22. päivä

[Mole]

Eeva-Leena pitää useamman minuutin monologin talokokemuksestaan kulmassa istuvan Kevinin edessä.

[BrutalGentleman]

Aamukeskustelua:

09:28 DC1: Eevis tulee vessasta, alkaa meikkailla peilikäytävällä. Ohjaaja vie Eevistä seurailtuaan kuvan hetkeksi keittiöön, jossa Tuula kauhistelee Kristianin oksennuksia, ja etenkin niiden ääniä.

09:35 Kevin on liittynyt Eeviksen seuraan, joka on alkanut niiskuttaa ja kyynelehtiä vähän.

Eevis (Kevinille, niiskutuksen lomasta naurahtaen): "Tää on turhauttavaa kun ei pysty meikkaamaan silmiikään kunnolla..." (pyyhkii silmiään)
Kevin: "Onks tähän joku syy?"
Eevis (surkeana): "Ihan yh... yleisesti vaan... jännittää nyt toi--"
Kevin: "Mm."
Eevis: "--ilta."
Kevin: "Jep. Joo. Voi ei! Tarvitsä paperii?"
Eevis: "No jos sä viittisit tuoda..."
Kevin (anteeksipyytäväisellä ilmeellä): "Mä oon huono tälläsis. Mä oon pahoillani."
Eevis (edelleen silmiä pyyhkien): "Joo, ei haittaa yhtään. Jos sä viittisit tuoda mul tota... vessast ihan vaik pari palaa. Se on kaikki mitä mä tarvitsen."
Kevin: "Okei, mä tuon!"
Eevis: "Kiitos."

Kevin palaa vessasta paperien kanssa. Toteaa naurahtaen olevansa emotionaalisesti estynyt. Eevis sanoo, ettei haittaa yhtää, hän on itsekin yleensä emotionaalisesti aika estynyt, paitsi omia tunnetilojaan koskien. Mutta kyllä Kevinin seura piristää usein.

Eevis niistää Kevinin tuomaan paperiin ja pyytää tätä kertomaan fiiliksiä omenapiirakastaan. Ehkä saa omat ajatukset muualle sitä kautta.

9:36

Kevin (naurahtaen): "Ah, omenapiirakasta mä voin kertoa, koska mun fiilikset ei varmaan oo kovin piristävät itsessään!"

Eevistä silti kiinnostaisi ne kuulla, että mitä Kevin ajattelee. Kevin istuu Eeviksen seuraksi lattialle. Omenapiirakka oli saanut Kevinin hetkeksi unohtamaan, mutta kyllä ilta silti niin paljon jännittää. Kaksi hänen parasta tyyppiään talossa on nyt äänestyksessä, niin se ei ole yhtään kivaa, vaan ahdistavaa. Todennäköisyys ei ole Kevinin puolella tässä ollenkaan.

Eevis naurahtaa, että jos ei kahta häädetä, todennäköisyys on kuitenkin sen puolella, että toinen heistä edes jää Kevinin seuraksi. Eikä Eevis ole Kevinistä muutenkaan huolissaan, tulee niin hyvin juttuun talossa kaikkien kanssa. Vaikka olisikin yksittäisiä tilanteita, joissa tulee erimielisyyttä tai turhautumista keskusteluissa, ei se näy Kevinistä mitenkään muuten. Eevis sanoisi jopa, että Kevin on yksi kaikkein pidetyimmistä tyypeistä talossa. Ei voi tietenkään sitä tietää, mutta on sellainen tunne kuitenkin, että Kevin sopeutuu kyllä ihan mihin tahansa ryhmädynamiikkaan, millaiseksi se ikinä muuttuukaan. Eevis ei usko, että Kevinillä on mitään huolta huomisesta.

Keviniä silti surettaa, ja jännityksellä odottaa iltaa. Se myös surettaa paljon, että Eevis on häätöäänestyksessä, että näin on talossa koettu. Vaikka onkin todennäköistä, että jompi kumpi jää, kyllä se tietysti muuttaa sitä tilannetta tosi paljon, oli kumpi vain. Toivottavasti ei kumpikaan.

Kevin myös pohtii, että jos on kerran häätöäänestyksessä, on todennäköisesti vielä uudestaankin, järjestelmä on vähän sellainen. On vähän vaikea kuitenkin poistua niiltä listoilta. Sekin on tosi ikävää, jos joutuu olemaan viisi viikkoa putkeen aina sillä penkillä.

9:40

Eevis miettii, että heitä on kuitenkin vielä paljon. Tarinakaan ei ollut viime viikolla. Ja sekä Tarina että Ville ovat jo selviytyneet yhdestä äänestyksestä. Omalta kohdalta on uusi jännä tilanne, kun ei tiedä yhtään, miten häneen suhtaudutaan, tai miten illan lopputulos määräytyy.

Eevis (naurahtaen): "Et... Mistäs minä tiedän jos vaikka... no, tuskin kaikki mua nyt 'vihaa', mut..."
Kevin: "Joo ei."
Eevis: "...mut, niinku hypoteettisesti, en... en voi niinku tietää, että... miten muhun suhtaudutaan."
Kevin: "Mmm. Näinhän se on tietysti, et."

Eevis on mielestään luonnostaan niin sisäänpäinsuuntautunut, että ei kauheasti haittaa, jos vaikka tulisi tilanne, että saisi ennakkoon jotain osviittaa illan lopputuloksesta; saisi tietää, että hänestä ei ole vaikka pidetty niin paljon kuin kahdesta muusta. Se ei mitenkään asiana haittaa tai jää vaivaamaan. Olisi vain niin paljon vielä motiiveja jäädä taloon.

Kevin: "Mm-mh."
Eevis: "Kyl mä koen et... siitä niinku, mun jäämisestä, olis tosi paljo semmosta niinkun, ..." (naurahtaa) "...muille tiedostamatonta hyötyä myös, tai... tai näin... et kyl mä nyt niinku... läsnäolollani täällä oon niinku pystynyt... ehkä myös lisäämään, niinku... niinku tota sitä ihmisten avoimuutta, niinkun, mun tyyppisiä muita ihmisiä kohtaan myös."
Kevin: "Niin."

Eevis pyyhkii silmiään ja nieleskelee.

Eevis (niiskuttaen): "Et se, et... et mä kuitenki ehkä... edustan täällä niinkun semmosta... niinkun tota... semmosta vähän... tottakai niinkun vetäytyvämpää, mutta myös niinkun aika... suorapuheista, ja niinkun... omasta mielestä, niinkun, aika avoimesti, niinkun, reagoivaa ja tunteensa näyttävää tyyppiä--"
Kevin: "Kyl."
Eevis (niiskuttaen): "--niin... se... kyl niinku... jos tota... jos en mä ois niinku ite... ite tänne taloon hakenu... niin mä olisin toivonu tavallaan — tai jos mä en oisi tänne taloon päässy, sanotaan näin päin--"
Kevin: "Mmh."
Eevis (niiskuttaen): "--niin mä olisin toivonu et... joku sellanen ihminen jolla on tollasii... niinku, mulle tyypillisiä ominaisuuksia, niinkun, mitä täällä ehkä muilla ei ole, niin mä toivon, et joku samantyyppinen olis päätyny... päätyny tänne taloon, et olis voinu sit niinku itekin reflektoida niinku sen kautta, et miten olis ite pärjänny."

Eevis sanoo, että totta kai häntä kiinnostaa, pärjäisikö talossa pidemmälle, millaisia tilanteita tulee vastaan, ja miten hän autenttisesti niihin reagoi. On jotenkin masentava ajatus, että homma loppuisi tähän. Eevis on ajatellut talosisällön jotenkin symbolisesti niin, että talon sisältö heijastaa loppupeleissä aika paljon koko yhteiskuntaa. Sen takia mahdollinen oma häätö tänään tuntuu paljon isommalta ja raskaammalta ajatukselta.

Eevis: "Et jos mut tänään, niinku, häädetään täältä, niin mä en koe sitä niinku erityisesti itseni kannalta mitenkään niinku semmosena... henkilökohtaisena tai raskaana asiana. Et mulle ehkä tuntuu niinku raskaammalt jotenki, et jos mä niinku heijastan sen niinku laajemmin, että tota... et niinku, et... jos ihmiset ei niinkun suhtaudu avoimesti niinkun mun tyyppisiin ihmisiin, yleisesti."
Kevin (ymmärtäväisesti): "Mm-mhh!"
Evis (silmiä pyyhkien): "Tai ei vaikka niinku ymmärrä... mun käyttäytymistä, tai näin. Niin se on tavallaan jotenki, mun mielest, surullinen... ajatus se, et jos niinku... ihmiset... niinku ärsyyntyy jostain tietyistä, niinku, käytösmalleista, tai niinkun... Tai ei oo, niinku, sillä tavalla, niin semmosia sallivia, tai... tai suvaitsevaisia, et... et tota... se on niinku... et ne tavallaan niinku... ei anna tilanteiden edetä--"
Kevin: "Mm-mh."
Eevis: "--tai ei halua katsoa niitä eteenpäin. Vaan niinku, et se on semmonen, niinkun... 'kerrasta poikki' -juttu. Et sit ku joku käyttäytyy... hankalasti, tai vetäytyy, tai ilmasee niinku negatiivisia tuntemuksia, et sit tota... et sit se on niinku suoralt kädelt, ilman mitään sen, niinkun, rationaalisempia perusteita, niinkun, 'kerrasta poikki' -homma, tai näin."
Kevin: "Okei."

Eevis valittelee, ettei ehkä osannut tätä nyt kauhean hyvin ilmaista, mutta Kevin ehkä ymmärsi mitä hän tarkoittaa.

Kevin: "Joo, mä ymmärsin kyl."

09:47

Eevis kertaa, että hän ymmärtää sen ikään kuin laajempana ilmiönä raskaammin. Tätä halusi toisaalta yhtenä asiana tulla taloon testaamaan. Ei koe edustavansa mitään tiettyjä teemoja tai ihmisryhmää, vaan ihan vain täysin itseään. Mutta kyllähän hän toisaalta edustaa jossain määrin kaikkia niitä ihmisiä, jotka pystyvät häneen samastumaan, tai jotka pystyvät hänen kauttaan jotenkin reflektoimaan omia ajatuksiaan.

Eevis hymähtää että aikaisemmin tämä on ollut hänen mielessään lähinnä positiivisena ajatuksena eri tilanteissa, jopa voimaannuttavana ja merkityksellisenä. Mutta tänään, nyt kun pelkää häätöä, se sama asia tuottaa ehkä vain negatiivisia ajatuksia. Eevis on kokenut että hänen tuomastaan informaatiosta (koskien omaa ihmistyyppiään) on voinut hyötyä kuka tahansa, niin talossa kuin sen ulkopuolella. Mutta tietysti voi tätä ajatella niinkin, että onneksi on nyt saanut olla edes tämän kolme viikkoa. Ja ne ihmiset, jotka osaavat sitä informaatiota itseensä imeä, ovat sitä varmasti saaneetkin. Mutta sitä tulisi varmasti vielä paljon lisää tulevina viikkoina.

09:49

Kevin komppaa, että on epämukava ajatus lähteä talosta, jos kokee, ettei ole vielä päässyt itseään testaamaan tarpeeksi. Ja Suomi on kansainvälisesti ajatellen tosi sisäänpäinsuuntautunutta kansaa. On itsekin huomannut sen kouluelämässä, vaikka on tosi ekstrovertti, että jotenkin sisäänpäinkääntyminen tai vetäytyvyys on Suomessa myös tapa käyttäytyä. Ei tiedä kuinka suuressa määrin se lopulta on luonteenpiirre. Mutta se kuitenkin nähdään usein jotenkin oudon negatiivisena, ei-sopivana käyttäytymismallina.

Kevin: "Et se on kyl tosi valitettavaa mun mielestä. Erityisesti ku, esim. sinussakin, ja monessa muussa--"
Eevis: "Mm."
Kevin: "--vastaavanlaises tyypis, tai siis, ihmisessä, jossa on vastaavii piirteitä--"
Eevis: "Mm."
Kevin: "--on niin paljon potentiaalii, joka... jota ei tavallaan, niin sanotusti maksimoida--"
Eevis: "Kyllä."
Kevin (naurahtaen): "--ihan vaan sen takii, et... se, se piirre nähdään niin ylitsepääsemättömän--"
Eevis (naurahtaen): "Joo-o."
Kevin: "--vaikeana, tai huonona!"
Eevis: "Kyllä. Se on niinku... mulla on vähän samanlaisii... samanlaisii kokemuksii..." (naurahtaa) "...elämän varrelta, tai näin!"

09:50

Eeviksestä se on joissain tilanteissa kuitenkin ihan voimavara itsessään. Ja samanhenkisten ihmisten kanssa on tietenkin tosi helppo kommunikoida. Aina saa paljon muuta materiaalia irti, kun kontaktiin pääsee. Mutta juuri se, mitä Kevin sanoi, että kaikissa ihmisissä on paljon potentiaalia, niin tietyntyyppisissä ihmisissä ne potentiaalit eivät pääse oikeuksiinsa niin paljon, etenkään sosiaalisissa tilanteissa. Ovat vähän sellaisia rivien välistä luettavia juttuja.

Eevis tahtoisi luottaa ihmisten arviointikykyyn siinä, että ovat hyviä havaitsemaan asioita ilman, että kaikkea tarvitsisi tarkkaan ilmaista ääneen. Ihmiset ottavat sen informaation ympäristöstään irti, minkä haluavatkin ottaa.

Viime sunnuntaista Eevis miettii Elinan kysymyksiä siitä, mitä annettavaa häätöuhan alaisilla on vielä taloon. Eevis näkee asian siten, että hänellä on tasan sen verran annettavaa, mitä muut haluavat vastaanottaa. Jokainen määrittelee itse sen, mitä toisista saa irti. Ei hänellä ole hirveästi annettavaa sellaisille ihmisille, jotka eivät viihdy hänen seurassaan ja jotka eivät halua hänen kanssaan kommunikoida. Mutta talossakin ne, joiden kanssa on tullut hyvin läheiseksi ja joiden kanssa on enemmän kommunikoinut, totta kai sellaisille on enemmän annettavaa. Tai ei ehkä enemmän annettavaa. Ehkä jopa muilla voisi olla enemmän opittavaa hänen kauttaan, mutta se riippuu täysin siitä, miten vastaanottavaisia ovat. Mutta se riippuu paljon muidenkin aktiivisuudesta, koska on itse vähän passiivisluonteinen.

Jos Eevis tahtoo talossa toimia itselleen tyypillisellä tavalla, niin on luonnostaan ehkä joissain asioissa vähän passiivisempi ja hillitympi. Strategisesti olisi tietysti voinut käyttäytyä paljon aktiivisemmin ja ottaa ihmisiin tietoisesti enemmän kontaktia, ikään kuin tyrkyttää itseään, mutta on etukäteen tehnyt sen päätöksen, ettei halua ryhtyä siihen. Eevis on sitä mieltä, että on kaikkien kannalta paras, että hän ei lähde tällaisiin strategiisiin käytösmalleihin. Toivoo, että kaikki osaisivat ottaa sen informaation ja kokemuksen irti, mitä hänestä saa, eikä niin, että hänen pitää tyrkyttää ja tuputtaa muille, mitä hän haluaisi, että muut saavat hänestä irti.

Jos Eevikseltä kysyttäisiin sama kysymys siitä, mitä annettavaa hänellä on, Eevis vastaisi, että se on täysin vastaanottajien määriteltävissä.

Eevis: "Et jos joku kokee, et mul ei oo jollekin... mitään... annettavaa — jos talon ulkopuolella ihmiset, niinku, kokis näin, niin..." (naurahtaa, mutta alkaa taas niiskuttaa) "...niin mä en niinku voi sille mitään..."

Eevis: "Tai niinku, et, se ei mun mielestä oo niinku... mun toimista kiinni..." (niiskuttaa) "...vaan se on enemmän niinku se vastaanottajan näkökulma."
Kevin myöntelee.

Eevis (niiskuttaen): "Mut joo.... oi joi!" (naurahtaa) "Sais nyt tää itkuki loppuu!"
Kevin naurahtaa.
Eevis: "Ku se on vaan ärsyttävää, ku... ku.... oikeesti mul on paljo parempi olo ku vähä aikaa sitte."

Eevis sanoo, että täältä eivät vain tunteenpurkaukset lopu. Kevin naureskelee, että tietää tunteen. Itsellä voi olla tosi hyvä olo, mutta sitten vain itku jatkuu ja näyttää dramaattiselta.

09:57

Eevis on kuitenkin tosi tyytyväinen, että on päässyt prosessoimaan tällaisia tuntemuksia. Normielämässä on helppo kanavoida tunteet joillain muilla itselleen tyypillisillä hallintakeinoilla, vaikka urheilun tai musiikin tai leffojen katselun kautta. Se, että talossa ei ole käytettävissä näitä tapoja, vaikuttaa suuresti. Päiväunikiellolla on äärettömän suuri merkitys, samoin ruualla ja oman ajankäytön ja kulloistenkin ihmiskontaktien kontrolloinnilla. Tällaisia tuntemuksia ei normaalisti synny tässä mittakaavassa. Sitten ne vain niin kuin kasautuvat. Kevin komppaa.

Eevis: "Sit toisaalta se oli mul... mul kans semmonen, yks motivaattori. Niin kuin mä sanoin jo heti ekan päivän, et se, et mä opin sellaset keinot et miten mä pystyisin niinkun henkisesti palautumaan niinku... kaikista niinku... stressaavista, ja erityisesti niinku sosiaalisista tilanteista täällä."

Eevis oli ekoilla viikoilla pystynyt aika nopeastikin sopeutumaan siihen, että pystyi ottamaan omaa aikaa jonkin verran. Huomasi konkreettisesti sen vaikutuksen, että aina kun pääsi hetkeksikin yksin, heti alkoi helpottaa; jaksoi taas ja oli virtaa pidemmälle. Mutta nyt kun on ollut vähän raskaampia tuntemuksia useampi viikon sisään, ja on ollut vähän uuvuttavia päiviä tai hetkiä, ei ole näihin kokemuksiin vielä löytänyt sellaisia hyviä tai rakentavia toimintatapoja. Mutta nyt kun on näitä tuntemuksia kokenut, niin on saanut niistä jo aika paljon materiaalia myös ulkomaailmaan. On ollut jo tähän mennessä tosi antoisaa. Jäisi tietysti mielellään tätä tänne samaan ympäristöön vielä prosessoimaan ja katsomaan, miten tilanne kehittyy.

Eeviksestä tuntuu, että sellaiset asukastoverit, jotka ovat sanoneet tulleensa taloon kokemuksen perässä — ja suurin osa on niin sanonut — ja jotka ovat myös sanoneet odottavansa huippuja ja pohjia, ja sellaisia ei ole heille niin vielä tullut, niin sellaisille ei niitä Eeviksen arvelun mukaan ehkä talossa tulekaan. Talo ei ehkä ole ympäristönä sellainen, joka aiheuttaisi juuri näille henkilöille näitä tuntemuksia. Tai ehkä sitten kymmenennellä viikolla voi tulla. Mutta ovat kuitenkin kolmasosan jo kaudesta olleet, niin kyllä tähän mennessä niitä tuntemuksia olisi jo pitänyt tulla, jos on tullakseen. Sellaiset henkilöt talossa ehkä nauttivat paljon sosiaalisesta tuesta, mikä taas esimerkiksi Eevikselle itselleen ei ole niin tärkeää, tai ratkaiseva elementti.

Kevinillä on vähän samat ajatukset. Ehkä tämä ei ole joillekin luonnostaan kovin haasteellinen ympäristö.

10:04

Keskustelu päättyy kylpytakkisen Jukan tullessa kahvimuki kädessä kyselemään, saiko Eevis nukuttua. Eevis oli saanut, torviherätykset eivät härinneet yhtään, sai aina uudestaan unen päästä kiinni. Keviniä eivät torvet häirinneet, mutta se häiritsi, että heräili pitkin yötä muutenkin.

Eevis naureskelee, että Krisun herättely pimeässä makuuhuoneessa oli kyllä koomista katseltavaa; Hemmi raahasi sitä kuin jotain ruumista. Eevistä vähän harmittaa niiden puolesta, jotka ovat kovin herkkäunisia, niillä on varmaan ollut vaikeaa torvien kanssa.

Kevin on nyt innoissaan omenapiirakasta ja aikoo pärjätä sen voimin koko aamun.

[BrutalGentleman]

Aiemmin:

11:02 DC1: Feediohjaaja keskittyy pitkään makuuhuoneessa kaksistaan peiton alla ehkä viimeistä talopäiväänsä viettäviin Eevikseen ja Jukkaan. Eevis makaa Jukan kainalossa pää tämän rintaa vasten.

Keskustelunaiheet rönsyilevät. Puhuvat aluksi kylppärin suihkuista (pienet vs. iso yhteissuihku). Sitten puheenaiheet kääntyvät illan häätöön.

Eevis on henkisesti orientoitunut siihen, että lähtö saattaa hyvinkin koittaa. Eeviksestä olisi kiva ihmisille jotenkin ilmaista jotain pieniä jäähyväisiä lähdön varalta, kuten Villekin viimeksi häädössä ollessan teki, mutta ei oikein kyllä tunnu hänelle luontevalta. Ei ole ihan hänen juttunsa kuitenkaan. Luottaa siihen, että kyllä tässä kaikkien kanssa kuitenkin nähdään vielä jossain. Jukka yrittää tsempata, ettei lähtö ole mitenkään varmaa, mutta vaikka Eevis arvostaa yritystä, ei oikein tsemppaannu.

11:15

Seuraavaksi keskustelunaiheen Krisun juopottelut ja aamuoksentamiset sekä hieman sekava loppuillan ajatuksenjuoksu. Molemmat pitävät eilisen ja yön ja aamun tapahtumia huvittavina Krisun osalta. Krisu on kuitenkin aika samanlainen niin kännissä kuin selvin päinkin, kännissä on enemmän vain toistoa.

Miettivät myös keskinäistä suhdettaan. Jos Eevis lähtee, ja Jukka on vaikka vielä seitsemän viikkoa, niin ovat jo varmaan aika paljon vieraantuneet. Eevis on saanut hengata kaveriensa ja muiden tyyppien kanssa, Jukka taas lähentynyt talotyyppien kanssa ihan eri tavalla.

Eevis (Jukan kainalossa, pää Jukan rintaa vasten): "Mut kyl mun mielest silti olis ihan kiva nyt näin, niin kun etukäteen mietittynä, et jos pääsis niinku kerran jyystää semmottii niinku kunnol... et ei missään peiton alla kahdes asennos. Et se olis ihan jees."
Jukka naurahtaa.
Eevis: "Mut kattellaan."

Keskustelu kääntyy makuuhuoneen yövalaistukseen. Jotkin makuuhuoneen yövaloista häiritsevät sekä Jukkaa että Eevistä, kun osuvat silmiin ja häikäisevät.

11:22

Pariskunta keskustelee myös ehdollistumisesta. Puheenaihe tuli mieleen fanfaarirangaistuksen kautta.

Jukka miettii, saisiko kymmenessä viikossa ihmisen ehdollistettua. Eeviksen mielestä saisi varmasti paljon lyhyemmässäkin ajassa. Tästä keskustellaan pitkään. Eevis mainitsee Pavlovin koiriin kohdistuneet kokeet ja muistelee, että saattoi olla Pavolv tai käyttäytymispsykologi Skinner (mutta ei ole tästä varma), jonka lapsiin kohdistamat ehdollistamiskokeet saivat lapset pelkäämään hiiriä. (Viitannee kuitenkin lopulta Watsonin Little Albert -kokeeseen, vaikka ei muista tätä nimeä.)

11:25

Anu kutsutaan jälleen päiväkirjahuoneeseen. Eevis kommentoi, että kylläpä Anu ravaa siellä nyt tiheästi. Jukka myöntelee.

Eevis: "Ehkä BB haluaa erottaa Anun ja Hemmin toisistaan."
Jukka: "Ehkä."
Eevis: "Jos se on mustasukkanen Hemmistä."

(Asukkaiden keskuudessa on kauden mittaan ollut toistuvana vitsinä se, että Helmeri on poikkeuksellisen läheisissä väleissä BB:n kanssa ja pääsee muiden näkemyksen mukaan aina halutessaan PK-huoneeseen. Ovat epäilleet, että BB:llä ja Helmerillä on suhde.)

Jukka arvelee, että syy voi olla se, että BB haluaa analyysiä Anun yöllisistä spekulaatioista. Eevis myöntelee. Miettivät, että Anu on käynyt PK-huoneessa tänään jo varmaan parikin kertaa tätä ennen.

11:27

Jukka nostaa puheenaiheeksi yhdysvalloissa kirjepommeja 1990-luvulla lähetelleen Unabomberin (Theodore Kaczynski). Ei muista nimeä ja vuosikymmenenkin aika laajalla aikaskaalalla (70-80-luvulla, 90-luvun alussa, joskus silloin), mutta pointti on se, että oli käytännössä nero, ja sitten alkoi käyttäytyä noin. Kun saatiin kiinni, tutkittiin taustoja, ja kävi ilmi, että oli osallistunut opiskeluaikoinaan professorien tekemiin pelkokokeisiin ja vastaaviin, ja nämä olisivat vaikuttaneet. Jukka muistelee nähneensä tästä elokuvan.

Eevis miettii, että ei tarvita ehdollistamistakaan. Sellaisilla ihmisillä, joita nyt pidetään huippuälykkäinä, on usein joitain käytöshäiriötyyppisiä juttuja. Omasta kaveripiiristäänkin ne, joita pitää kaikkein älykkäimpinä, ovat sellaisia, että niillä monella toistuu aina se, että on paljon turhautumista maailman asioihin ja tulee herkästi väkivaltaisia fantasioita. Toteuttamiskynnys on terveellä ihmisellä tietysti tosi korkea, mutta nämä kaveritkin saattavat usein heittää jotain läppää joistain poliittiisista aiheista ja vastaavista, että "kunpa olis vaan kivääri, jossa olis loputtomasti panoksia, sais vain ampua kaikki."

Eeviksestä kukaan näistä ei kuitenkaan lähtisi toteuttamaan tällaisia. Mutta jos sellaiset ajatukset pyörivät toistuvasti päässä ja kokee omat vaikutusmahdollisuudet kovin pieniksi, ei vaadi varmaan hirveästi edes mitään ehdollistamista, jos lähtee sitten jotain tuollaista tekemään.

11:33

Helmeri tulee makuuhuoneessa piipahtamaan. Keskustelut kääntyvät yleisempiin aiheisiin, mm. siihen, mitä tekemistä talossa on perjantaisin.

11:43

Puhutaan myös oudoista kehuista. Eevis on saanut kehuja Kristianilta siitä että on hyvä tyyppi, vaikka käyttää niin plajon käsittämättömiä sivistyssanoja. Eevis on kuitenkin aina ihastellut sitä, kun joskus joillain on niin hyvä ihmistuntemus, että voivat lukea ensi tapaamisella toisesta ihmisestä jonkin asian, johon itsekin syvästi identifioituu, mutta jota omat kaveritkaan eivät ole esimerkiksi kolmen vuoden aikana maininneet.

11:46

DC1-feediohjaaja pääsee lopulta makuuhuoneesta ulos ja vie kuvan retrosohvalle, jolla istuvat Ville ja Kristian vierekkäin, Kristian punainen pipo päässä ja ja hupparin huppu sen päällä. Ville puhuu rukouksella ja käsien päälle laskemisella parantamisesta. Sitten alkaa "hoitaa" Kristiania:

Ville: "Niska parane! Päänsärky lähde!"

Ville kysyy hetken hiljaisuuden jälkeen Kristianilta, mites nyt? Kristian pyörittelee päätään olotilaansa tunnustellen.

Kristian: "No siis joo... Ja... en mä tiedä. Ehkä tota, mä koen, että kyllä on parempi olo kuin äsken, mutta näen siihen muutamia syitä. Yksi vois olla se, että mä olen heikkomielinen. Eli minun... minun kehoni reagoi, vaikka en täysin uskokaan... sanomaas. Tai sitten toinen: tuo lämmin käsi tuolla... rentouttaa lihaksia."

Kristianin on kuitenkin pakko myöntää, että niska on nyt vähän parempi. Pää on vain vieläkin kipeä.

Ville pyytää saada yrittää uudestaan. Alkaa rukoilla latinaksi (?), käsi Kristianin pään takana.

Ville (lopetettuaan): "Mites nyt?"

Kristian pyörittelee taas niskaansa. Ehkä on sekoamassa, mutta tuntuu vähän paremmalta. Ehkä hän on heikkomielinen. Tai sitten Ville on oikeassa. Aikaisempi nilkkahomma ei ollut toiminut, ei kokenut saaneensa silloin siitä mitään, mutta nyt kyllä on kevyempi olo päässä.

Ville: "Wow."
Kristian: "Kyllä sä oot ihme seppä."

[jipaksi]

Pihalla Jukka ja Eevis juttelevat viltin alla kahdestaan. Jossain vaiheessa miettivät panopaikkojaan talossa läpi, ja toteavatkin että muille myönnetyt ovat olkkari ja piha. Vessan kohdalla naureskelevat, ja jossain yhteydessä olivat kieltäneet että olisivat siellä touhunneet, johon Helmeri oli hymyillyt, sillä Helmerihän oli silloin viereisessä kopissa, ja kuuli kyllä tilanteen, muut ilmeisesti eivät siis tiedä tästä. Neljännestä paikasta molemmat ovat sitä mieltä, että siitä ei muille puhuta mitään, ja ovat vähän niin että jos Eevis saa taloon jäädä, niin siellä ei jatkossa enää touhuilla. Aikovat kieltää, että siellä olisi mitään tapahtunut. (Tulkintana siis se, että viittasivat makuuhuoneeseen, jossa olivat yöllä jotain peiton alla tehneet kaikkien muiden ollessa paikalla).

[BrutalGentleman]

Aikaisemmin (ja tämä on pitkä):

12:47 DC1: Makuuhuoneessa alkaa eilen sovittu Tarinan ja Kristianin näkemysten puinti. "Juryksi" tai neutraaleiksi avustajiksi on kutsuttu Kimmo ja Eevis. Keskustelu käydään suljettujen ovien takana neljän asukkaan kesken.

Kimmo alustaa toteamalla, että kaikki tietävät, miksi ovat täällä. Ovat sovittelemassa Kristianin ja Tarinan ristiriitaista käyttäytymistä. Käytössä on sovitteluapina (taloon tuotu orankipehmolelu), jonka käsissään pitäjällä on puheenvuoro. Kunnioitetaan toisten puheenvuoroja. Kimmo muistuttaa, että keskustelun tarkoituksena oli selvittää Kristianin ja Tarinan tavoitteet talossaoloon, ja onko niiden välillä edes mitään ristiriitaa.

Ensimmäinen kysymys Kimmolta Kristianille on siis, onko tällä jokin agenda, tavoite talossa. Kristian saa orangin.

Kristian lähti taloon ihan vain oppimaan itsestään ja haasteen muodossa; katsomaan, miten pahasti saa päänsä sekaisin, kun joutuu talossa erilaisten hyypiöiden kanssa pyörimään. Ehkä myös se, että on aina kokenut olevansa ihminen, joka ei tarvitse juuri omaa aikaa, niin ehkä on tullut myös miettimään, tarvitseeko sitä omaa aikaa kuitenkin. Ei juuri tämän suurempaa agendaa talossaoloon. Sattumien kauppaa.

Kimmo kysyy, onko Kristian testaamassa, miten tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Kristian ei tahdo asettaa sanoja ihan näin, vaan toteaa naurahtaen, että tuli ennemminkin katsomaan, miten muut ihmiset jaksavat tai kestävät toimia hänen kanssaan.

12:49

Kimmo kysyy samaa Tarinalta. Tarina haluaa täsmennyksen siihen, oliko kysymys se, mikä oli hänen motiivinsa tulla tänne. Kimmo selventää, että se, ja vaikka se motiivi olisi muuttunutkin, niin onko Tarinalla jokin tavoite tai agenda, edustaako hän jotain talossa.

Tarinalla on selkeitä tavoitteita talossaololle; tiettyjä arvoja ja tiettyjä käytösmalleja, joita priorisoi. Sen lisäksi on tietyt motiivit, miksi on tullut taloon. Niitä oli monia. Halusi lähteä testaamaan itseään. Ajatus taloon hakemisesta on ollut Tarinan unelma ehkä 15-vuotiaasta asti. Toisaalta oli asiaa etukäteen miettiessään tiedostanut vähän liiankin hyvin, että kokemus tulee tuntumaan aika pelottavalta ja haastavaltakin, ja halusikin mennä sitä pelkoa päin.

Tarina koki, että pystyy oppimaan talossa sellaisia juttuja, mitä ei ehkä oppisi ulkomaailmassa, tai ehkä oppisi, mutta ainakin pystyy oppimaan niitä asioita itsestään ehkä intensiivisemmin, lyhyemmässä ajassa kuin miten se tapahtuisi ulkomaailmassa. Tarinalla oli myös ehdottomasti sellainen ajatus vähän taustalla, että itse toivoisi näkevänsä itsensä kaltaisia ihmisiä mediassa vähän enemmän. Ei koe edustavansa mitään tiettyä ihmisryhmää talossa sinänsä, eikä sitä viittaa haluakaan ottaa. Haluaa puhua omalla suullaan, eikä ottaa liikaa paineita siitä, että hänen takanaan seisoisi muitakin ihmisiä. Mutta haluaisi nähdä itsensä kaltaisia ihmisiä enemmän mediassa ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun omasta näkökulmastaan.

Tarina olisi kuitenkin tullut taloon vaikka siellä ei kuvattaisi — oppimaan itsestään. Itse taloympäristössä olon aikana Tarinan isoin motiivi on se, että pystyisi omalla toiminnallaan tukemaan sitä, että kaikilla olisi talossa mahdollisimman hyvä olla. On myös tärkeää, että pystyy luomaan merkityksellisiä ihmissuhteita ja että asukkaat tulevat mahdollisimman hyvin toimeen toistensa kanssa.

Tarina pitää Big Brotheria aika vahvasti ihmiskokeena ja myös omasta näkökulmastaan sellaisena kokeena, kuinka hyvin pystyy sopeutumaan ryhmään ja ottamaan toiset ihmiset huomioon ja kuinka hyvin pystyy vaikka ratkaisemaan konfliktitilanteita. Talossaolo tulee opettamaan paljon, ja on jo opettanut paljon. Tarina haluaa toimia niin, että edistäisi toimintamalleja, joissa asukkaat kunnioittaisivat toisiaan ja ottaisivat toisensa huomioon ja tekisivät yhteistyötä, se on Tarinalle tärkeintä talossa olon aikana.

12:53

Kimmo kysyy täsmennystä siihen, onko Tarinalla kuitenkin tiedostettuna jokin arvomaailma, jota tahtoo edustaa talossa.

Tarina sanoo, että jollain tapaa joo, jollain tavalla ei. Vähän pelottaa vastata tähän kyllä, koska kokee, että myöntävästi siihen vastaaminen, että edustaisi talossa jotain isompaa, luo hänelle niin paljon paineita, ettei ihan vain itsensä takia haluaisi niitä ottaa harteilleen. Mutta ehdottomasti on myös sellaisia ajatuksia. Tarina kokee liikkuvansa tässä vähän välimaastoalueella ja yrittää löytää itsekin balanssia tässä.

Tarinalla on "sellaisia keloja", joita haluaa tuoda ihan tietoisestikin esiin, koska jos pystyy ottamaan osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun niiden kautta, tahtoo käyttää sen mahdollisuuden hyväksi. Vastaus kysymykseen on "joo ja ei."

12:54

Kimmo toteaa menevänsä nyt itse asiaan. Minkälaiset asiat tai minkälainen käyttäytyminen Kristiania ärsyttävät Tarinassa.

Kristian: "Itseensä ottaminen ja mielensä pahoittaminen."

Kristian toteaa, että toiset tekevät sitä herkemmin, eikä syytä siitä millään tavalla. Ja ymmärtää olevansa sellainen persoona, joka vituttaa joitain ihmisiä suuresti; on tiennyt sen kauan. Kun Tarina oli sanonut haluavansa nähdä itsensä kaltaisia ihmisiä mediassa enemmän, niin Kristian ei todellakaan halua saada yhtään enempää Kristianin kaltaisia ihmisiä lähelleen, tai yhtään mihinkään mediaankaan.

Kristianin mielestä se, jos pahoittaa mielensä siitä, kun toinen mainitsee, että "pahoitit mielesi", johtaa noidankehään, josta ei pääse pois. Kristiankin osaa pahoittaa mielensä, mutta on tietoisesti pyrkinyt olemaan pahoittamatta sitä. Kristianista mielensäpahoittamistilanteessa on aina niin, että ainoa, joka häviää, on se, joka pahoittaa mielensä. Eikä tällä tarkoita mitään juoksukilpailua, vaan sitä, että jos itselle tulee paha mieli, harvemmin muut hirveästi mieltään pahoittavat tai harvemmin se mitään vaikuttaa muiden toimintaan.

Kristian on tietoisesti pyrkinyt olemaan herrasmiesmäisempi Tarinaa kohtaan ja lupaa pyrkiä jatkossakin vielä parantamaan tapojaan. Tämä on ihan hieno homma sinänsä, Kristian ei voi kuin oppia tästä.

12:26

Kimmo esittää saman kysymyksen Tarinalle: mikä Kristianin käytöksessä ärsyttää?

Tarinaa ärsyttää hyökkäävä puhetapa, ja hyökkäävyys ja argumentointityyli, jossa mennään henkilökohtaisuuksiin. Tarinaa arveluttaa ottaa tähän nyt menneisyydestä esimerkkejä, pelkää, että jäädään siihen yhteen tilanteeseen junnaamaan. Kristian rauhoittelee, että ei jäädä, ota esiin vain.

Tarina ottaa saman esimerkin kuin mikä eilen jo tuotiin keskustelussa esiin. Siinä ehkä tiivistyy hyvin se, mitä Tarina yrittää sanoa. Kyse on palapelitilanteesta. Tarina oli keittiössä istumassa kun Kristian tuli aika hyökkäävästi kysymään, kuka on sotkenut palapelit. Kristian oli selkeästi vihainen ja esitti, että kun Tarina on aina puhunut siitä, kuinka kaikki pitää jakaa tasan ja päättää yhdessä, ja nyt kuitenkin tekee näin. Kristian oli myös käyttänyt aika negatiivisesti latautuneita termejä ja sanavalintoja, kuten "inistä" ja "pillittää" ja "aina sä olet inisemässä". Se on selkeästi liioittelua, ja on tosi vaikea ottaa sellaista vastaan mitenkään neutraalisti. Tarinalle tuli sellainen olo, että Kristian on tosi vihamielinen häntä kohtaan.

Tarina ymmärtää Kristianin ärtymyksen palapelien rikkomisesta, etenkään kun Kristian ei tiennyt, mitä siinä taustalla oli. Mutta oli vain tosi vaikea ottaa tätä viestiä Kristianilta vastaan, koska se oli niin negatiivinen ja hyökkäävä. Tarina oli tilanteessa tehnyt hengitysharjoituksen samalla kun Kristian puhui hänelle. Tarinasta tuntui pahalta, mutta kuvitteli kilven eteensä ja teki sellaisia mielikuvaharjoituksia, ettei nyt ota tätä hommaa vastaan. Yritti vain mahdollisimman rauhallisesti ilmaista olevansa pahoillaan ja kysyvänsä ensi kerralla muiden mielipidettä, jos tulee tällainen tilanne.

Siinä vaiheessa Tarina ei ihan täysin tiedostanut, miten tärkeää on kysyä muilta, mutta myöhemmin sekin valkeni paremmin, ja nyt varmasti kysyy. Kun olivat kuitenkin käsitelleet tilanteen keittiössä jo, niin ryhmätilanteessa, jossa olohuoneessa käsittelivät viikkotehtävää, Kristian oli ottanut asian uudestaan esille, ihan saman asian, johon Tarina oli jo vastannut. Tarina koki sen tosi ahdistavana siinä tilanteessa, kun oli koko ryhmä paikalla. Vaikeus ei ollut siinä, että oli ryhmä läsnä, vaan siinä, miten se keskustelu eteni. Kristian oli aloittanut uudestaan saman vihamielisen ja syyttelevän puhetavan ja nostanut menneisyydestä esiin esimerkkejä Tarinan vaatimista yhteispäätöksistä. Siinäkin Kristian oli käyttänyt senkaltaista sanavalintaa kuin "taas olit siellä inisemässä." Se tuntui tosi hyökkäävältä. Pahalta tuntui myös se, että Kristian nosti Tarinan persoonan siinä niin esille, ja Kristian ei edes tiennyt, mikä Tarinan motiivi palapelin purkamiselle oli, se ei missään mielessä ollut sabotoida viikkotehtävää. Ja se, kun Tarina oli jo aikaisemmin sanonut olevansa pahoillaan. Tarina vain koki koko tilanteen todella hyökkääväksi.

Vielä yksi juttu oli se, että Anu otti puheenvuoron, jossa kertoi palapelin uudelleenteon olleen hänen ideansa. Kristian oli sanonut, että syyttää myös Anua, mutta siirtänyt sitten heti fokuksen takaisin Tarinaan. Tarina ajatteli silloin, että voikohan olla, että Kristianilla on myös negaatioita nimenomaan Tarinaa kohtaan henkilönä, että juuri hän ärsyttää Kristiania jollain tietyllä tavalla, vaikka tilanteessa oli myös toinen, jota Kristian olisi voinut pitää samalla tavalla syyllisenä.

13:04

Kimmo pyytää pitämään puheenvuorot lyhyempinä jotta tulee myös vuorovaikutteisuutta. Kimmo tahtoo kysyä uuden kysymyksen: kokeeko Tarina, että kun Kristian suuttui palapelihommasta, hyökkäys kohdistui nimenomaan Tarinaan, ja jos joku muu olisi ollut purkamassa palapeliä, suhtautuminen olisi ollut eri.

Tarina uskoo, että Kristian olisi ollut vihainen riippumatta siitä, kuka olisi ollut palapeliä tekemässä. Mutta Tarina kokee, että koska siinä oli hän, se vietiin sellaisiin henkilökohtaisuuksiin ja se antoi bensaa liekkeihin sellaiseen vihaan. Tarina ei usko, että jos siinä olisi ollut esimerkiksi pelkästään Anu, keskustelu olisi mennyt ihan noin.

13:05

Kimmon toinen kysymys on, että kun Tarina otti esiin Kristianin sanavalinnat, niin kokeeko Tarina, että se on nimenomaan henkilökohtaista, ja että nämä sanavalinnat kohdistuvat henkilökohtaisesti nimenomaan vain häneen.

Tarina vastaa tähän "Joo ja ei". Tietää näiden kolmen viikon perusteella, että Kristian ei kohdista tällaisia latautuneita termejä vain häneen, tai puhuisi kaikille muille jotenkin täysin eri tavalla. Mutta Tarinalle tulee se hyökkäävä olo monesta asiasta: äänenpaino, sanavalinnat ja se sisältö, mikä tulee sieltä ulos. Tarina on yrittänyt tätä tarkkaillakin havaitakseen missä mennään, ja kokee, että häneen kohdistuu paljon enemmän näitä hyökkäävyyden elementtejä kuin muihin ihmisiin talossa. Ero ei välttämättä ole selkeä, enemmän jana tai spektri, mutta kokee kyllä, että häneen kohdistuu tällaisia eniten.

13:06

Kimmo kysyy Kristianilta, miten tämä koki palapelitilanteen, kohdistuiko se henkilökohtaisesti Tarinaan.

Kristian sanoo sen kohdistuneen henkilökohtaisesti sekä Tarinaan että Anuun. Mutta Anu ei ole missään vaiheessa talossa korostanut kaiken maailman keskustelun tärkeyttä, tai jakamisen tärkeyttä. Tarina on siitä koko ajan puhunut talossa ollessaan. Kristianista on helvetin tyhmää toimia eri tavalla kuin opettaa. Ei ollut mitenkään tarkoitus kohdistaa tätä juuri Tarinaan henkilökohtaisesti. Jos tilanteessa olisi ollut Kimmo, olisi Kristian sanonut Kimmollekin ihan samalla lailla, että mitä vittua sä kuvittelet. Mutta Kimmo todennäköisesti ei olisi aloittanut mitään ininää tai muuta nyyh nyyh -juttua, ja silloin Kristianin ei olisi tarvinnut käyttää tällaisia sanavalintoja.

Kristian olisi tietysti voinut sanoa kauniimmin, puhua herkistä ihmisistä ja siitä kuinka asia menee enemmän tunteisiin kuin muilla. Mutta Kristian on aina mielestään ollut aika suorasukainen puhuja, puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. Ei kaartele tai kääntele jokaisesta asiasta aina sitä kauneinta termiä tai muotoa. Olisi tietysti hieno sanoa asiat aina kauniisti, mutta se nyt on hänen luontainen juttunsa, että sanoo niin kuin sanoo, varsinkin kun tilanne on tuo, että on ihan vitun hermostunut nuuskasta ja tästä helvetin ympäristöstä yleensä.

Kun Tarina oli sanonut, että on se, joka tuo sen sanan muilta, että muutkin ovat kokeneet Kristianin olleen loukkaava, niin Kristian mielestään toi vain siinä hyvin tiukasti esiin sen, että tämä ei ole ainoastaan Kristianin oma "mitä vittua" -fiilis, kun palapelit oli purettu, vaan myös monen muun. Kyllä muutkin sitä ajattelivat. Kristian toimi siinä vain omalta osaltaan viestinviejänä. Kimmo olisi tietysti osannut sanoa tämän rakentavammin ja fiksummin. Mutta jos Tarina luulee, että Kristian on ainoa, jonka kanssa talossa puhuttiin, että tämä oli tyhmä teko (tässä kohdassa Tarina puistelee päätään ja kieltää, ettei niin luullut), niin oli kyllä hyvin pitkiä puhalluksia muillakin kuin hänellä, että "mitä vittua tuolla sooloillaan".

13:09

Kimmo kysyy, käyttääkö Kristian Tarinalle erilaista kieltä kuin muille.

Kristian sanoo nyt yrittäneensä käyttää paljon hienotunteisempaa kieltä Tarinaa kohtaan kuin muille, ihan tietoisesti, sen laivatehtävän jälkeen. Palapelin kanssa meni hermot, siinä kun sen kanssa sooloillaan. Jos olisi itse sooloillut sen kanssa, olisi mielestään ihan oikeutettu saamaan samanlaista tai vielä törkeämpää kohtelua, kestäisi sen kyllä. Ei olisi ottanut siitä itseensä, jos joku olisi tullut sanomaan samalla tavalla, etenkään jos olisi itse korostanut yhdessä päättämistä.

13:10

Kimmo jatkaa kysymällä, toivooko Kristian, ettei olisi konflikteja niin paljon kuin on ollut, ja mikä on Kristianin tavoite, että Tarina tekisi toisin, ettei tulisi niin paljon riitoja.

Kristianista "konflikti" on aika raaka sana. Kristian ei itse koe, että talossa on ollut vielä yhtään konfliktia. On ollut erimielisyyksiä asioista, ja tietää, että joku talossa on loukkaantunut, varmasti useampikin ihminen, mutta ei koe että tässä on sen suurempaa ongelmaa. Totta kai haluaa, että tullaan paremmin toimeen ja pyrkii jatkossa olemaan vielä enemmän hienotunteisempi, ettei Tarinan tarvitse loukkaantua. Ei ole kenellekään reilua loukata toista.

Loukkaantuminen on Kristianista kuitenkin sinänsä mielenkiintoinen juttu; sehän lähtee aina itsestä; se on korvien välissä. Toiset loukkaantuvat helpommin, toiset vähän huonommin, jotkut psykot eivät juuri ollenkaan. Mutta Kristian ei koe, että tässä on mitään sen suurempaa konfliktia. Totta kai haluaa toimia niin, ettei Tarinan tarvitse loukkaantua, ja että asukkaiden "symbioosi" toimii paremmin, mutta ei koe, että tässä olisi ollut mitään hirveän isoja rakoja. Rakoilua kyllä, mutta ei sillä tavalla. Keskustelukin on vähän itseänsä toistavaa, mutta hienoa, että tämä keskustellaan, niin tästä ei tarvitse enää keskustella.

Kristian ei osaa sanoa tähän enempää. Totta kai haluaa, että kaikki tulevat toimeen, mutta tietää, ettei pysty omaa sanavarastoaan kaventamaan esimerkiksi eevismäisen analyyttiseksi tai Kimmon rauhallisuuden perikuvaksi. Hän on tällainen, on aina puhunut suoraan ja hyvin ilkeillä tai ilkeiltä kuulostavilla sanavalinnoilla. Suurin osa niistä on läppää, mutta palapeleista vittuilu ei ollut läppää. Kristian olisi mielestään ollut oikeutettu ihan samanlaiseen vittuiluun, jos olisi itse toiminut palapelin kanssa siten.

Kristian muistuttaa, että joku heitti ajatuksen, että mitäs jos tässä otetaankin aikaa, ja nyt kun se palapeli on hajalla, otetaan lisäaikaa. Onneksi näin ei ollut, mutta kun talossa ei pitäisi toimia siten, että yksilönä vaarantaa kaikkien muidenkin viikkotehtävän.

13:13

Kimmo kysyy, mitkä ovat Tarinan tavoitteet; mihin toivoo tilanteen etenevän.

Tarinan mielestä tämä on vähän vaikea tilanne, koska Kristian oli äsken todennut, ettei pysty muuttamaan sanavalintojaan, vai oliko näin?

Kristian täsmentää, että kyllä hän varmasti pystyy olemaan Tarinalle hienotunteisempi, mutta se tarkoittaa myös sitä, että heidän bondauksensa ei tule menemään kovin pitkälle, koska jos joutuu koko ajan olemaan vähän varpaillaan, ei saada sellaista keskustelua aikaan, jossa omat luonteenpiirteet ja hyvät ja huonot puolet tulisivat esille samalla lailla, koska on koko ajan varuillaan, että milloin toinen suuttuu tai pahoittaa mielensä.

Tarinalla on ollut vähän sama tunne, on joutunut olemaan varpaillaan. Ja ymmärtää kyllä sen, että se tuntuu siltä, ettei pysty olemaan täysin oma itsensä tai täysin auki toiselle.

Tavoitteistaan Tarina haluaa ensin kertoa, mikä hänen päässään olisi paras ratkaisumalli. Se voidaan sitten yrittää suhteuttaa vastapuolen tavoitteisiin. Tarinalle olisi tosi tärkeää, ettei talossa puhuttaisi hyökkäävästi, yleisestikin ottaen. Etenkin silloin, kun se kohdistuu häneen itseensä, hän on tietysti päävastuussa siitä, että puuttuu siihen. Mutta jos se kohdistuu toiseen, kokee silloinkin asiakseen vähintään tulkita, miltähän se tuosta toisesta ihmisestä tuntuu. Mutta tietää, että talossa on selkeästi myös sellaisia ihmissuhteita, joissa puhetyyli, jonka Tarina kokee hyökkääväksi, on OK, ja siihen ei koe minkäänlaista tarvetta puuttua, koska se ei tavallaan kuulu enää hänelle. Mutta toivoo, ettei hänelle puhuta hyökkäävästi, ja että asiat hoidetaan asiallisesti.

Palapelitapauksessa Tarina olisi toivonut, että Kristian olisi tullut sanomaan, että hei, mä oon tosi ärsyyntynyt, että noi palapelit oli rikottu, et haluutsä kertoa, että miks sä teit niin, ja Kristian olisi sitten kuullut Tarinan motiivit, jotka olivat pelkästään tietämättömyyttä. Tarina ei ollut vain tajunnut, että tuossa tilanteessa olisi ehdottomasti kannattanut kysyä muilta ihmisiltä. Kun kysyttiin, että haluaako hän tulla tekemään palapeliä, Tarina oli vain ajatellut sitä hauskana ja rentouttavana juttuna. Ei ollut millään lailla ajatellut, että se voisi sabotoida heidän viikkotehtäväänsä. Se oli häneltä pelkästään ajattelemattomuutta.

Tarina olisi toivonut, että Kristian olisi kysynyt, että hei, miksi teit sen, ja pystynyt kuuntelemaan Tarinan selitystä, kun silloin olisi tullut paljon aikaisemmen jo ilmi se, että Tarina ei tarkoittanut mitään pahaa sillä.

Kristian: "Kyllä."

Tarina olisi myös toivonut, että jos kuitenkaan näin ei olisi tapahtunut, vaan Kristian olisi vieläkin ollut vihainen hänelle, niin olisi toivonut Kristianin ilmaisevan asian rakentavammin, esimerkiksi sanomalla, että hänestä ei ollut kiva, että palapelit rikottiin sen takia, että pelkää, että se sabotoi viikkotehtävää, ja käviskö jos seuraavalla kerralla kysytään kaikilta etukäteen. Siitä olisi voinut jättää kaiken sen pois, jossa puhuttiin Tarinan persoonasta, koska se oli juuri se, jonka Tarina koki loukkaavaksi. Tarina ei kokenut loukkavaksi sitä, että Kristian oli vihainen.

13:17

Kristian: "Mähän en puhunut sun persoonasta juuri ollenkaan."

Tarina oli kokenut persoonasta puhumisena sen, kun Kristian referoi Tarinan aikaisempia sanomisia ja käytti tosi negatiivisesti latautuneita termejä, kuten "pillittää" tai "nillittää". Siinä vaiheessa meni henkilökohtaisuuksiin. Viesti olisi mennyt ilman niitä paljon paremmin perille ja ollut paljon helpompi vastaanottaa. Tarina olisi oikeasti voinut ottaa sen vastaan silloin paljon paremmin. Tarinasta tämä oli ollut konflikti, ja kokee, että olisivat voineet välttää sen konfliktin esimerksi tällaisella puhetyylillä.

13:18

Kristian yrittää pitää tämän mielessä ja puhua Tarinalle rakentavammin. Tiedostaa, ettei hänellä ole mikään rauhaa rakentava puhetyyli, varsinkaan herkempien ja fiilispohjaisempien ihmisten mielestä. Häntä ei henkilökohtaisesti haittaa vittuakaan, jos jollain on paha olo. Jos itsellä on paha olo, ei aio tuoda sitä esiin ainakaan ihan sillä tavalla, että nyt teidän täytyy muuttaa toimintatapoja, koska tuli paha olo, vaan käsittelisi sen vähän huumorilla, kiroilemalla, pyörimällä pihalla ja vähän huutamalla. Mutta Kristian ei todennäköisesti missään tilanteessa vaatisi muita muuttamaan käytöstään sen vuoksi että itse kokisi heidän käytöksensä olleen loukkaavaa.

13:19

Kimmo alkaa vetää pakettia kasaan. Mainitsee, että otti Eeviksen tähän mukaan myös antamaan kantansa, mutta kertoo nyt miten itse tilanteen näkee.

Kimmon mielestä molemmat loukkaantuvat toistensa tunteista ja tunnereaktioista. Kristianilla menee hermo jonkin palapelijutun vuoksi tai muuten, jolloin Kristian käyttää samanlaista sanavarastoa kuin muutenkin ja on hyökkäävä. Se on ihan luonnollista käyttäytymistä Kristianilta. Tarina taas loukkaantuu siitä, ja Kristiania ärsyttää se, että Tarina loukkaantuu, ja tilanne eskaloituu ja vain ruokkii itseään. Kimmo kysyy, onko siihen mitään mallia, millä voisivat välttää näitä tilanteita, jos edes haluavat välttää niitä.

Tarina itse kokee, että voivat katkaista tämän ketjun missä tahansa vaiheessa. Siinä, että Kristian ei ole Tarinaa kohtaan hyökkäävä, tai siinä, että Tarina ei loukkaannu, tai siinä, että Kristian ei loukkaannu siitä, että Tarina loukkaantuu.

Tarina: "Tavallaan kolme eri kohtaa, eiks vaan?"
Kristian: "Kyllä."

Tarina itse kokee vaikeaksi katkaista ketjun kohdassa kaksi, koska hänelle tulee tosi vahva tunnereaktio niissä hetkissä, joissa Kristian on ollut Tarinaa kohtaan hyökkäävä. Se on ollut niin vahva tunnereaktio, että se on häirinnyt merkittävästi Tarinan olemista talossa. Tarina on siinä hetkessä kokenut ehdottomasti parhaaksi toimintamalliksi tuomaan sitä tunnereaktiota itsestään ulos. Tarina ei ihan tietoisesti ole halunnut lähteä samanlaiseen kielenkäyttöön, jota kokee Kristianin käyttäneen itseään kohtaan, koska se olisi Tarinan mielestä vain pahentanut tilannetta, ja ei vain jotenkin ole miten Tarina haluaisi puhua. Sen sijaan Tarina on pyrkinyt tuomaan sitä mahdollisimman rakentavasti ulos kertomalla tunteistaan ja tarpeistaan ja ehdottamalla toisenlaista toimintamalleja. Tarina ei osaa vielä sanoa, miten tämä voidaan ratkaista, mutta näkee että kohta 1 tai kohta 3 olisivat helpoimpia.

13:22

Kimmo ottaa nopean välikysymyksen ennen kuin puheenvuoro vaihtuu Kristianille. Kimmo pohjustaa, että tässä on nyt käynyt ilmi, että Tarina on ollut ärsyyntynyt siitä, että Kristian otti palkintorahoista suurimman osan, ja siitä ei keskusteltu ryhmässä. Ja Tarina tavallaan koki, että Kristian on se syyllinen siihen. Mutta siitä asiasta oltiin keskusteltu pienessä ryhmässä, se ei ollut Kristianin päätös.

Tarina sanoo tienneensä kyllä sen. Tarina on tehnyt paljon myönnytyksiä, joiden takana seisoo. Tarinalla ei ole mitään tarvetta lähteä niistä enää vääntämään. Jos on päättänyt, että antaa jonkin asian mennä, antaa sen mennä. Se ei ole kyllä vaivannut häntä hetkeäkään enää sen jälkeen. Oli vain sanonut, että voitaisiinko seuraavan kerran keskustella tästä koko ryhmän kanssa, kun kaikki eivät olleet paikalla. Tarina oli ainoastaan ottanut tämän keskusteluun, kun Kristian otti sen esiin palapelikeskustelussa. Asia ei ole ollut Tarinan mielessä oikeastaan kuin nyt, kun se tuli tämän esimerkin kautta mukaan.

13:23

Eevis antaa Kristianille seuraavan puheenvuoron, koska Kristian on viitannut puheenvuoroa jo hetken, mutta aikoo itse sanoa pari pointtia sen jälkeen.

Kristian tahtoo sanoa Tarinan kolmesta ratkaisuketjun osasta, että jos Tarina ei pysty tekemään mitään kohdassa kaksi, jäljelle jäävät vain Kristianin toimet kohdissa 1 ja 3. Ja jos ketju katkaistaan vasta kohdassa 3, niin Tarina on jo loukkaantunut. Eli ei olla päästy ratkaisussa yhtään mihinkään. Tietysti paras olisi, että Kristian yrittää olla loukkaamatta, mutta toivoo myös, että Tarina yrittää olla loukkaantumatta.

13:24

Eeviksen puheenvuoro. Enimmäkseen tämä on Eeviksen näkökumasta totta kai Kristianin ja Tarinan välinen kahdenkeskinen juttu. Mutta kun keskusteluja on nyt käyty niin, että muitakin on paikalla, niin Eevis miettii kokonaishyvinvoinnin kannalta toimivia tapoja ratkaista ongelma.

Eevis tahtoo tietää, mikä on Tarinan ja Kristianin kokemus siitä, miten tämä on tähän mennessä vaikuttanut talon kokonaisilmapiiriin. Ja jos mietitään toimintatapoja jatkossa, miten osapuolet kokevat — ja minkä takia — mitkä toimintatavat olisivat parhaita jatkossa, että kaikilla talossa olisi hyvä olla? Vai kokevatko osapuolet ylipäänsä, että jos on jokin konfliktitilanne, niin haittaako se vain osapuolia itseään, vai myös muita, eli onko mitään tarvettakaan miettiä, miten se vaikuttaa muihin?

Kimmo nostaa esiin vielä sen pointin, että ihmiset eivät ole talossa kokeneet mukavaksi, että Tarinan ja Kristianin välillä on ristiriitoja. Kritiikkiä saa antaa ja pitää antaa ja ihmisillä on oikeus loukkaantua, mutta tarvitseeko tilanteen aina eskaloitua niin pitkälle kuin se on mennyt.

13:26

Tarina haluaa vielä palata ketjunkatkaisuajatukseensa. Oli sanonut siitä vasta ensimmäisen ajatuksen. Ei tarkoittanut, että vaatisi pelkästään Kristiania muuttumaan, mutta huomasi, että se kuulostaa siltä, kuin vaatisi sitä, kun kertoi, että kohdassa kaksi kokee hyvin vaikeaksi muuttua.

Kimmo tähdentää, että hänen mielestään kummankaan ei pitäisi muuttua, mutta osapuolten tulisi muuttaa käyttäytymistään toisiaan kohtaan.

13:27

Kristian on ihan varma siitä, että heidän välinsä vaikuttavat ryhmädynamiikkaan. Ei millään tavalla halua että niin kävisi, mutta on tietoinen, että niin tulee tapahtumaan, omalla ja muiden kohdalla, ja se on pelin henki.

Kristian: "Totta kai ois siistiä, jos kaikki vaan vois olla hyvää pataa koko aika, ja muuta, mutta tää olis silloin aika paska formaatti. Se ei oo tässä se idea, että täällä ollaan toistemme tunteiden tulkkeja ja psykologeja."

Kristian ei pyri muuttumaan, mutta pyrkii kyllä tietoisesti muuttamaan käytöstään Tarinaa kohti, kun saman katon alla asutaan ja Tarina sitä haluaa. Mutta se tulee vaikuttamaan aivan varmasti siihen, kuinka syvällisiä keskusteluja tulevat rakentamaan keskenään. Kristian kokee olevansa rääväsuinen tyyppi, se on hänen tyylinsä. Siitä joko tykkää tai ei tykkää. Henkilökohtaisesti se on Kristianille yks hailee, tykkääkö siitä vai ei.

13:28

Kimmo on samaa mieltä siitä, että jokainen käyttäytyy niin kuin itse haluaa käyttäytyä. Jos asiat täytyy riidellä läpi, ja toinen kokee ettei halua, niitä tilanteita ei vain voi talossa välttää.

13:29

Vessatauko. Kristian pyytää ennen vessaan lähtöään pitämään tämän nopeana, ettei tarvitse koko päivää käyttää tähän. Tarina toteaa Kristianin mentyä, että on tosi onnellinen tästä tilanteesta, tuntuu tosi hyvältä, että käydään tämä läpi. Kiittää Kimmoa ja Eevistä siitä, että jaksavat käyttää vapaa-aikaansa tähän.

Eevis (hymyillen): "No siis tää on kaikin puolin nyt vaan, et jos täst on nyt vähänkin jollekin osapuolelle hyötyä--"
Kimmo: "Mm."
Eevis: "--ja jos täst ei oo haittaa kenellekään--"
Kimmo: "Mm."
Eevis: "--niin sithän se on aina niinku hyvä asia."

Tarina toteaa käyvänsä myös vessassa ja poistuu makuuhuoneesta.

Kimmo: "Mut aika syvällä on..."
Eevis: "Joo. Kyllä!"

Eeviksellä on alun perinkin ollut aika hyvä käsitys siitä, mikä tässä nyt niin kuin mättää. Mutta kun se on just tämä, että Krisuhan on tavallaan tyytyväinen nykytilanteeseen, että ei käydä asioita läpi, ei ole mitään motiivia muuttaa tilannetta, ja Tarinalla taas on iso motiivi, että tilanne muuttuu. Kimmo komppailee.

13:30

Kristian palaa vessasta. Toivoo naurahtaen, että laitetaan nopeasti pakettiin tämä homma, koska ei koe että tässä keskustelussa ylipäätään on vittu mitään järkeä. Varmaan Kimmosta ja Eeviksestä voi tuntua että on, ja Tarinasta voi tuntua että on, Kristianista tämä on aivan turhaa jargonia.

Eeviksestä sekin jo riittää, jos saadaan sovittua ne toimintatavat, miten toimitaan jatkossa. Ja mielellään, että ne toimintatavat lähtevät Kristianista ja Tarinasta, mutta palvelevat koko taloa, että muillakin olisi parempi olla ja muutkaan eivät ainakaan häiriintyisi siitä. Mutta siten, että kahdesta pääosapuolesta lähdetään ja heidän motiiveistaan.

13:31

Tarinakin palaa vessasta. Tarina kokee, että heidän konfliktinsa Kristianin kanssa vaikuttaa negatiivisesti talon ryhmäilmapiiriin. Ihan varmasti on niin, että se, mitä Tarina on kokenut hyökkäävänä, on muidenkin ihmisten mielestä voinut olla hyökkäävää, ja se, minkä Kristian on kokenut ärsyttävänä loukkaantumisena, muutkin ihmiset ovat voineet kokea sellaisena. Havainnot, joita asioista on tehty, eivät varmasti ole pelkästään heidän päidensä sisällä.

Tarina kokee, että ryhmässä on käytetty coping-strategiana sitä, että ei olla haluttu isossa ryhmässä mennä tiettyihin aiheisiin sen pelossa, että se eskaloituu pahaksi. Tarina suhtautuu aika negatiivisesti sellaiseen toimintamalliin ja se tuntuu jopa hiljentämiseltä. Mutta ehdottomasti ihmisillä on oikeus sanoa, että eivät halua keskustella tästä nyt. Se ei vain ollenkaan luo sellaista avointa keskustelukulttuuria. Tarina kokee voivansa huonosti vaikuttaa ryhmään, ja se on myös yksi iso motiivi hänelle saada tähän muutos.

13:33

Kristian pahoittelee loppupuheenvuorossaan kaikesta, mitä on tullut sanottua, tehtyä ja toimittua. Jatkossa lupaa olla todella paljon hienovaraisempi ja hienotunteisempi Tarinaa kohtaan. Kristianin tavoitteena ei ole aiheuttaa konflikteja, vaikka se siltä saattaa joistakin tuntuakin. Pystyy varmasti olemaan kiltimpi ja huomaavaisempi Tarinaa kohtaan, mutta toivoo myös samalla, ettei jokaisesta sanavalinnasta ja jutusta pahoitettaisi mieltään, vaan toimittaisiin sillä tavalla, että molemmat pyrkivät tahoillaan tekemään asioita, joita ei välttämättä tulisi tehtyä esimerkiksi ulkomaailmassa.

13:34

Tarina kiittää tosi paljon anteeksipyynnöstä. Tahtoisi kysyä, mitä Kristian kokee, että voisivat olla sellaisia konkreettisia toimia, mitä Kristian voisi tehdä, jos tahtoo ottaa hänet paremmin huomioon, olla kiltimpi, kuten äsken sanoi; mitä Kristian tarkoittaa sillä konkretian tasolla?

Kristian selventää tarkoittavansa sitä, että puhutaan samalla tavalla rauhallisesti kuin nyt, eikä käytä Tarinan kanssa keskustellessaan sellaisia termejä kuin "ininä" tai "loukkaantuminen", mutta ei tiedä onko "mielensäpahoittaminen" parempi termi, tai mikä on mukava termi loukkaantumiselle, koska se nyt tuntuu Tarinaa loukkaavan.

Tarinan mukaan kyse ei ole niinkään termin käytöstä, vaan siitä, että kun sanotaan, että "sä loukkaanut niin helposti kaikesta", niin se viesti on se, että tulee sellainen olo, että Kristianin on vaikea kuunnella häntä, kun hän kuitenkin loukkaantuu kaikesta. Saako Kristian kiinni tästä ajatuksesta?

Kristian: "Saan kiinni. Mutta ku sehän on fakta, että sä oot varmaan herkkä...nahkaisin niinku loukkaantumaan täällä talossa. Tää on vaan mun mielipide, mutta mä luulen, että mä en oo ajatuksien kanssa yksin."
Tarina: "Mm. No tohon on tosi vaikea kyllä oikeesti sanoa yhtään mitään."

Tarina pitää totena sitä, että jos hänelle puhutaan epäkunnioittavasti, hän kyllä tahtoo ottaa sen asian puheeksi. Mutta ei tykkää siitä ajatusmallista, että Kristian on tosi usein sanonut, että "sinä olet kaikkein herkin", "vain sinä olet sitä mieltä".

Kristian ei mielestään ole sanonut tolleenkaan.

Tarina: "Okei."

13:26

Kimmo kysyy Tarinalta, että jos Kristian on tuota mieltä, haluaisiko Tarina, että Kristian ei ilmaisisi sitä ääneen. Koska kenenkään mielipiteitä ei voida muuttaa, ja kritiikkiä voidaan antaa, mutta sen kohteena ei tarvitse olla.

Tarina ei halua lähteä sensuroimaan toisen puhetta, eikä hänellä ole mitään valtuuksia kieltää toista sanomasta mitään. Mutta olisi tavallaan helpompi olo, jos Kristian ei ensimmäisenä toisi esiin sitä näkökulmaa, että vain sinusta tuntuu tuolta, sinä olet kaikkein herkin. Tulee paremmin sellainen olo, että Kristian kuuntelee häntä, jos sitä näkökulmaa ei tuoda ensimmäisenä esiin.

Kristian sanoo, että ymmärtää pointin kyllä, ja voi tietoisesti muuttaa käyttäytymistään, mutta kuten jo sanoi, se on jatkuvaa varpaillaanoloa. Hänellä ei ole mitään tarvetta sanoa Tarinalle itse, että tämä on herkkä tai loukkaantuu herkästi, voi jättää sen jonkun muun sanottavaksi. Mutta hänelle on sinänsä ihan sama, loukkaantuuko Tarina vai ei. Henkilökohtaisesti ei kiinnosta vittuakaan tehdä talossa kenestäkään mitään ylimpiä ystäviä. On kiva saada kavereita mukaan, mutta ei ole tullut taloon mitään seuralaisia etsimään. On tullut taloon kokeilemaan itseään ja ehkä siinä sivussa oppimaan jotain itsestään. Todennäköistä on, että jos hän nyt jättää asioita sanomatta, joku muu sanoo ne. Ei välttämättä samoilla sanoilla tai ilmaisuilla, mutta sittenhän se nähdään, kun hän jättää sanomatta.

Tarina on tosi kiitollinen siitä, että Kristian haluaa ottaa hänet tulevaisuudessa puhetyylissä huomioon. On kuitenkin ikävä kuulla se, että Kristian kokee joutuvansa olevaan varpaillaan Tarinan seurassa. Mutta tahtoo sanoa, että hänellä itsellään on usein se olo, ja ehkä ei tarvitse itse olla nyt niin varpaillaan, tai pelätä yhteenottoja. Ei tiedä pelkääkö Kristian niitä, mutta hän kyllä pelkää niitä. Siitä, ettei niitä olisi, tulee itselle helpompi ja parempi olo, ja toivoo, että Kristianillekin tulisi.

Kristian ei pelkää yhteenottoja, mutta on eri mieltä siitä, että tilanne helpottuisi. Ilmapiiri tulee todennäköisesti kiristymään talossa loppua kohti, porukka pienenee, tulee vaikeampia tehtäviä, tulee vittumaisia rangaistuksia. Tämä on kuitenkin jonkinnäköinen rottakoe.

13:40

Kimmosta on hyvä alku, että Kristian pyrkii kunnioittamaan enemmän ja ottamaan huomioon asioita. Ja se, kun Tarina sanoo olevansa herkkä ihminen ja kokevansa paljon tunteilla jne., niin se, että itse tiedostaa sen.

Tarina myöntelee. Kristianista tässä on hyvät lähtökohdat lähteä eteenpäin.

Tarina haluaa vielä sanoa, että pyrkii siihen, ettei takertuisi jokaikiseen Kristianin sanavalintaan tai äänenpainoon; pystyisi päästämään niitä myös ohi. Sen verran, mitä on Kristiania oppinut tuntemaan, tietää nyt, että Kristianilla on hyvin omanlaisensa puhetyyli, johon Tarina ei ole tottunut, ja senkin takia saattaa reagoida siihen voimakkaammin kuin miten Kristian itse tarkoittaa viestin. Sen takia haluaa pyrkiä omalta osaltaan ennaltaehkäisemään näitä konflikteja niin, että antaa mennä ohi mitä pystyy, tekee vaikka niitä mielikuvaharjoituksia tai mikä ikinä hänelle toimiikaan. Ja tekee työtä taas siinä, että tunnistaa, missä menee oma raja. Kun mennään sen rajan yli, niin pyrkii ilmaisemaan itseään mahdollisimman rakentavasti.

Kristian: "Ilman muuta. Sanot sitten vaan, että 'nyt vittu, Krisu', niin kyl mä nyt yleensä... aika hyvin tommosesta kopin otan."

Tarina tahtoo vielä tietää, miten Kristian haluaisi hänen ilmaisevan sen, että hän on loukkaantunut. Mikä olisi Kristianille kaikkein helpoin tapa ottaa se vastaan?

Kristian: "Sano vaikka että 'Voi vittu Krisu, me ollaan puhuttu tästä!'"
Tarina: "Okei. Selvä!"

Kristian selventää, että "voi vittu, Krisu" ei vielä yksinään välttämättä tarkoita oikein mitään, mutta nyt kun ollaan tästä puhuttu, niin voi sanoa sen "ollaan puhuttu tästä".

Tarina: "Okei. Sovitaan että se on se taikasana!"
Kristian: "No ni."
Tarina: "Ku mä sanon ton, niin sä tiät mitä mä tarkotan."
Kristian: "Joo."
Tarina: "Niin sitte, koska mä huomaan, et sua myös ärsyttää se, et jos mä alan puhumaan mun tunteista--"
Kristian: "Joo, kyllä."
Tarina: "--ja mitkä mun tarpeet on. Niin mä pyrin... ottamaan täst nyt koppia!"
Kristian: "Joo."
Tarina: "Ja jos mä vaan mitenkään kykenen siin tilantees, niin mä... mä haluun tehä noin."
Kristian: "No niin."
Tarina: "Et siitä tulee sulle helpompi."
Kristian: "Se on se meidän se turvasana sitte."
Tarina: "Voi vittu Krisu, me ollaan puhuttu tästä!"

13:43

Eevis mainitsee, että Mira oli toivonut, että tätä ryhmässä vielä purettaisin. Haluaisi ihan osittain senkin vuoksi vain tietää, miten Kristian ja Tarina kokivat tämän keskustelun: saivatko tästä irti jotain uutta, mitä ei esimerkiksi aikaisemmin tästä aiheesta keskustellessa ole tullut ilmi, ja miten kokivat Kimmon vahvan ohjauksen keskustelussa; helpottiko se keskinäistä kommunikointia, että Kimmo oli välikätenä, vai tuntuiko että keskustelu oli samanlaista kuin aikaisemminkin, silloin kun ovat keskenään keskustelleet?

Tarinan mielestä tämä helpotti huomattavasti. Oli rakentavin keskustelu mitä hänellä on Kristianin kanssa ollut. Helpotti ohjaaminen, helpotti Kimmon ja Eeviksen läsnäolo, ja erityisesti nyt tämä viimeinen taikasana-juttu, joskin haluaa jättää siitä ehkä sen vitun pois, se voi olla hänelle vähän vaikea heittää, onko OK, että jättää sen pois. Kristianista tämä on ihan OK. Mutta tämä tuo Tarinalle tosi paljon toivoa tulevaisuuteen. Kristiankin komppaa, että voivat katkaista kierteen.

Kristianista oli hienoa, että olivat ohjaamassa keskustelua ja oli varmasti rakentavaa, mutta naurahtaa, että on varmaan sitten tunnekylmä idiootti, kun ei itse koe saaneensa tästä keskustelusta oikein mitään. Kimmo kommentoi, että on Kristian nyt antanut parempaa oloa, se riittää.

Kristian: "No. Niin, no jos se riittää, niin mä oon tyytyväinen siihen!"
Tarina: "Se on tosi paljon, ja se on tosi merkittävää mulle!"
Kimmo: "Ja viimeinen lause millä mä vielä kiteyttäisin tämän homman, niin mehän olemme ensisiijaisesti sopeutumassa täällä. Me emme voi vaatia toisiltamme... muutosta. Ja jos jotain muutosta tapahtuu, se lähtee jokaisesta itsestään."

Muut komppailevat ja taputtavat. Se oli siinä.

Kristian: "Oli rakentava keskustelu. Ja nyt tuli darra takasin!"

Keskustelun osapuolet hajautuvat makuuhuoneesta omille teilleen.

[BrutalGentleman]

22:12 Kolmantena Big Brother -talosta häädetään... Eeva-Leena!

Halauksia.

Eevis (hymyillen): "Kiitos... ja nähdään!"

Eevis: "Pidetään yhteyttä, sit ku pääsette kaikki pois täältä, pidetään yhteyttä!"

[Kokona11]

Talosta häädetään kolmantena ... *Rumpujen pärinää* ... *Jännitys tiivistyy* ... Eeva-Leena!

Kiitos upeasta kolmesta viikosta Eeva-Leena

[Paphiopedilum]

[BrutalGentleman]

Tarina itkee lohduttomasti käytävässä, mutta nyt jo nauraa sohvalla, että menevät Eeviksen kanssa heti DTM:ään kun pääsevät taas näkemään. Jukka meni makuuhuoneeseen ja otti kauluspaidan pois. Pukee rennompaa päälle.

Jukka (makuuhuoneessa Helmerille): "Eipä sille mittään. Elämä jatkuu!"

Jukka: "Niin kuin mä sanoin, niin ei meillä oo mitään... rakkautta."

Helmeri sanoo, että ei se kivalta kuitenkaan tunnu. Jukka myöntelee, että ei.

Jukka oli kyllä ollut satavarma, että Eevis ei lähde. Mutta ajattelee tämän kisana ja pelinä, ei ajattele niin tunnetasolla kuin monet muut. Ja... hän putos. Lähti. Sellast se on.

Helmeri: "Sellast se on. Pelin henki."

22:18:

Suurin osa porukasta on edelleen kaarisohvalla, koska suora lähetys ei ole vielä päättynyt.

Kristian: "Eevis otti kyl ihan vitun hyvin ton."

Mira toteaa, että kun oli katsonut Eevistä nimen julkistamisen jälkeen, se oli ollut niin peloissaan, kyyneleet silmissä. Muut komppaavat.

Kristian: "Joo. Mut sit ku nous, niin sit kyl lähti niinku... saman tien kasas ittensä."
Tarina: "Joo! Joo!"
Kristian: "Et vahva likka."
Tarina: "Tosi vahva! Joo!"

Jukka palaa sohvalle.

Anu/Mira/joku: "Ai sul oli vaatteitten vaihto?"
Jukka: "Mä vihaan kauluspaitoja."

22:19

Kristian: "Vittu tää näyttää taas tyhjemmältä ku tänään aikasemmin."
Ville: "Yllättävän paljon!"

Muut asukkaat onnittelevat Tarinaa ja Villeä. Tarina alkaa taas itkeä.

22:24

"Tämä on Big Brother. Suora lähetys on päättynyt!"

[Paphiopedilum]

[KariTa]

Anu: Jos ensi viikolla joudutaan ulos eräsolosuhteisiin niin Anua koetellaan.

[BrutalGentleman]

22:27 DC1: Olohuoneessa Kevin, Tarina, Jukka ja Kristian.

Tarinalle oli tullut vahva intuitio siitä, että tällä kertaa hän on itse vuorossa. Kun niin ei ollutkaan, ei oikein osannut edes reagoida tilanteeseen.

Tarina vaihtaa Kristianin kanssa pari sanaa siitä, että hänestä oli niin läppä kun se heidän parin minuutin hipsuttelunsa oli huomattu ja nyt se on joku "puheenaihe". Kristianiakin asia huvittaa. Miettivät minkälaisia YouTube-koosteita heidän kaikista kanssakäymisistään saisi.

Kristian: "Voi vittu! Kyllä hävis paljon niinku... akateemisia sanoja ja hienoja keskusteluja, ku Eevis lähti, tai silleen."

Muut myöntelevät.

Kristian: "Silleen, et... nautti kyllä joka keskustelusta hänen kanssa."
Tarina: "No ihan sama homma."
Jukka: "Oli kyllä... ehdottomasti yks fiksuimmista tyypeistä tässä talossa!"

Tarina naurahtaa, että no Eeviksellähän oli täydet pisteet Mensan testeissä. Mutta jotenkin ihaili Eevistä erityisesti siinä, että se tuli kaikkien kanssa tosi hyvin toimeen.

Kristian: "Mukautuvainen... ja semmonen niinku, vähän sama kuin Kimmolla on, semmonen tosi niinku et, tulee kaikkien kanssa ihan vitun mutkattomasti toimeen, ja näkee kaikkien mielipiteet ja..."
Tarina: "Joo!"

Tarina myös ihaili Eeviksessä sitä, että se pystyi olemaan hänen ja Kevinin kanssa jossain tosi korkealentoisessa akateemisessa keskustelussa. Ja kuitenkin pystyi myös vaikka heittämään Kristianin kanssa sitä terskaläppää. Hänellä sitä kykyä ei ole, mutta ihaili Eevistä siitä, että pystyi tosi hyvin olemaan joka keskustelussa.

Kristianista Eevis oli niin kuin ihmiskameleontti, kykeni toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa, eikä varmaan ollut semmoista tilannetta, missä Eevis jäisi sanattomaksi tai missä joku kelaisi, että mikä vitun idiootti toi on. Tarina komppaa, tuo on hänen mielestään juuri yksi muoto älykkyydestä. Tarina oli oppinut Eevikseltä tosi paljon.

Kristian: "Kyllä. Ja vähätteli omaa sosiaalista älykkyyttään, mun mielest--"
Tarina: "Nii-in!"
Kristian: "--tai silleen--"
Tarina: "Ja sit--"
Kristian: "--et 'mä en oo sosiaalisesti älykäs'."
Tarina (hymyillen ja innokkaasti, nopeasti puhuen): "--must se oli niin outoo, miks se sano tolleen, mä olin vähä silleen niinku, että sä oot niinku täällä olijoista--"
Kristian: "Sosiaalisesti kaikkein kyvykkäin. Kyllä!"

22:30

Retronurkkaan Jukan seuraan liittynyt Kimmo kyselee fiiliksiä. Jukka asennoituu tähän pelinä. Toki ikävä varmasti tulee, ja viihtyi kyllä Eeviksen seurassa. Ei ole paljon muuta sanottavaa.

Jukka: "No, mitä sulla?"
Kimmo: "No... tyhjä. En tiedä mitä uskaltaa puhua... mut en mä odottanut."
Jukka: "Joo. Ihan sama."

Jukka toteaa, että oli juuri Kristianille sanonut, että laittaa vähän miettimään, kuinka paljon hänen ja Eeviksen suhde on vaikuttanut äänestystulokseen. Eevis oli kuitenkin aika mahtava ihminen ja Jukka ainakin ihan mielenkiinnolla seurasi Eeviksen juttuja. Kaikki se mikä on välittynyt heille taloon, niin se ei ole ehkä ihan... ovatko muut jutut vieneet enemmän huomiota ulkomaailmassa.

Kimmo vielä toteaa, että se on harmi, ettei Eevis saanut itseään oikein torstain jälkeen kasattua. Jukka komppaa.

Jukka: "Mut... mut... enemmän aikaa jätkille!"
Kimmo (hymähtäen): "Sä oot nyt niinku BB-sinkku."

[BrutalGentleman]

22:47 DC1: Olohuone, retronurkkaus. Kristianin vakionojatuolissa Jukka teekuppi kädessä, vastakkaisessa nojatuolissa Kristian.

BB: "Tämä on Big Brother. Jukka, tulisitko päiväkirjahuoneeseen!"

Jukka vetää maiskauttaen suustaan ulos imeskelemänsä lusikan. Näyttää ryytyneeltä, vetää syvään henkeä ja huokaisee, päätään samalla alistuneesti puolelta toiselle kiepauttaen. Vääntäytyy ähkäisten ylös tuolista ja kävelee tasannetta pitkin Kristianin ohi. Kristian antaa Jukalle fist bumpin.

Jukka katoaa käytävään, kohti PK-huoneen riemuja.

[BrutalGentleman]

23:26 DC2: Kylppärissä Mira ja Tarina.

Mira kertoo Tarinalle, että oli katsahtanut nimettyä kolmikkoa siinä kohdassa kun nimi sanottiin. Oli huomannut, kuinka Jukka yllättyi Eeviksen nimestä, ilmeisesti todella paljon.

Mira: "Just sanoin tuol ulkon vaan et, et tota... Kimmolle, että... et tää on vaan niinku jännä, siis sillai että koska... koska... tääl ei oo niinku... turhia persoonia. Tai siis semmosia, tiäks niinku, mitättömii..."

Mira: "Siis on, on paljon isompia persoonia, jotkut, mut kaikki on niinku isoja."
Tarina: "Niin. Niin. Näin!"
Mira: "Jotkut on on vaan niinku valtavia, tai silleen!"
Tarina: "Siis toi on tosi hyvin sanottu! Et kaikki on isoja, mut jotkut vaan on valtavia!"
Mira: "Niin, joo!"
Tarina: "Siis se oli must hyvin kiteytetty."

Miran mielestä olisi lähtijä ollut kuka tahansa nyt häädössä olleista, tai kuka tahansa koko porukasta, niin sen kyllä huomaa, ihan varmasti. Tarina komppaa vahvasti. Mira odottaa mielenkiinnolla alkavaa viikkoa, miten se yhden ihmisen puuttuminen taas niin kuin huokuu muuhun porukkaan.

23:28

Mira tuo esiin myös sen, että vaikka nyt on muodostunut sellaisia ihmissuhteita, että jotakin voi kutsua "turvaihmiseksi", kuten Tarina on nyt Eevistä kutsunut, niin kaikki tulivat kolme viikkoa sitten tänne yksin. Kenelläkään ei ole alun perin ollut ketään "turvaihmistä". Sitten sellainen kuitenkin löytyy.

Mira: "Sit täytyy vaan niinku, periaattees, asennoitua siihen, että kaikki me täältä aikanaan lähdetään, ja mä pärjäsin kolme viikkoa sitten tullessani yksin, niin kyl mä nyttenkin pärjään yksin. Eikä kukaan täällä ole yksin, täällä on 10 muuta."

23:29

Tarina miettii myös sitä, että talossa on kuitenkin niin monta ihmistä, ja vaikka ovat olleet kolme viikkoa aika tiiviisti, niin huomaa, että on niin monta ihmissuhdetta vielä syventämättä. Alussa on tällaista hakemista, myöhemmin voi huomata että se ärsyttävä ihminen olikin ihan sikahyvä tyyppi.

Mira: "Niin ja sit se menee helposti siihen, et sit ku viihtyy jonku kanssa, ja näin, ja tuntee jonkun ihmisen läheisemmäks kun jonkun toisen, niin sit se helposti menee siihen, et sit myös hakeutuu siihen seuraan,--"
Tarina: "Joo."
Mira: "--ku ehkä olis, jopa fiksumpaa... lähtee vähä sinne myös--"
Tarina: "Laajemmin. Joo. Just näin."
Mira: "--toiseen suuntaan."

Mira tähdentää, että siitä ihmisestä, keneen ei ole vielä päässyt tutustumaan, voi oikeasti kuoriutua joku semmoinen tyyppi, mitä ei ole tiennyt, että siellä takana on, kun ei ole päässyt juttelemaan. Tai on jutellut jossain isommassa porukassa, missä se ei ole saanut ääntänsä kuuluviin.

(Tarina ja Mira tuntuvat nyt jotenkin bondaavan tässä keskustelussa. Molemmilla paljon asiaa ja hyvässä yhteisymmärryksessä juttelevat.)

Pohtivat sitä, että 30% kaudesta on nyt takana, 70% jäljellä. Kolmasosa tulee täyteen joskus tiistai-iltana.

Tarina: "On tää aika hurjaa."
Mira: "On."

[BrutalGentleman]

23:38 DC2: Ville ulkosalla iltarukouksella.

Ville (Taivaan iskälle): "Iskä, mä rukoilen Eeviksen puolesta, että kun hän tuolla nyt sitten on, siellä on kaikenlaista... vastassa. Sinä tiedät mitä siellä on, niin... Herra, kiitos että Eevis on niin sillä tavalla vahva ja analyyttinen ja samalla herkkäkin kuinka hän on..."

Ville: "Niin mä rukoilen, että siellä ei tulisi mitään ylitsepääsemätöntä vastaan. Ja jos jotain on, mitä sellaista meinaa olla, niin Herra, minä rukoilen, että auta sinä häntä. Ja estä, Isä, hyökkäykset henkilöä vastaan. Ja auta, että Eeviskään ei muodosta... tai Eeviksen identiteetti ei sitten hätkähdä siitä, jos joku jotain tyhmiä puhuu. Kun sitä nyt kuitenkin on!"

Ville: "Mä rukoilen Eevin... Eeviksen tulevien opiskeluiden puolesta, ja elämän, ja lähimmäisten, ja sukulaisten, ja talouden puolesta. Herra, anna hänen pärjää! Mutta ennen kaikkea, Isä, anna hänen löytää Jeesuksen. Anna hänen nukkuu tänä yönä hyvin, ja saada levon, ettei asia pyöri mielessä..."

Ville: "Rukoilen myös lepoa ja hyviä unia mun perheelleni. Vaimolle erityisesti, kyllä ne lapset sinne nukahtaa. Kiitos vaimosta, Isä! Kiitos, että yhä enemmän näkyy, kuinka upea hän on. Ylistys ja kunnia! Ja Isä, kun sitten joskus, kun täältä pääsen, niin auta, että saisimme järjestettyä paljon enemmän aikaa kahden kesken vaimon kanssa. Anna joka viikko joku treffipäivä. Estä sellaiset aikarosvot. Ja anna meidän vielä vielä kasvaa yhä lähemmäs ja lähemmäs."

Ville kiittää Herraa myös rukoiluhetkestä Kristianin kanssa.

Ville (Kristianista Iskälle): "Hän todella toivoo kuulevansa, Isä, sinusta."