Jonksu kirjoitti: mut miks menisin sellaseen työhön, josta tiedän jo valmiiksi että mä en tule pitämään koko hommasta, se ei ole yhtään mun alaa, enkä pysty niitä töitä tekemään? Onko se sit parempi, että pelkän rahan takia masentuisin? Palkka aina lämmittää mieltä, mut ei tarpeeksi jos se palkka menee joihinkin terapeutin palkkioihin.
Ei anneta sun palkkoja terapeutille. Me täällä tuetaan sua.
Sama sulle kuin tuusikselle: nyt makoilet hyvällä omalla tunnolla, kun olet töihin ja kouluun hakenut, jotta sitten jaksat olla hyvillä mielin töissä, kun sen aika on.
Vielä yksi vinkki työnhakuun: moni työ ei ole ilmoitettuna, vaan paikka täyttyy, kun sopiva ihminen löytyy jotain muuta kautta. Ehkä vain työnantajan laiskuuttakin etsiä työntekijää.
Mieti työ tai ala, mitä haluaisit tehtä. Mieti yritys, jossa se onnistuu ja mikä olisi mielestäsi mieluinen työpaikka sopivan matkan päässä. Ei ollenkaan haittaa, että heillä ei ole ollut avointa paikkaa missään haussa.
Sitten vain rohkeasti kysymään. Nyt kesän kynnyksellä voi jopa puhua kesätöistä, niin niillä voi olla pienempi kynnys palkata töihin.
Kun olet ainoa hakija työhön, jota ei ole missään ilmoitettukaan, kilpailua ei ole. Sitten on vain siitä kiinni, että tarvitsevatko he juuri sillä hetkellä apuvoimia. Välillä voi käydä tuuri.
Jos opiskelu kuitenkin kiinnostaa, voi myös alasta riippuen kysyä oppisopimuspaikkoja, yms. Siitä oli ainakin ennen etua myös työnantajalle. Eri vaihtoehtoja löytyy.
Lähde siitä asenteesta, että mikä sua kiinnostaa ja etenet sen mukaan. Ei haittaa, jos aluksi oma ala ei ole selvillä. Silloin pitää vain kokeilla ja jos ei ollut omalta tuntuva työ, pitää vain jatkaa etsimistä.
(moni vaihtaa alaa useammankin kerran elämänsä aikana.)
Tärkeää on pitää yllä elämäniloa ja itsetunto kohdillaan sekä välttää suurimpia masennuksen kuoppia, vaikka välillä vaikeaa olisikin.
Eli ei mennä niihin töihin, missä luulee masentuvansa.
Itseään saa arvostaa !