Ensimmäisinä päivinä hän oli selvä inhokkini. Hänen jatkuva kohkaamisensa kävi hermoilleni. Ihan koko ajan hänellä oli jokin ihmeellinen show pystyssä - hän oli liian kovaääninen, liian suurieleinen, liikaa vähän kaikkea. Hän oli vain yksinkertaisesti too much minulle. Varsin pian hän alkoi kuitenkin vähän rauhoittua ja aloin kai itsekin vähän tottua häneen. Omaksi yllätykseksenikin huomasin, että hänestä oli sukeutunut uusi suosikkini. Eikä sen kyllä tarkemmin ajateltuna olisi pitänyt edes olla mikään yllätys. Olenhan yleensäkin tuollaisten hauskojen hupiveikkojen perään, niin oikeassa elämässä kuin fiktion ja muun viihteen sarallakin. Hänen huumorintajunsa ei ehkä kohtaa täysin omani kanssa, mutta huumorimies hän ainakin eittämättä on.
Pekan vauhti hiipui kuitenkin nopeasti. Ei pelkästään Katjan kylkeen liimaantumisen takia, vaan muutenkin. Kyllähän hänestä ääntä lähtee vieläkin enemmän tai vähemmän, mutta juttujen sisältö sen sijaan alkaa tulla korvista ulos. Pekan vitsivarasto ehtyi - tai ehkei niinkään ehtynyt, vaan alkoi toistaa itseään. Hänellä lentää läppä samaan malliin kuin aiemminkin, mutta se ei vain enää jaksa hymyilyttää. Ei hän alun perinkään ollut niin hauska, että tuota menoa jaksaisi seurata loputtomiin kyllästymättä.
Pekka pitää varmaan itseään jonkinlaisensa Krisu kakkosena, ja itsekin olin aluksi näkeväni hänessä vähän samanlaisia piirteitä. Noiden kahden välillä on kuitenkin sellainen perustavanlaatuinen ero, että Krisu oli hauska ihan yrittämättä ja aitona omana itsenään. Kyllä aidon asian aina erottaa tekemällä tehdystä. Enkä nyt väitä Pekkaa miksikään pesunkestäväksi feikiksi, mutta hän tuo mieleeni sellaisen koululuokan pellen, jonka on pakko yrittää vääntää väkisin vitsiä joka aiheesta, vaikka mitään hupaisaa ei oikeasti tulisi mieleen. Sana "mukahauska" voisi olla sopiva häntä kuvaamaan. Itse olen kyllä aistivinani Pekan show'ssa myös jonkinlaista tietoista ruutuajan hakemista. Kyllähän hän on välillä puhunutkin ruutuajasta ja päälle päätteeksi kuvittelee ilmeisesti olevansa jokin ehtymätön meemien lähde ulkomaailmassa. No minä en ainakaan ole törmännyt yhteenkään häntä koskevaan meemiin (tosin en ole etsinytkään). Ikävä sanoa tällaista, mutta ei hän loppujen lopuksi ole niin ihmeellinen. Ei hän nyt mikään persoonaton tusinatallaajakaan ole, mutta vaikea hänestä olisi myöskään mitään meemejä repiä.
On Pekassa toki muutakin kuin tuo hauskuus tai "hauskuus". Huumori on sentään positiivista, vaikkei se juuri minuun kolahtaisikaan, mutta on Pekalla myös se pimeä puolensa: epärehellisyys, ruokatarpeiden sun muiden varastelu ja yleinen kierous. En pidä myöskään hänen harjoittamistaan pelimiehen elkeistä, vaikka pointsit hänelle siitä, että niiden suhteen hän on koko kyllä ajan ollut ihan rehellisellä linjalla ja kertonut Katjallekin suoraan, mikä on pelin henki.
Silti Pekassa on paljon hyvääkin. Ainakin hänellä on kaunis ja jotenkin vilpittömän iloinen hymy. Lisäksi pidän itsekin siitä monien kehumasta ensihoitajapuolesta, tai vähän yleisemmin muotoiltuna vakavasta puolesta, joka Pekassa ilmenee erityisesti silloin kun joku on telonut itseään tai jollain on muuten paha olla. Ei hän mikään täysi mulkvisti ole, vaan kyllä häneltä empatiaakin irtoaa. Eikä hän voi myöskään olla mikään täysin päätön koheltaja, kun pärjää kerran noinkin vaativassa ammatissa. Toki ensihoitajan työ on varmasti aika nopeatempoista, mutta kyllä siinä pitää myös pystyä keskittymään. Onhan talossakin nähty, kuinka Pekka kykenee rauhoittumaan jonkin tehtävän äärellä, eikä hän silloin ole yhtään ärsyttävä. Kyllä hänellä selvästi liikkuu päässä muutakin kuin silmät.
Joka tapauksessa Pekan talosuoritus on tähän mennessä ollut melkoinen tähdenlento. Ainakin minun kirjoissani hän nousi aivan ennätysvauhdilla inhokista suosikiksi ja rysähti sieltä niin ikään ennätysvauhdilla alas - ei nyt enää inhokiksi, mutta jonnekin keskikastin tienoille. En suhtautunut häneen mitenkään kovin fanaattisesti silloinkaan, kun hän oli inhokkini tai suosikkini, mutta nyt hän on minulle suorastaan aika yhdentekevä. Saa kuitenkin nähdä, mitä jatkossa tapahtuu. Jos Pekka tuo jatkossa fiksua puoltaan vähän enemmän esille ja jättää niin väkisinväännetyn pelleilyn kuin turhanpäiväisen Katjan kainalossa nysväämisenkin vähemmälle, niin ehkä tästä vielä noustaan.
Ristiriitaiseksi loppukaneetiksi mainittakoon, että nyt kun olen kirjoitellut tätä viestiä 24/7 taustalla pyörien, Pekka on taas vaikuttanut ihan mukavalta
