”Seiska, Salkkarit ja kaikenmaailman bigbrotherit menevät kyllä siihen sarjaan, että epäilyttää voimakkaasti niitä seuraavien henkinen kyvykkyys. Nuorisolle annan tässä pientä siimaa, mutta ei noita kukaan järjissään oleva aikuinen seuraa. ”
Väite oli harvinaisen korkeatasoinen verrattuna yleiseen: ”Big Brother on täyttä paskaa.”-linjaan.
Eli miten puolustatte Big Brotherin katsomista muille? Itse olen aika lailla luopunut lähipiirille selittelemisistä, esimerkiksi paras kaverini saa hirmuisen allerziareaktion kaikista tosi-tv -tuotannoista.
Tärkein syy omaan Big Brotherin katsomiseen on tyydyttää omaa luontaista uteliaisuutta liittyen toisten ihmisten tekemisisiin ja tekemättä jättämisiin. Ja tähän liittyen keskustella samanhenkisten kanssa asukkaista. Mielenkiinnon säilyminen koko kauden aikana edellyttää itsellä sitä, että talossa on ainakin yksi omasta mielestä mielenkiintoinen asukas.
Tälläisellä keski-ikäisellä Big Brother tuo myös nostalgisia muistoja opiskelija-ajoilta, mistä
olen kertonut tässä vanhassa viestissäni.
Lisämateriaaliksi pari mielipidekirjoitusta viime syksyltä:
Ja edelliseen kirjoitukseen tulleet vastaukset:Helsingin Sanomat 6.11.2010, s. C 14 kirjoitti: Miksi Big Brother jaksaa kiinnostaa?
George Orwellin romaani vuonna 1984 kertoo esimerkin diktatuurista, jossa yksilö on vain eräänlainen pelinappula, kuin rotta koelaboratoriossa. Orwell esitti näkemyksensä yhteiskunnan
surullisesta muuttumisesta pienen joukon pyörittämäksi systemaattiseksi koneeksi.
Suomessa kuudetta kautta televisiossa pyörivä Big Brother -formaatti juontuu juuri Orwellin ovelasta teoksesta. Muita yhtäläisyyksiä romaanin ja sarjan välillä ei voi löytää.
Tuskin Orwell olisi osannut kuvitella, että vuonna 2010 ihmisille yritetään tyrkyttää tällaista koelaboratoriomaista tirkistely-yhteisöä vakavasti otettavana viihteenä.
En ole katsonut ensimmäistäkään Big Brotherin jaksoa, en "läpällä", enkä edes sen vuoksi, että voisin omalla kokemuksella perustella ohielmanvastaisuuttani. Tämä ei ikävä kyllä tarkoita sitä, etten tietäisi ohjelmasta mitään tai että voisin ikuisesti vältellä keskusteluja, joita ohjelma tuntuu herättävän.
Juorulehtien otsikoiden ja television iskuja on hankala väistellä. Big Brother on vienyt mediahysterian uudelle tasolle ja synnyttänyt julkkiskulttuurin, joka nostaa jalustalle rivikansalaisia aivan ansiotta.
Kilpailijoiden yksityiselämän vatvomisen on vaikea uskoa kiinnostavan ketään. BB-asukkaiden örvellyksestä kuuleminen tai lukeminen panee ajattelemaan, kuka seuraa näin moraalisesti arveluttavaa sarjaa. Surullista kyllä, lienee arvattavissa: teini-ikäiset.
Ikätoverieni olen kuullut perustelevan sarjan seuraamista sillä, että ystäväporukassa on hauska nauraa kilpailijoille ja heidän tyhmyydelleen. Myötähäpeää tuntien voin vain ihmetellä niitä, joita toisten yksinkertainen huumori jaksaa naurattaa.
Huolestuttavampaa kuin BB-villitys on se, että vanhemmat antavat lastensa katsoa ohjelmaa, vaikka ovat vastuussa niistä arvoista ja käsityksistä, joita meille maailmasta syntyy.
Arvostelukyvyttömien vanhempien lapset ammentavat itseensä kilpailijoiden humalanhuuruista elämäntyyliä ja mautonta kielenkäyttöä. Nykynuoriso käyttäytyy yhä huonommin, mikä ei liene ihme, jos sillä on moisia esikuvia.
Niin kauan kuin Big Brotherilla on katsojia, meillä on varma todiste siitä, että Suomen kansa tyhmenee. Tuottajat aliarvioivat suomalaisia tyrkyttämällä ohjelmaansa, jossa ihmisten tirkistelynhalu on ainoa koukutuskeino ja skandaaleja luodaan viinalla.
Haastan nuoret - vaikka ajatus kuulostaisi äidinkielen opettajia mielistelevältä - tarttumaan vapaa-ajallaan kirjoihin kaukosäätimen sijasta. Osoitetaan, että me nuoret olemme kasvaneet Isoveljen ohi.
Heta Pere
lukiolainen
Lahti
Helsingin Sanomat 13.11.2010, s. C 12 kirjoitti: Big Brotherissa kiinnostaa se,
mitä ei itse tekisi
On totta, että voi sanoa, että Suomen kansa on tyhmenemässä ("Miksi Big Brother jaksaa kiinnostaa?" HS Nuorten Posti 6. 11.), kun suuri osa kumminkin katsoo Big Brotheria. Eihän ohjelmaa näytettäisi, jos sitä ei katsottaisi.
Monet nuoret haluavat mennä BB-taloon tullakseen julkkiksiksi - käyhän se niin helposti
- tajuamatta miten turhia julkkiksia he ovat. Jotkut menevät ohielmaan hakeakseen taas rahapalkintoa, mutta pääasia siellä on juhlia. Olen kuullut, kun monet ihmiset haukkuvat ohjelmaa, mutta silti katsovat sitä. Heitä tosiaan saattaa kiinnostaa ihmisten tyhmyys ja estottomuus - eli kaikki ne asiat, joita ei itse tekisi. He saattavat hieman elää ohjelman kautta, eiväthän he itse kuitenkaan tekisi samoja asioita kuin talon asukkaat.
En myöskään ymmärrä, miksi pitää kuvata, kun asukkaat käyvät suihkussa ja näyttää sitä maksullisella kanavalla. Ia ketkä suomalaiset maksavat, jotta näkisivät kellon ympäri, kun ihmiset käyvät suihkussa ja juhlivat, vaikka suurin osa on pelkkää odottelua?
Inka Ruponen
Helsinki
Helsingin Sanomat 13.11.2010, s. C 12 kirjoitti: Valitse maailma, unohda Isoveli
Big Brother on kuraa. Tätä mieltä ovat lisäkseni monet, kuten lukiolainen
Heta Pere ("Miksi Big Brother jaksaa kiinnostaa?", HS Nuorten Posti 6. 11.).
Vaikka hänen asiansa on oikea, oli joitain näkökohtia jätetty huomiotta.
Pere ilmaisi tuntevansa myötähäpeää Big Brotherin katsojia kohtaan, "joita toisten yksinkertainen huumori jaksaa naurattaa". Missä on empatia? Hyväntuulinen ihminen saa television kauttakin vastaanottavaisen ihmisen nauramaan tai tuntemaan olonsa
paremmaksi. Myötähäpeä on kyseenalainen tunne. (Myötä)häpeää ihminen tuntee, kun ajattelee, että pitäisi olla jotain, mitä ei ole. Kun omat tarpeet ja taidot ovat tiedossa, näin ei pääse käymään.
En seuraa Big Brotheria. Minulla on ystäviä ja tekemistä. Kaveriporukassani saatetaan ajoittain pilailla ihmisten älyttömien tekojen kustannuksella, mutta pääosin sytymme aivan muille asioille.
Uskon, että monet katsojat saavat ohjelmasta lievitystä yksinäisyyteensä. Kun kaveriporukkaa ei jostain syystä ole tai se ei tyydytä, on helpompaa samastua muiden hauskanpitoon kuin käydä läpi kavereiden etsimisen vaiva ja kohdata torjutuksi tulemisen vaara. Tämä pätee kaikkeen televisionkatseluun; myös jännitys vie huomion pois yksinäisyydestä.
Joissain kaveriporukoissa on vallalla kulttuuri, jossa irvaillaan ihmisten typerien tekojen kustannuksella. Olivat kohteet sitten tuttuja tai BB-kilpailijoita, kertoo tämä siitä, että positiivisuus on kateissa. Kun asioita käsittelee jatkuvasti kielteisen kautta, katoaa ilo elämästä lopulta kokonaan.
Pere kirjoittaa, että Big Brother on todiste Suomen kansan tyhmenemisestä. On totta, että television katselu passivoi, mutta tyhmeneminen on liian yksipuolisesti ilmaistu. On nähtävä se yksinäisyys, tylsyys ja pelko, joka saa ihmiset jäämään television eteen.
Haluankin kaikenlaisten ihmisten huomaavan, että television tarjoaman laimennetunelämän sijaan on iloja ja suruja lähdettävä etsimään oikeiden ihmisten maailmasta.
Emil Lindfors
abiturientti
Helsinki