämäni aikana maistanut, enkä toista kertaa ole laittanut tuota hirvitystä suuhuni. Koostumus on oksettava
Monia kertoja tehnyt mieli kysyä asiakkailta, että miten te tuommosta paskaa voitte syödä. Ei kuitenkaan ole viitsinyt.

Kettukarkit on hyviä!
Itsehän ole jouluisin liköörikonvehtien ystävä. En tiedä kauan ovat olleet kaupoissa mutta ainakin jo meikäläisen lapsuudessa näitä sai.

Kettukarkkeja en ole enää pitkään aikaan syönyt, mutta lapsuudestani muistan, kuinka hyviä ne olivat. Ihan oikeassa topicissa tältä osin on. Hyvä tietää, että niitä vieläkin kaupoista saa.

Olen Wicker Manin kanssa juuri samoilla linjoilla kettukarkkien suhteen. Yäk!
Valitettavasti niitä on vain jostain syystä tullut maisteltua parikin kertaa.. En käsitä, miten niin monet voivat tykätä niistä.

^ Nuo kettukarkithan on ihan sikahyviä!
Tulee varmaan jouluksikin ostettua ainakin yksi rasia.

Pakko osallistua noiden kettukarkkien takia. Skidinä muistan tykänneeni, mutta joskus tässä parin vuoden sisään maistoin niitä ja hyi helveti! Niissä on joku puolen sentin kerros sokeria päällä, niin ei siitä marmeladista (vai mitä onkaan) saa mitään makua suuhun.

Ja liköörikonvehdit, aijaiiinamimaiskis! Varmana ostan jouluksi! Tai ehkä jo huomenna...

Kettukarkit ovat mummokarkkeja. Mummolla oli niitä usein, siksi ne ovat hyvinkin nostalgisia. Mutta ne ovat pahoja. En tykkää marmeladista ollenkaan.

Liköörikarkeistakaan ovat myös hyi.

Lapsuuden lempikarkkejani oli Snöret eli mansikka- ja lakritsinarut. Näitä kyllä löytyy joistakin kaupoista edelleen.

Zygerö kirjoitti:^Olisko Jazz Jackrabbit 2?

Kuvasta muistin heti tän jänispelin. Enhän mä sitä lapsena pelata osannut, mutta silti yritettiin.

Kettukarkit o hyviä Itte löysin niitä viimevuonna ni piti ostaa 2 pussia ja syödä ne melkein putkeen Ja paperit lähetin yhdelle tutulle ku tekee niistä pussukoita Onneks löytyy R kioskilta vielä Lontoon Rae karkkeja ku kattelin joskus Syksyn Sävel Retroa ja toi mainos tuli

^^ Mun muistikuvieni mukaan Snöret on aika mauttomia, mutta kuitenkin ihan syötäviä. Ja kyllä mä itekin oon nähny noita vielä tietyissä kaupoissa.

Liköörikarkit ovat musta ihan hyviä. En oo maistanu niitä nyt vuoteen-pariin, mutta uskoisin kovasti tykkääväni niistä nykyään enemmän. Pitääpä siis maistella joku päivä..

Ei lakunaruissa tärkeintä ollutkaan se maku, vaan se että niistä pysty solmimaan mitä mielenkiintosimpia juttuloita ja sit leikkiä niillä ennen syömistä!

Kettukarkkeja oli aina meidänkin mummulla tarjolla. Lapsena en tykännyt, mutta nykyään ostan välillä kotiin. Liköörikarkkeja taas ei pysty syömään hyvällä tahdollakaan! Likööri liköörinä, kiitos.

Kettukarkit oli kyl penskana sitä kuuminta hottia. Eipä oo kyl moneen vuoteen tullut noitakaan maisteltua, et en tiiä miten nykysin maistuis. Tuskin maistuis.

Liköörikarkit on ihan hirveetä ribaleissöniä. Yäk.

Liköörikarkit ei kyllä oo kovin monen suosiossa mutta ilmeisesti riittävän monen, kun niitä joka joulu kaupasta saa. Kaveripiirissänikin olen ainoa, joka niistä tykkää. Penskana en siitä sisällöstä välittänyt ja tehtiin mummun kanssa niin, että minä sain suklaan ja mummi nappas liköörit sisältä.

Punde kirjoitti:Ei lakunaruissa tärkeintä ollutkaan se maku, vaan se että niistä pysty solmimaan mitä mielenkiintosimpia juttuloita ja sit leikkiä niillä ennen syömistä!

Juuri näin! Niihin tehtiin solmuja ja kaikkea. Ja tietysti syötiin ilman käsiä. Maultaan ne ei kummoisia ollut, mutta sillä ei ollut väliä.

^ No juu, olihan tuo kieltämättä hauskaa silloin aikoinaan.

Itelle kaikista nostalgisimmat karkit ovat aina ja ikuisesti sellaiset kelta/vaaleenpunasen väriset sydänkarkit, joita mummo kanto usein mukanansa, muistaakseni tuikitavallisessa läpinäkyvässä muovipussissa. Ei mitään hajua minkä merkkisiä olivat, kun ne eivät tosiaan olleet alkuperäisessä pakkauksessakaan. Varmasti niitä ei enää myydä missään. Maultaan ne olivat kerraassaan suussa sulavia, ja se oli aina yhtä mahtavaa saada niitä pari kappaletta mummon käydessä kylässä.
Aww..

Tapetti kirjoitti:stunt

Mä niin muistan ton pelin! Just pari päivää mietin, et mikähän sen pelin nimi oli, mut toihan se!!

Kettukarkit on hyviä ja liköörikarkit pahoja. Snöreistä muistan etten pitänyt ollenkaan lakuversiosta, vaan aina piti olla mansikka.

Noita Snörejä oli myös salmiakkilaku, mutta eniten mäkin tykkäsin siitä punaisesta ja nimenomaan kuten Punde sanoi, että lähinnä leikkikaluja ne olivat. Syötävää vasta toisarvoisesti.

Mulla ajoittain tuli himo Snöreihin. Mutta en mä niillä koskaan ole leikkinyt. Suoraan suuhun vaan. Niin paljon, kuin mahtuu.