aadeehoovee kirjoitti:Sitä jäin kyllä pohtimaan, että miten tollanen toimii. Pitääkö aina ennen kuin uskaltaa lähteä uutta bändiä kokeilemaan googlailla ettei vaan satu olemaan Suomesta tai jotain.
Yleensä löydän uusia bändejä kun joku niitä mulle suosittelee esim. last.fm:ssä ja harvemmin kukaan suomalaista musaa mulle suosittelee siellä. Ja jos joskus olen tietämättäni johonkin suomalaiseen biisiin tietämättäni törmännyt enkä ole enempää kuunnellut, niin ei se siitä suomalaisuudesta johdu. Kuuntelen vaan hyvää musiikkia, harmi että suomesta sitä harvoin tulee. Esim. ruotsissa on vitusti parempia bändejä. #hurri
Nyt mun oli ihan pakko mennä tarkastaman last.fm:stä että mikä on mun eniten kuuntelemani suomalainen artisti/bändi ja sehän oli Irwin Goodman joka on mun 41. eniten kuuntelemani artisti viimeisen kolmen vuoden aikana. Asa on sijalla 49 ja eniten kuuntelemani suomalainen metallibändi Stam1na sijalla 53.
Ja koska tää asia rupes kiinnostamaan nyt itteäni ihan liikaa niin etin tuolta vielä eniten kuuntelemani suomalaisen englanniksi esiintyvän bändin ja se oli tällä albumilistallanikin esiintynyt Lost Society joka on 78. eniten kuuntelemani bändi.
15. Far East Movement - Dirty Bass
14. Juju - Matkalla Kadotukseen
13. Natalia Kills - Trouble
12. Cheek - Kuka muu muka
11. Teflon Brothers - Valkoisten dyynien ratsastajat
10. Brtiney Spears - Britney Jean
9. Amaranthe - The Nexus
8. Avicii - True
7. Maria Mena - Weapon In Mind
6. Haloo Helsinki! - Maailma on tehty meitä varten
5. Icona Pop - This Is...
4. Sanni - Sotke mut
3. Sini Sabotage - 22 neliöö
Tätä albumia kutsutaan pahaksi flopiksi, mutta omasta mielestäni se ei ole sitä ollenkaan. Tämän albumin kannatteleva voima on ehdottomasti loistavat vierailijat. Sini itse sanoikin, että on erittäin tyytyväinen juuri albumin vierailijoihin ja olen siinä hänen kanssaan samaa mieltä. Jokainen heistä tuo jotain omanlaistaan albumille ja näin syntyy myös erilaisuutta. Erityistä plussaa mm. Asasta ja JVG:n Jaresta. Tällä albumilla on siis loistava kattaus erilaisuutta ja kappaleet ovat helposti muistettavissa.
Suosikkibiisit: Mun Heinii(feat. Kube), Mitä pitäis tehdä(feat. Asa) ja Miks
2. Inna - Party Never Ends
Hopealle pääsee Innan toinen albumi Party Never Ends. Vaikea sanoa onko tämä parempi kuin ensimmäinen, koska molemmat ovat oikein onnistuneita tuotoksia. Tämän albumin julkaisukohta oli itselleni paras mahdollinen kun se julkaistiin kesällä. Albumin musiikki sopii hyviin kesään ja olihan sitä mukavaa olla kesätöissä ja kuunnella samalla tätä albumia. Pari keskinkertaistakin kappaletta löytyy helmien joukosta, mutta se ei tämän albumin kokonaiskuvaa laske ollenkaan. Innaa olen aina kuunnellut, mutta juuri tämän vuoden alussa aloin kuuntelemaan Innan ensimmäistä albumia uudestaan, jolloin kipinä tätä artistia kohtaan syttyi uudestaan.
Suosikkibiisit: In Your Eyes, Take it Off, We Like To Party ja Be My Lover
-
ps. muidenkin listoja olisi kiva lukea.
Tuuli VOF:in voittoon! One by one they all will fall.
26. Asking Alexandria - From Death To Destiny
25. The Safety Fire - Mouth of Swords
24. Anavae - Storm Chaser (EP)
23. Ghost - Infestissumam
22. I See Stars - New Demons
21. The Ocean - Pelagial
20. Deafheaven - Sunbather
19. We Came As Romans - Tracing Back Roots
18. Lost Society - Fast Loud Death
17. Bad Religion - True North
16. Bullet For My Valentine - Temper Temper
15. Anavae - Dimensions (EP)
14. August Burns Red - Rescue & Restore
August Burns Redillä on erittäin suuri vaikutus ollut mun musiikkimaun kehityksessä. ABR oli ensimmäisiä metalcore-bändejä joista voin väittää pitäneeni, mutta koskaan tää bändi ei ole kuitenkaan suurimmaksi suosikikseni noussut. Tätä uusinta levyä odotin kuitenkin suht kuumeisesti ja kyllähän se odotus kannatti.
Rescue & Restore on ehdottomasti ABR'n monipuolisin albumi musiikillisesti sekä Jake Luhrsin vokaalit on tässä ihanaa hunajaa korvilleni. Luhrs on kyllä muutenkin ollut pitkään yksi suosikkilaulajistani raskaamman musiikin puolelta. Jos ABR on ennestään tuttu bändi, niin tältä albumilta voi odottaa samaa kuin aiemmin mutta entistä hiotummassa muodossa.
Kvelertak on ehkä parasta mitä Norjasta on ikinä tullut. Bändi yhdistelee aikapaljon erilaisia genrejä musiikissaan black metallista hard rockiin ja jostain luinkin että Kvelertak on black 'n rollia. Se kuvastaa tätä ihan hyvin kun en itse parempaakaan termiä keksi. Musiikki potkii ihanasti ja laulajan äänessä on mukavaa rouheutta.
Meir on Kvelertakin toinen studioalbumi ja se albumi jonka ansiosta minä bändiin rakastuin. Tää kuulostaa vaan niin hemmetin tuoreelta ja erilaiselta että pakko tästä on tykätä. Hyvä norskit. Osaatte tehdä muutakin kuin hiihtää. Tai kalastaa.
QotSA on niitä bändejä jotka kuuluu yleisivistykseen, joten en jaksa sen enempää bändistä kertoa. Sen verran kuitenkin sanon että Homme ja pojat nousivat aivan uudelle tasolle tämän uuden albuminsa myötä. Selkeästi yhtyeen vahvin albumi kaikin puolin.
...Like Clockwork oli ehdottomasti parasta kesämusaa mitä viime kesänä tuli kuunneltua. Nyt kun tätä levyä kuuntelee niin voi muistaa kaikki ne viime kesän ihanan aurinkoiset ja helteiset päivät kun kädessä oli oluttölkki ja grillissä tirisi rasvaiset makkarat. Ahh... oispa kesä.
26. Asking Alexandria - From Death To Destiny
25. The Safety Fire - Mouth of Swords
24. Anavae - Storm Chaser (EP)
23. Ghost - Infestissumam
22. I See Stars - New Demons
21. The Ocean - Pelagial
20. Deafheaven - Sunbather
19. We Came As Romans - Tracing Back Roots
18. Lost Society - Fast Loud Death
17. Bad Religion - True North
16. Bullet For My Valentine - Temper Temper
15. Anavae - Dimensions (EP)
14. August Burns Red - Rescue & Restore
13. Kvelertak - Meir
12. Queens of the Stone Age - ...Like Clockwork
11. Stone Sour - House of Gold & Bones part 2
Pidin Stone Souria pitkään semmosena peruspaskana Radio Rock bändinä, mutta jostain syystä halusin kuunnella tän uusimman albumin tuossa joskus alkukesästä. Voi juku miten tää nappaskaan mut koukkuunsa eikä meinannut päästää irti.
Semmosta aika simppeliä rokkiahan tää on, mutta joku tässä levyssä vaan on erikoista. Bändin vanhempi materiaali ei oo samanlaisia fiiliksiä aiheuttanut vaikka ihan ok levyiksi nekin ovat osoittautuneet. Corey Taylorin vokaalit on kyllä suuri syy miksi tästä albumista ja bändistä pidän.
Tää on semmonen levy että tytötkin voi tykätä vaikkei mitään Through Glass paskaa tällä lätyllä olekaan.
Enpä ois vielä muutama kuukaus sitten uskonut että Lady Gaga löytyis tältä mun listalta ja varsinkaan Top 10:stä. Pakko kuitenkin myöntää että onhan tää aika perhanan loistava pop-levy. Artpop on ehkä kokonaisuutena parasta poppia mitä oon koskaan kuullut, vaikka levyllä muutama hirvitys onkin (varsinkin Jewels n' Drugs, hyrrrr). Suurinosa biiseistä on kuitenkin aika timanttista settiä joten tästä on vähän pakko nauttia.
Kiitokset Orphanille jonka ansiosta tähän levyyn tutustuin.
9. The Dillinger Escape Plan - One Of Us Is The Killer
Tää levy onkin sitten varmaan ton Artpopin vastakohta, paitsi että tääkin on aika vitun hyvä. One Of Us Is The Killer oli ehdottomasti yksi eniten odottamiani albumeita viimevuonna ja kyllähän tää lunasti odotuksensa. DEP onnistui tekemään levyn joka kuulosti siltä miltä sen pitääkin kuulostaa, mutta se ei silti ollut samaa kuin aiemmin.
Ihan kirkkaasti bändin uran kohokohta vaikka vanhemmatkin levyt on ihan timangia. Tällä lätyllä on vaan saatu kaikki aiempien levyjen parhaat kohdat yhteen ja kaikki turha on jätetty pois. Zygerö ja aadeehoovee on ainoat joille tätä uskallan suositella, mutta ehkäpä ootte tän jo kuullu. Tässä rääkätään soittimia ja huudetaan keuhkot pihalle. Eli just parasta.
Nyt on sopiva aika paljastaa vuoden ylivoimaisesti parhain albumi.
15. Far East Movement - Dirty Bass
14. Juju - Matkalla Kadotukseen
13. Natalia Kills - Trouble
12. Cheek - Kuka muu muka
11. Teflon Brothers - Valkoisten dyynien ratsastajat
10. Brtiney Spears - Britney Jean
9. Amaranthe - The Nexus
8. Avicii - True
7. Maria Mena - Weapon In Mind
6. Haloo Helsinki! - Maailma on tehty meitä varten
5. Icona Pop - This Is...
4. Sanni - Sotke mut
3. Sini Sabotage - 22 neliöö
2. Inna - Party Never Ends
1. Lady Gaga - ARTPOP
Tuskinpa tuli tämä sijoitus kenellekään yllätyksenä. Itse albumi on yksinkertaisesti parhautta. Olin todella kova Gaga fani The Fame Monsterin aikoihin, mutta jostain syystä en koskaan kunnolla innostunut Born This Waysta. En tiedä mistä se johtui, mutta ainakin muutamatkin kyseisen albumin kappaleet soivat taukoamatta radiossa ja niihin ehti väkisinkin jo kyllästyä. Tämä albumi on edustaa enemmän dance-tyyliä kuin edeltäjänsä mutta toimii hyvin sellaisenaan. Tämä albumi on loistava esimerkki siitä peräksikuuluttamastani erilaisuudesta. Levyllä vierailee loistavia vierailijoita ja biisit ovat selkeästi erilaisia keskenään. Jokainen kappale on loistava ja jokaista jaksaa kuunnella uudestaan ja uudestaan. Jos olisi pakko valita albumin heikoimmat kappaleet, niin Jewels N' Drugs ja Fashion! edustaisivat häntäpäätä. Jo silloin kun Applause ilmestyi kesällä niin tiesin heti, että tästä tulee Gagan paras albumi ja niinhän siitä tulikin. Palava Gaga-fanitus iski nyt takaisin ja olen varmasti hänen keikallaan eturivissä, jos Gaga vaan suomeen tulee ja ehdin saamaan liput. Gaga on opettanut paljon asioita ja pidän siitä kuinka hän puolustaa vähemmistöjä. Lyriikoissa hän usein tukee ihmisiä olemaan juuri sellainen kun on, välittämättä muiden mielipiteistä. Näin hyvää albumia en ole kuunnellut vuosiin. Suomessa ARTPOP ei menestynyt yhtä hyvin kuin edeltäjänsä ja sitä ihmetteln suuresti. Kaiken kaikkiaan Gaga on moniosaava artisti ja tämä tuotos on sen mukainen. ARTPOP =
Suosikkibiisit: G.U.Y. , Swine, ARTPOP + kaikki
---
Risto kirjoitti:Kiitokset Orphanille jonka ansiosta tähän levyyn tutustuin.
Loistavaa Risto! Nyt olen hyvin hyvin tyytyväinen, kun Gaga noinkin korkealle pääsi. Sanottakoon vielä, että ehdin viimein testaamaan I See Starsia ja hyvältähän se kuulosti. En ole vielä kyseisen bändin aikaisempaan tuotantoon tutustunut, joten sekin pitää vielä tehdä. Kiitokset siitä suosituksesta.
Tuuli VOF:in voittoon! One by one they all will fall.
Orphanin listan ykkönen on ainakin hyvä levy, mutta yllättäen noita muita en ole kuunnellut. Teflon Brothersien lätyn voisin joskus kuunnella jos en mitään muuta keksi.
Ja jatkuu...
26. Asking Alexandria - From Death To Destiny
25. The Safety Fire - Mouth of Swords
24. Anavae - Storm Chaser (EP)
23. Ghost - Infestissumam
22. I See Stars - New Demons
21. The Ocean - Pelagial
20. Deafheaven - Sunbather
19. We Came As Romans - Tracing Back Roots
18. Lost Society - Fast Loud Death
17. Bad Religion - True North
16. Bullet For My Valentine - Temper Temper
15. Anavae - Dimensions (EP)
14. August Burns Red - Rescue & Restore
13. Kvelertak - Meir
12. Queens of the Stone Age - ...Like Clockwork
11. Stone Sour - House of Gold & Bones part 2
10. Lady Gaga - Artpop
9. The Dillinger Escape Plan - One Of Us Is The Killer
8. Born of Osiris - Tomorrow We Die ∆live
Musaraatiin osallistuneille pitäis jo ainakin olla selvää että minkälaisesta musiikista on tässä kyse. Born Of Osiris on käsittääkseni aika isokin tapaus deathcore-piireissä, mutta itse olen vältellyt bändiä aika mallikkaasti ennenkuin tähän albumiin törmäsin.
Tomorrow We Die ∆live on ehdottomasti yksi vuoden suurimmista ellei jopa suurin positiivinen yllätys. Taisin viimevuoden listassa Upon A Burning Bodyn kohdalla puhua siitä etten pahemmin kuuntele deathcorea koska en jaksa sitä "örinää". No, Born Of Osiris tuli ja näytti miten se homma hoidetaan kunnolla. Jo ensimmäisen kuuntelun jälkeen olin täysin myyty.
Turha tätä isommin on mainostaa. Antakoot musiikin puhua puolestaan.
Se taisi olla aadeehoovee joka ensimmäisenä tän bändin mun tietoisuuten toi. Alkuun taisin kutsua tätä vain "ihan ok" musaksi, mutta voi pojat että muutaman kuuntelun perusteella rakastuin tähän levyyn ja bändiin muutenkin. Myös koko post-harcore genre alkoi kiinnostamaan huomattavan paljon tän levyn myötä. Joten kiitos isä.
Ungrateful on kyllä aika täydellinen pop-metal albumi vaikka aika kamalalta toi nimitys kuulostaakin. Mutta en oikein fiksumpaakaan termiä keksi jolla voisin myydä tätä Plazalaisille. Vaikka tässä jotain rankempiakin kohtia on, niin kyllä tää toisaalta aika poppia on. Ihan hemmetin koukuttavia biisejä ainakin. Ja todelliset hevimiehethän ei voi sitten tämmöstä musaa sietää. Muistakaa se rakkaat lapset.
Jos Born Of Osiriksen levy oli vuoden suurin yllätys, niin tämä oli ehkä toiseksi suurin. Joitakin BMTH'n vanhempia biisejä olen kuullut ja jopa pitänyt niistä, mutta kyllä Sempiternal vei hommat ihan uusille leveleille.
Tätä albumia on vaikea luokitella mihinkään tiettyyn kategoriaan, koska tää kuulostaa niin uudelta ja erilaiselta. Toki tässä on vaikutteita mm. metalcoresta ja post-hardcoresta, mutta en silti itse ainakaan pystyisi sijoittamaan tätä mihinkään yksittäiseen genreen.
Aika vammaista yrittää keksiä mitään fiksua kommenttia, joten kuunnelkaa nää biisit ja räjäyttäkää mielenne. Olkaa hyvät.
Huh huh. Tässä kun näitä biisejä etsin YouTubesta niin kylmiä väreitä meni edelleen vaikka kaikki olen kuunnellut monta kymmentä kertaa. Viime vuosi oli kyllä aivan uskomattoman kova musiikkivuosi, eikä tässä edes vielä ollut ne parhaat albumit. Seuraavana vuorossa on viisi kovinta albumia jotka kaikki ansaitsevat minulta täydet kymmenen pistettä. Ensimmäiset kaksi noista viidestä luvassa joku kaunis päivä.
Risto kirjoitti:7. Escape the Fate - Ungrateful
Se taisi olla aadeehoovee joka ensimmäisenä tän bändin mun tietoisuuten toi. Joten kiitos isä.
Ei ollu ku Zygerö. Minä kehuin tätä hyväksi juoksulevyksi ja suosittelin vähän myöhemmin We Came as Romanssia. Se tuli vasta yheksänneksitoista. Hävisin. Nyt vituttaa.
Minakin oon kuullut juttuja ettei tällaista kannata kuunnella jos katu-uskottavuuden haluat säilyttää. Siksi kuuntelenkin pimeässä kaapissa ja anomyymisti Plaazalla teen tunnustuksia.
Tämmönenki aihe. Joo. Voishan sitä yrittää joskus saada tän väännettyä loppuun.
26. Asking Alexandria - From Death To Destiny
25. The Safety Fire - Mouth of Swords
24. Anavae - Storm Chaser (EP)
23. Ghost - Infestissumam
22. I See Stars - New Demons
21. The Ocean - Pelagial
20. Deafheaven - Sunbather
19. We Came As Romans - Tracing Back Roots
18. Lost Society - Fast Loud Death
17. Bad Religion - True North
16. Bullet For My Valentine - Temper Temper
15. Anavae - Dimensions (EP)
14. August Burns Red - Rescue & Restore
13. Kvelertak - Meir
12. Queens of the Stone Age - ...Like Clockwork
11. Stone Sour - House of Gold & Bones part 2
10. Lady Gaga - Artpop
9. The Dillinger Escape Plan - One Of Us Is The Killer
8. Born of Osiris - Tomorrow We Die ∆live
7. Escape the Fate - Ungrateful
6. Bring Me The Horizon - Sempiternal
5. Coheed and Cambria - The Afterman: Descension
Coheed and Cambria on mulle tuttu bändi jo vuosien takaa, mutta vasta viime vuonna tajusin tän bändin mahtavuuden ihan tosissaan. Bändin vuonna 2012 julkaistu albumi The Afterman: Ascension löysi tiensä mun tietoon vasta viimevuoden puolella ja sen jälkeen odotukseni tätä Descencionia kohtaan nousi aika helvetin korkealle. Ja kyllähän tää levy ne odotukset lunasti. Täyden kympin rock-albumi joka on paljon muutakin kuin pelkkää rokkia. Aika laajalta alalta tähän on taas sekoiteltu musiikkityylejä (Progressive rock, new prog, alternative metal, progressive metal, punk, post-hardcore t.wikipedia) ja sehän on just se mistä mä tykkään.
Yksi suuri syy mikä tässä bändissä mua kiehtoo on vokalisti Claudio Sanchez. Yleensä kun tästä bändistä kuulee tai lukee kommentteja, niin niissä joko ylistetään tai vihataan Claudion ääntä. Itse pidän hänen laulustaan kovasti vaikka muuten en tuon tyylistä hieman kimakkaa ääntä jaksakaan pahemmin kuunnella.
Tätä levyä voisin suositella suurimalle osalle Plazalaisia koska tää ei oo mättö/huuto levy.
No tarviiko tästä oikeasti sanoa mitään? Mielestäni Paramore on parantanut menoaan joka levyllä ja tää uusin on selkeästi bändin vahvin kokonaisuus. Ihan hemmetin koukuttava levy jonka vois kuunnella läpi vaikka joka päivä. Musiikillisesti tää on ihan eri tasolla kuin aiemmat levyt ja Hayleyn ääni kuulostaa paremmalta kuin koskaan. En keksi tästä albumista mitään pahaa sanottavaa ja tää oliskin ihan hyvin voinut olla mun listan ykkönen, mutta ei nyt kuitenkaan ollut.
Kaipailisin enempikin tämmöstä musaa, mutta kun ei muut kuin Paramore sitä tarjoa niin tyydytään nyt tähän.
Jos nyt vihdoin mäki saisin avattua sanaisen arkkuni näistä. Tuli listaa tehdessä todettua, että tää on kamalan brutaalia peliä. Pakostikin tulee erittäin hyviä levyjä sijotettua top5:kin ulkopuolelle. Mut jospa tää tästä. Aloitetaan:
15. Céline Dion - Loved Me Back To Life
Tää albumi löyty vahingossa, enkä oikeastaan aktiivisemmin kuuntele Célineä. Idolsin aikaan, kun Sara lauloi Céline Dionin My Heart Will Go On, olihan se sit mentävä kuuntelemaan spotifystä ja siellä törmäsin tähän uuteen albumiin. "Pakko"han se oli kuunnella ja jokseenkin iski sen verran hyvin, että pystyi listalle laittamaan. Sopivan rauhallista menoa sellasiin hetkiin, kun ei tahdo mitään nopeaa tai jytisevää kuunnella. Parhaimmat kappaleet löytyy mielestäni alusta, eli:
1. Loved Me Back To Life
2. Somebody Loves Somebody
14. Icona Pop - THIS IS... ICONA POP
Icona Popista kuulin ekan kerran radion kautta, eikä se kuulostanu omaan korvaan yhtään huonolta. Biisiraadin myötä sitten orkku laitto biisin, mitä en ollukaan kuullu ja päätin sit testata koko levyn. Hyvinhän se sit toimi, vaikka albumilta löytyy myös niitä, joista en niin täysin pidä. Jotenkin myös noi kaikki biisit ei tahdo jäädä mun muistiin, että mites ne menikään. Mutta kaikin puolin hyvä albumi, vaikka tää mun kommentointi saattaa kuvastaa jotain muuta.
Albumin parhaat biisit:
1. I Love It
2. Girlfriend
3. In The Stars
13. Britney Spears - Britney Jean
Britneyä monia vuosia kuunnelleena tiesin jo alussa kuuntelevani tän albumin ja yllätyksekseni radiossa eniten soitettu biisi on myös levyn paras. Tämä kyseinen biisi myös silloin aikoinaan antoi odottaa paljon, mutta odotukseksi jäi. Levyltä löytyy myös muita hyviä biisejä, mutta ei nouse tämän yli. Pienoinen pettymys, mutta hyvä levy silti. Ne hyvät biisit on mun mielestä täyttä timanttia. Jotkin biisit alkaa hyvin, mutta sitten on osia, joista en pidäkään ja saa mut hyppäämään seuraavaan. (Hyvänä esimerkkinä Body Ache) Kertoo myös varmaan paljon se, että unohdin laittaa koko listalle tän...
Parhaat:
1. Work B**ch
2. Tik Tik Boom
3. Til It's Gone
12. Sini Sabotage - 22m2
Mä en pidä räpistä. En yhtään. Jotkin biisit on ihan ok ja kuunneltavia, mutta ei, en vapaaehtosesti kuuntele, ikinä. Mut jotain kummallista tässä Sinin levyllä kuitenkin on, koska se on tälle listalle sijottunu ja oon sen levyn muutamankin kerran kuunnellu läpi. Joko mussa on jotain vikaa tai sit Sini on lumonnu mut. Alhainen sijotus johtuu siitä, että muutama biisi joita pidin hyvinä, alkokin ärsyttää mua parin (tässä tapauksessa ylimääräsen) kuuntelun jälkeen. Esim. Luotolle on uus musta.
Parhaimmat biisit:
1. Miks
2. Lambada
3. Levikset repee
11. Demi Lovato - Demi
Radion kautta kuulin Demiltä pari biisiä ja sen parhaimman, Neon Lightsin, kuullessani päätin kuunnella koko levyn ja sehän toimi. Tätäkin levyä luukutettu paljon ompeluhommien tiimellyksessä ja varsin hyvää musaa pitämään ittensä hyvässä tahdissa. Albumilta löytyy kyllä myös tasapainotukseksi erittäin hyviä rauhallisempiakin biisejä.
Mukavaa että en ole ainoa joka näitä listoja jaksaa vääntää. Hyvää työtä Jonk... FankiKitsune (hitto, meni ekalla oikeen toi nikki).
Jatketaas tätä omaa rojektia jotta en vahingossa riko lupaustani.
26. Asking Alexandria - From Death To Destiny
25. The Safety Fire - Mouth of Swords
24. Anavae - Storm Chaser (EP)
23. Ghost - Infestissumam
22. I See Stars - New Demons
21. The Ocean - Pelagial
20. Deafheaven - Sunbather
19. We Came As Romans - Tracing Back Roots
18. Lost Society - Fast Loud Death
17. Bad Religion - True North
16. Bullet For My Valentine - Temper Temper
15. Anavae - Dimensions (EP)
14. August Burns Red - Rescue & Restore
13. Kvelertak - Meir
12. Queens of the Stone Age - ...Like Clockwork
11. Stone Sour - House of Gold & Bones part 2
10. Lady Gaga - Artpop
9. The Dillinger Escape Plan - One Of Us Is The Killer
8. Born of Osiris - Tomorrow We Die ∆live
7. Escape the Fate - Ungrateful
6. Bring Me The Horizon - Sempiternal
5. Coheed and Cambria - The Afterman: Descension
4. Paramore - Paramore
3. Protest The Hero - Volition
Protest The Heroa olen varmaan hehkuttanut tälläkin foorumilla ihan tarpeeksi. PTH on mielestäni paras proge-metalli bändi, jopa parempi kuin Between the Buried and Me. Protestin ote on aina ollut mukavan rentoa vaikka musiikki onkin teknisesti erittäin monipuolista.
Volition on yksi niistä albumeista joita odotin muna huurussa viime vuonna. Odotukset oli törkeän kovat, mutta kova oli myös tämä levykin. Ei tästäkään levystä voi oikein mitään fiksua sanoa, koska ei tätä pysty oikein sanoilla kuvailemaan. Tai ainakaan itse en osaa. Jos bändin aiempi tuotanto on tuttua, niin en ymmärrä miksei tästäkin pitäisi.
Trivium on mun lempibändi. Noin, myönsin sen taas vaikka ei se koskaan mikään salaisuus olekaan ollut. Tämä bändin tuorein albumi oli myös eniten kuuntelemani levy viime vuoden aikana vaikka tää julkaistiinkin vasta lokakuussa.
Vengeance Falls on siitä jännä levy että Trivium on taas ottanut askeleita kohti radio-ystävällisempää musiikkia, mutta silti asia ei vaivaa minua ollenkaan. Tän levyn julkasun aikoihin oli internetsissä hirveät ulinat kun Trivium on tehnyt taas paskan levyn. En voi olla samaa mieltä. Vengeance Falls on Triviumin paras albumi.
Vaikka rakastuinkin Triviumiin juurikin niiden bändin ensimmäisten, metalcore-henkisten, albumien takia niin en oikeastaan kaipaa sitä että bändi olisi samalla linjalla aina jatkanut. Mielestäni on ihan mukavaa että bändit ylipäätään uudistuu ja kehittyy johonkin suuntaan eikä kaikki levyt kuulosta samalta. Triviumin kehitys onkin ollut itselleni varsin mieluisa ja siksi nämä viimeiset viitisen vuotta olen heidän musiikistaan nauttinut äärimmäisen paljon.
Kyllä teitä nyt ihmetyttää kun Riston lempparibändi julkaisee erinomaisen albumin, mutta ei silti ole listan ykkösenä. Pidetään nyt jännitystä ilmassa vielä pari päivää että mikä kumma se voi siellä ykkösenä olla. Tiedän, tämä on kutkuttavan jännittävä tilanne.
^ No eihän siin mennykä ku kokonainen kuukausi ja vähän päälle, et sain alotettua koko listan. Ja kyl mua saa kutsua Jonksuksi, jos siltä tuntuu.
15. Céline Dion - Loved Me Back To Life
14. Icona Pop - THIS IS... ICONA POP
13. Britney Spears - Britney Jean
12. Sini Sabotage - 22m2
11. Demi Lovato - Demi
Jatketaan:
10. Jannika B - Kaikki rohkeus
Jannikaan tutustuin NRJ:n kautta, kun siellä soitettiin sinkkua Seuraavaan elämään. Se kuulosti hyvältä ja teki mieli kuulla lisää ja kiinnosti myös siksi, koska Jannikaa verrattiin Irinaan. Eikä tää albumi ollu ollenkaan huono ja ite en kuule Irinaa Jannikassa. Useitakin kertoja kuunneltu läpi ja vieläkin voi ihan helposti kuunnella. Nyt vaan sit odottelemaan, Jannikalta tulee tänä vuonna uusi albumi ja ainakin sen ensimmäinen single Jääkausi lupaa erittäin hyvää albumia.
Ystäväni kautta kuulin yhden kappaleen Lindseyltä ja tykästyin siihen heti. Kuuntelin muitakin kappaleita Lindseyltä ja nekin kolahti. Lindsey osaa luontevasti viulun lisäksi lisätä tanssin, jota nähdäänkin monella musiikkivideolla. Viulu ei ole koskaan pahitteeksi ja vielä vähän tranceteknoa mukaan niin saadaan hyvä albumi. Neidin ensimmäinen laatuaan.
Lindsey on myös albumin lisäksi tehnyt paljon covereita, mm. Halo, LotR, Pokémon, Skyrim, Assassin's creed, Zelda ja mistä kaikesta. Olisin halunnu sijoittaa korkeammalle listalla, mutta ku noi on niin hemmetin kovia albumeita...
Parhaat:
1. Moon Trance
2. Shadows
3. Elements
8. Lady Gaga - ARTPOP
No Lady Gaga. Tekee älyttömästi hyviä biisejä ja tässä taas todiste siitä, että niitä hyviä biisejä on ihan älyttömästi lisää! Tykkäsin jo sinkuista Applause ja Do What U Want, mutta löytyhän sieltä lisää suosikkeja. Nähtävästi Gagalla täytyy olla yks kehnompi kappale ja se on Ristonkin mainitsema Jewels N' Drugs...
Parhaat:
1. Swine
2. Aura
3. Venus
7. Jenni Vartiainen - Terra
Erittäin kaunis albumi, jota on odotettu pitkään. En ihan alkuun syttynyt kuin parille biisille, mutta enemmän kuuntelun jälkeen toimii aivan totaalisesti ja tykkään jokaisesta biisistä. Radiossa paljon soitetut Junat ja naiset, sekä Selvästi päihtynyt tarvii hetken tauon kuuntelusta, mutta kyllä kannatti Jennin tehdä albumia rauhassa, koska tämä on totaalisen hyvä albumi.
Hieman oudosti albumin lopussa on bonusraitana joulukappale, mutta sekään ei ole huono. Se ei kylläkään sovi koko muun albumin linjaan, mutta en tuomitse, koska se on bonusraidaksi laitettu ja on kyllä erittäin hyvä joulubiisi.
Parhaat:
1. Minä sinua vaan
2. Kaukaa
3. Muistan kirkkauden
6. Sanni - Sotke mut
Uusi tulokas, jonka levyä tuli odotettua melko pitkäänkin. Singlet Prinsessoja ja astronautteja sekä Jos mä oon oikee lupasivat hyvän albumin, eikä kehnoksi jäänyt. Sanni on oikein tervetullut musamaailmaan ja ite ainakin odotan kovasti jo seuraavaa albumia. Eikä muuten kuulosta akustisenakaan yhtään huonolta.
Parhaat:
1. Dementia
2. Jos mä oon oikee
3. Kiinni
--
Kummallisen paljon on tullu kuunneltua suomalaista musaa. Seuraavassa listauksessa sitten sijoitukset 5. ja 4.
Vihdoin ja viimein saan tän listan loppuun. Huh ja huh.
26. Asking Alexandria - From Death To Destiny
25. The Safety Fire - Mouth of Swords
24. Anavae - Storm Chaser (EP)
23. Ghost - Infestissumam
22. I See Stars - New Demons
21. The Ocean - Pelagial
20. Deafheaven - Sunbather
19. We Came As Romans - Tracing Back Roots
18. Lost Society - Fast Loud Death
17. Bad Religion - True North
16. Bullet For My Valentine - Temper Temper
15. Anavae - Dimensions (EP)
14. August Burns Red - Rescue & Restore
13. Kvelertak - Meir
12. Queens of the Stone Age - ...Like Clockwork
11. Stone Sour - House of Gold & Bones part 2
10. Lady Gaga - Artpop
9. The Dillinger Escape Plan - One Of Us Is The Killer
8. Born of Osiris - Tomorrow We Die ∆live
7. Escape the Fate - Ungrateful
6. Bring Me The Horizon - Sempiternal
5. Coheed and Cambria - The Afterman: Descension
4. Paramore - Paramore
3. Protest The Hero - Volition
2. Trivium - Vengeance Falls
And the winner is...
1. Killswitch Engage - Disarm the Descent
Siinä se nyt on. Viime vuoden kovin levy ja vielä ihan heittämällä. Tiesin jo aika aikaisessa vaiheessa vuotta että tämä levy tulee olemaan tällä listalla ykkösenä. Vaikka tiesinkin että mm. Triviumilta ja Protest The Herolta oli uudet albumit tulossa, niin en missään vaiheessa uskonut siihen että ne pystyisivät ylittämään Disarm the Descentin eeppisyyttä ja eihän ne sitten pystyneetkään.
Disarm the Descent on täydellinen albumi mun musamakuun. Tää levy on metalcorea (tai modernia metallia paremminkin) parhaimmillaan. Jostain syystä en ole aiemmin Killswitchin musasta pahemmin välittänyt, lukuunottamatta muutamaa kipaletta, mutta tällä levyllä bändi kyllä räjäytti potin. Koko albumilta ei löydy yhtäkään heikkoa biisiä enkä vaihtaisi sekuntiakaan pois.
Yksi syy miksi en tästä bändistä aiemmin pitänyt oli Howard Jonesin vokaalit, mutta kun nyt tälle levylle bändin alkuperäinen vokalisti Jesse Leach teki paluunsa niin rakkaus leimahti välittömästi meidän välillemme. Vaikka monia laulajia olenkin vuosien varrella kehunut, niin kyllä Jesse on aika omassa kategoriassaan (ainakin metallimusiikin puolella). Toki pakkohan tällä levyllä on muitakin muusikoita kehuttava. Loistavaa työtä noin kaikinpuolin koko bändiltä. Antaisin tälle albumille 11 pistettä kymmenestä ja niin annankin. 11/10
Koska nää mun tekstit on taas niin vammasia, niin annetaan musiikin puhua puolestaan.
Top 3 kappaleet (jos tältä levyltä nyt vain kolmea biisiä voi valita....)
1. The New Awakening
2. The Hell In Me
3. All We Have Tästä ei löytyny ku tää kämänen live-versio, joten...
Pakko sanoa että viime vuosi oli musiikin osalta ehkä yksi parhaimmista ikinä, mutta tää listan vääntäminen oli silti hemmetisti vaikeampaa kuin vuosi sitten. Sainpahan nyt kuitenkin väännettyä loppuun asti vaikka välillä tekikin mieli luovuttaa ja unohtaa koko homma. Ehkä tästä edes joku sai jotain irti. Tai en tiiä. Eikä oikeestaan edes kiinnosta.
Olin kuunnellut näköjään 13/26 noista levyistä ainakin kertaalleen, mikä on yllättävän korkea osuus. 5/26 ollut enemmällä kuuntelulla, se onkin jo terveempi luku.
CoCan levyllä meillä näyttää olevan sama ykkösbiisi, oispa levyn muut biisit samaa tasoa. Koitin bändiä taas yhden levyn jälkeen mutta en edelleenkään oikein pääse sisälle. Ihan jees kuitenkin, laulajasta ei ole pahaa sanottavaa.
Arvasin oikein kaikki top5 bändit, järjestystä en ruvennut arpomaan. KSE:n kanssa meni vähän aikaa mutta sieltä se vastaus löyty Murr!! -soittolistalta.
Kvelertakin nappasin omille soittolistoille noista mitä en ollut kuunnellut. Norjalainen vastine Profane Omenille. Kovasti oon kuullut kehuja miesten keikkakunnosta. Jos sattuvat Oulun lähelle niin pitää varmaan käydä tarkistamassa.
Edit: Oma lista varmaan tulee (en lupaa), mutta ehkä vasta kesän alla. On paljon kuunneltavaa vielä. Saattaa tulla kyllä aiemminkin. Mutta tiiättehän, nymmäoon töissäki.
"You mustn't fight the elephant. You mustn't fight anybody. War is a very silly way to behave you know." -Dr. Snuggles
Laiskana en oo jaksanut kirjottaa noita "arvosteluja" ja tässä onkin nyt sen takia sit kestänyt.
XII. MS MR - Secondhand Rapture
XI. Hurts - Exile
X. Ariana Grande - Yours Truly
Sijat 9-7 IX DEMI – Demi Lovato
Demi on yksi artisti, josta on pitänyt jo monta vuotta. Kaks ekaa albumia oli tosi hyviä, mutta kolmatta albumia en edes koskaan ole kuunnellutkaan. Tän albumin julkaisupäivän pistin kalenteriin ylös ja kuuntelinkin sitten heti sen ilmestyttyä. Tykkään paljon siitä soundista, joka Demin ekoilla albumeilla oli ja tällä albumilla onkin yksi biisi jolla on samanlainen soundi kuin mitä niissä on. Muut kappaleet on radiopoppia.
♥ Neon Lights, Two Pieces, Never Been Hurt
VIII Jannika B – Kaikki rohkeus
Viime vuonna tuli kuunneltua paljon enemmän suomalaista/suomenkielistä musiikkia. Ennen ei oikein tullut kuunneltua, johtuen varmaan siitä, että ennen viime vuotta pop musiikki ei oikein iskenyt muhun kunnolla. Tällä albumilla ei oo oikeestaan kun pari sellasta biisiä, joista en tykkää.
♥ Onnenpäivä, Tunne Mut
VII True Romance – Charli XCX
Kun tää albumi julkastiin, kuuntelin sen kyllä kokonaan muutaman kerran läpi, mutta en oikein tykännyt kuin kahesta kappaleesta. Sen takia tää albumi jäi sit aikalailla taka-alalle, eikä tätä tullut kuunneltua paljoonkaan. Sitten kun rupesin tätä listaa miettimään ja selasin itunesista viime vuonna julkastuja albumeja, kuuntelin tän läpi uudestaan. Sitten vasta tajusin kuin hyvä biisejä tällä albumilla on. Mitäliene oli mulla korvissa vikana kun ekoilla kerroilla ei kuulostanut yhtään miltään. Charlin musiikki on hieman samanlaista kuin Marina & the Diamondsin, joka on yksi mun lemppariaristeista, että jos tykkää sellasesta bubblegumpopista, niin varmaan tykkäis tästäkin.
♥ You (Ha Ha Ha), Stay Away, Set Me Free, Cloud Aura
what even is reality? who knows? we don't even know if we're in this room. we could be in a turtle's dream in outer space.
Pitkästä aikaa seku seilailin täällä, ja pakko tulla oma Top3 viskaamaan tähän ketjuun kyllä itteki. Sen verta kovia lättyjä julkaistiin vuonna 2013.
TOP3-albumit vuodelta 2013:
3. SOILWORK - LIVING INFINITE
Göteborgmetalliskenen nykyinen ykkösnimi. Siinä missä Dark Tranquillityt ja In Flamesit ottaa musiikillisesti takapakkia, toinen noista aika tautisen rumasti jopa, pistää Soilworkin 2013 ilmestynyt tupla-albumi turpaan heti avausraidalla. Alkuperäisistä jäsenistähän Soilworkissa on enää Björn "Speed" Strid, sekä takaisin kamariorkesteriin 2008 tullut kitaristi Peter Wichers. Ja nyt näyttäisi, että soitto on hioutunut yhteen bändiläisten
kesken. Ja että Soilwork kuulostaa niin perhanan tuoreelta!
Kyseessä on siis Soilworkin 10. albumi, ja vasta nyt omasta mielestäni Soilwork iskee pöytään sen, mitä siltä on kymmenen albumin verran odotettu. EHJÄN kokopitkän tuotoksen. Ja mikä parasta, Björnin ääni on kuin viini, tuntuu vain paranevan mitä enemmän ikää tulee. Soitto on napakkaa ja biisit toimivat kerta toisensa jälkeen. Jos et ole vielä tähän ruotsalaisorkesteriin tutustunut, nyt on aika!
Soilwork iski aika kovat pohjat julkistaessaan albuminsa alkuvuodesta 2013, ja ajattelin piteleväni vuoden albumia kädessäni jo helmi-maaliskuun vaihteessa. Vaan ei, kaksi tuli ohi. Toinen niistä kuukauden sisällä, ja se albumi on ykkösenä tällä listalla.
Alla olevana kappaleena toimii siis avausraita Spectrum of Eternity. Muita varsin suositeltavia kipaleita levytä ainakin Rise Above The Sentiment, Whispers And Lights, This Momentary Bliss sekä hieman hidastempoisempi Owls Predict, Oracles Stand Guard.
2. WOLFHEART - WINTERBORN
Suomalaisen metalliskenen monitoimimies ja työmyyrä, Tuomas Saukkonen, otti ja heitti Before The Dawnin, Black Sun Aeonin, Dawn Of Solacen, RoutaSielun sekä The Final Harvestin ns. romukoppaan, ja yhdisti musiikilliset lahjansa yhteen tuotokseen, joka sai nimekseen Wolfheart.
Vanhan bändin tuhkista nousikin sellainen jysäys, ettei paremmasta väliä! Winterbornissa on todellakin jokaisesta bändistä parhaat otettu päältä, ja "lyöty kaikki munat samaan koriin". Jokseenkin parhaiten tämän levyn tunnelmat tuovat esiin viimeisen Breathe-kappaleen viimeiset sanoitukset.
"Vaikka aurinko jo nousi
Ja valossa kylpee maa
Jää minussa ei murru sillä sisälläni on vain
Pimeää ja kylmää."
Levy on omaan korvaan täydellinen kuvaamaan, millaista on talvi, kylmyys, jää, lumi sekä pimeys. Puhtaat laulut ovat jääneet tuhkiin, ja tällä levyllä kuullaankin vain Saukkosen murinaa. Joka ei minusta ole ollenkaan huonompi asia. Olen aina arvostanut Tuomaksen murinaa yhtenä planeettamme hienoimmista. Ja tällä levyllä Tuomaksen murinat on komeampaa kuin yhdelläkään aikaisemmalla levyllä! Soitto on jälleen kerran laadukasta tekemistä, ja multi-instrumentalisti Saukkonen sai omaan soitantaansa raikkaan tuulahduksen Mika Lammassaaren (Eternal Tears of Sorrow) kitarasooloilla useampaankin kappaleeseen. Lammassaari kuuluu jatkossa myös live line-upiin Wolfheartissa.
9 kappaletta, lähes 50-minuuttia kestävä debyyttialbumi sopi loistavasti joulu-tammikuun pimeisiin aikoihin, ja hyvin on kestänyt helmikuun ja alkukevään kovan soittorääkin allekirjoittaneen soittimessa. Ja uskallan väittää, että vaikka kesät tämä levy varmaan löytää itsensä hyllystä, niin syksyllä tämä levy on taas päivittäisessä kuuntelussa. Joka kerta tästä löytyy uusia koukkuja ja yksityiskohtia biiseistä, ettei tähän ole kyllästynyt, kuten normaalisti "tehosoitettuihin" albumeihin. Toisaalta, levy saattaa nimenomaan vaatiakin useamman soittokerran, ennen aukeamista täyteen kukkaansa. Vaan kun se tapahtuu, on se veret seisauttavan kaunis ja, noh, kirkas, vaikka "pimeästä" levystä onkin kyse.
Loppuun vielä siteeraus Imperiumin tekemästä arvostelusta:
""Winterborn on Suomen kenties lahjakkaimman raskaan musiikin tekijän tähän saakka vaikuttavin levy"
Allapa olisi sitten albumin kolmosraitana toimiva, eeppisen sellon sisältävä Routa pt.2, jonka nostan omaksi suosikikseni tältä levyltä. Jos muita kappaleita pitäisi nostaa esille tästä, niin avausraita The Hunt, sekä päätösraita Breathe. Winterborn on kuitenkin albumi, jossa ei ole yhtään heikkoa kohtaa, joten rohkeasti koko levy kuunteluun.
Ja se numero 1, jonka löysin, vähän yllättäenkin jo tältä listalta.
1. Killswitch Engage - Disarm The Descent
Ensinnäkin, osasin odottaa että Riston listalta tämä levy tulisi löytymään, mutta että Ristonkin mielestä vuoden kovin levy? Noh, pakko sanoa, että loistava valinta
Noh, lähtökohdat eivät oikein olleet otolliset tätä levyä odottaessa. Tutustuin KSE:hen Howard Jonesin aikana, ja se oli nimenomaan Howard, joka minut tähän orkesteriin sai ensisilmäyksellä ihastumaan. Pidin Howardia jossain vaiheessa metallimaailman parhaana puhtaann laulun laulajana, ja rääkyminenkin kehittyi ajan kuluessa tasaista vauhtia, että siitä tuli jopa paikoin erinomaisen kuuloista.
Kuitenkin, The End of Heartache-levyn jälkeisillä äänityksillä taso laski karmeasti, kaikesta tuli ennalta-arvattavaa ja junnaavaksi, ehkä jopa itseään toistavaksi. Howard alkoi livenä kuulostaa väsyneeltä ja laiskalta, vähän koneelta. Tarkkaa tekemistä, josta puuttui kuitenkin sisältö. Noh, loppupeleissähän Howardilla todettiin 2. luokan diabetes, joten siinä se Howardin osalta ollut väsymys.
Siinä vaiheessa, kun Howardin poisjäämisestä ilmoitettiin, tuli joku etiäinen, että Jesse palaa takaisin. Aloin tutustua alkuperäisen miehistön tekemään musiikkiin tarkemmin, ja pelonsekaisin tuntein odotin Jessen paluuta mikin varteen. Tiesin, että Jesse tuo raakuutta kyllä lisää, mutta muutaman livekeikan youtubesta katsoneena 2010-luvulta, jossa Jesse on käynyt vetämässä My Last Serenaden, noh, se kuulosti usein aivan hirveältä. Se raivo ja sekamelska jos yhdistettäisiin samankaltaisiin biiseihin kuin Starring Over, The End of Heartache, The Element of One, jotka ns. radiohittibiiseiksi voisi kuvailla, olisi aivan kauhean kuuloista. Näin ajattelin. Mutta...
Se, mihin nämä jätkät jäivät 11 vuotta taaksepäin Alive or Just Breathing-lätyllä, jota pidän nykyään vallan loistavana plattana, saa Howard-ajan jälkeen jatkoa. Biiseissä ei ole sitä radiohittikoukkua, kuten Howardin aikana oli tapana. Bändi sai Jessen liityttyä takaisin uskomattoman määrän virtaa, jonka Howardin väsymys taisi saada kadoksiin.
Heti avausraita, The Hell in Me, pistää blastillaan ja Jessen KEHITTYNEELLÄ karjunnalla sydämen nousemaan kurkkuun. Jesse is back, likaisempana ja raaempana. Puhtaat osuudetkin kuulostivat heti tuoreilta, ja tätä Jesse on kyllä reenannut ja kovaa. Bändi takana soittaa tiukemmin ja raivokkaammin kuin kenties 11 vuotta taaksepäin. Ja nyt puhutaan vain avausraidasta. Mitä tulisikaan vielä vastaan, kun Special Editionissa on 12 raitaa, 2 bonusta, ja 2 livevetoa.
Beyond The Flames, The New Awekening ja In Due Time jatkavat sitten melodisemmalla mallilla, joista Beyond The Flamesissa kuullaan jopa hieman göteborgiskeneen yhdisteltäviä tilutuksia. The New Awekening oli toinen julkaisu youtubeen orkesterilta, ja ensimmäinen oli sinkkuna ja videona julkaistu In Due Time. Molemmat ovat rakenteellisesti semisti samalla kaavalla kulkevia biisejä, vaikkakin erilaisia ovatkin. In Due Timessä tulee mielestäni loistavasti esiin Jessen paluu, ja siinä esitellään loistavasti, mitä Jesse nykyään on, bändin ehkä jäädessä hieman taemmas. Ainoa biisi, jonka voisi sanoa olevan radio soitettavaa materiaalia.
A Tribute To The Fallen oli muutaman kuuntelun jälkeen oma suosikki koko levyltä, eikä vähiten kitaroiden takia. Kitarasoolon jälkeen olin aivan koukussa tähän biisiin, vaikkakin nykyään pidän tätä melkein sinä "levyn heikoimpana lenkkinä".
Turning Point on nykyään elämäni tärkein ja SE fiilisbiisi. Jyräävät kitarat, Jessen karjuminen, ja kertosäkeen sanoitus tekee tästä aivan tautisen kovan biisin. Tietty tuohon sanoitukseen tuo oman mausteensa henk.koht. elämä, josta tekin aikoinaan pystyitte lukemaan Seiskan sivuilta. Ulosottovelat, jotka sain 6.1.2014 hoidettua kokonaan pois. Tämä biisi raikasi aikaansakin lujaa tuon kuittauksen jälkeen.
"This is the turning point the rising of the tide
No fear inside
This is the change that takes the suffering away
No more wasting time"
Levyn ehkä hienointa antia on tämän kappaleen viimeinen kertosäe. Tautisen kaunista kuunneltavaa.
All We Have, You Don't Bleed For Me, The Call ja No End In Sight ovat järjestyksessään loistavasti. Jokainen biisi nostaa itseään toinen toistaan korkeammalle, ja varsinkin The Call on levyn mielenkiintoisimpia rykäisyjä. En tiedä onko se hyvä vai huono, että oma emäntäkin pitää siitä biisistä. All We Have ja You Don't Bleed For Me ovat hieman helpompaa kuunneltavaa, jonka jälkeen The Call ja No End In Sight nostavat mielenkiintoa entisestään. Jonka jälkeen tulee se "pakollinen slovari", josta yleisesti olen pitänyt kaikista vähiten KSE:n historiassa.
Always on jäätävä slovari. Eikä sen jäätävyyttä vähennä vallan loistava musiikkivideo. Tähän on saatu kirjoitettua niin koukuttava tarina, ja Jessen laulaminen saa jälleen uuden ulottuvuuden tässä biisissä. Kun ensikertaa kuulin tämän, tuli heti mieleen, että tässä kerrotaan täysin omasta elämästä ja omista kokemuksista. Kylmiä väreitä aiheuttava kappale.
Time Will Not Remain on viimeinen "normibiisi", ja kylläpä on kaikkeudessaan taas loistava kipale. Adamin kitarakikkailut tuovat hymyä huulille, Jesse antaa jälleen palaa viimeistä päivää, ja kertosäe on koukuttava. Loistava lopetus albumille, mutta vielä ne bonus trackit ja livevedot.
Blood Stains ja Slave To The Machine hoitavat bonus biisien virkaa Special Editionilla. Blood Stains aloittaa, ja näyttää, että varastossa on laajuutta. Tempon vaihdot, jyrääviä kitaroita, tiluttelua, kliiniä ja karjuntaa, lihaksissa tuntuvaa rummutusta. Olisin valinnut jopa normaalille albumille. Slave To The Machine taas on bonuksesi komea, ja vaikka väliosa kahden minuutin kohdalla onkin loistava, en itsekään tätä olisi levylle laittanut. Bonuksena sopii, mutta jää muiden biisien ulkopuolelle.
Liverykäisyinä toimivat Numbered Days sekä My Curse. Numbered Daysissä kuulee, kuinka tautisesti bändi on saanut virtaa, ja minkä määrän raakuutta Jesse on tuonut. Ja sen, ettei se live ole Jessen kanssa mitään sekamelskaa ja yliampumista.
My Curse, tuo Guitar Herosta tuttu ränkytys. Ns. Howardin biisi, jossa kliineissä pitää päästä korkealle, joka eräänlainen Howardin tavaramerkkikin. Jesse ei lähde apinoimaan Howardia, vaan vetää omaan tyyliinsä kähellä huudollaan tämän homman kotiin hanskan kädessä.
Disarm The Decent on erinomainen metalcore-levy. Se on yhtyeen ehdottomasti nopein levy. Raivokas soitto, energia, likaisuus ja soundien ei niin kova tuunaaminen nosti Killswitch Engagen takaisin sinne missä se oli. Pelkäsin bändin hiipumisen olevan lopullista, ja ettei Jesse tuo tarvittavaa bändiin. Kuinka väärässä olinkaan. Bändi on kuin uudelleen syntynyt, ellei ihan sitä, niin ainakin 11 vuotta nuorempi.
Alla musiikkivideot In Due Time sekä Always, että oma suosikkini Turning Point kahden youtubecoveristin ränkyttämänä, mutta biisi kuuluu taustalla.
Hienoa että en ole ainut joka on ihan fiiliksissä tuosta Disarm the Descentistä. Olisinpa ite saanut ilmaistua fiilikseni samanlailla kuin tuossa ylläolevassa tekstissä.
Doddi, taas ollu sen verran taukoa tän kans, et eiköhän rykästä loppuun. Kaikki 5 seuraavaa tuloo siis nyt justiinsa. Yhtään enempää en tätä pitkitä. Pahoittelen etukäteen, jos löytyy täysin ympäripyöreetä ja mitätöntä tekstiä (ja liian vähän perusteluja yms jne tjtn).
15. Céline Dion - Loved Me Back To Life
14. Icona Pop - THIS IS... ICONA POP
13. Britney Spears - Britney Jean
12. Sini Sabotage - 22m2
11. Demi Lovato - Demi
10. Jannika B - Kaikki rohkeus
9. Lindsey Stirling - Lindsey Stirling
8. Lady Gaga - ARTPOP
7. Jenni Vartiainen - Terra
6. Sanni - Sotke mut
5. Girugamesh - Monster
Uusi tuttavuus. Tiesin bändistä etukäteen, mutta jrockin enemmänkin tullessa musalistoilleni kuunneltavaksi, otin myös Girugameshin käsittelyyn. Tykkäsin aivan mielettömästi ja myös tämä uusi albumi on vallan mainio.
Parhaimpiin biiseihin kuuluu ylivoimaisesti Voltage, mutta muuten on hankala valita seuraavaksi parasta.
4. Krista Siegfrids - Ding Dong
Kristaan tuli tutustuttua VoFin kautta. Tykkäsin Kristasta siinä, tykkäsin Ding Dongista ja koko albumista muutenkin. Todella hyvä menoalbumi, mikä sisältää kuiteskin yhden rauhallisen biisin. Can you see me? onkin yksi albumin parhaimpia biisejä ja tän tyylinen musa on Kristalle omiaan ja todellakin more is more.
Parhaat:
1. Amen
2. Can You See Me?
3. Money
3. YOHIO - Heartbreak Hotel
Melodifestivalenin kautta tutustuin tähän jäbään ja kovasti se Heartbreak Hotel kolahti. Kauaakaan ei tarvinu miettiä, että ostanko levyn vai en. Jokainen biisi toimii, eikä yhteenkään oo tarvinu kyllästyä. (Okei Himlen är oskyldigt blå on vähän hiinähiinä onko se liian epäsopiva) En oo oikein koskaan tykänny örinästä biiseistä, mutta INNOCENCE ei kuulosta sekään yhtään huonolta. Melodifestivalen 2014 osallistumisensa myötä uusi sinkku To The End on myös varsin loistava ja odotankin jo uutta albumia Yohiolta.
Parhaat biisit:
1. Heartbreak Hotel
2. REVOLUTION (sekä enkuksi, että japaniksi)
3. ON THE VERGE
2. LM.C - B-Side BEST!!
Myöskin uusi tuttavuus. Kuuntelin ensin Spotifystä, minkä jälkeen hankin LM.C:n albumit Strong Pop ja Super Glitter Loud Box. Molemmat ollu erittäin kovassa kuuntelussa ja tämä uusin albumi myöskin. Toimii ainakin mun korviin loistavasti, jokainen biisi on omalla tavallaan erilainen.
Parhaimpiin kappaleisiin kuuluu @FUNNY PHANTOM@ ja Haunted House make a Secret.
1. D - The Bloody Rose
D:hen olen myös tutustunut viime vuoden puolella. D kuitenkin kiilasi kärkeen, koska yhtäkään biisiä en ole skipannut vaan ahnaasti yrittänyt etsiä lisää. Kaikkein paras biisi tällä kokoelma-albumilla on mielestäni Der König Der Dunkelheit, mutta ei ne muutkaan huonoja ole. "Harmikseni" tältä albumilta ei löydy Namonaki Mori No Yumegatari:a, mikä on yksi lempparini D:ltä, mutta ei muuta kuin lisää albumeja ostelemaan. Tän lisäksi olen jo saanut käsiini The Name of The Rose -albumin, mistä löytyi lisää monta hyvää tuttavuutta.
Siinä on mun listan viimoset viisi. Huvittavinta ehkäpä, että vaikken noista jrockareiden sanotuksista mitään ymmärräkään, niin silti se kuulostaa parhaimmalta.
![[smilie=a_teeth.gif]](./images/smilies/a_teeth.gif "a_teeth"){kind=small}
Ja kyl mua saa kutsua Jonksuksi, jos siltä tuntuu. 
Nyt vaan sit odottelemaan, Jannikalta tulee tänä vuonna uusi albumi ja ainakin sen ensimmäinen single Jääkausi lupaa erittäin hyvää albumia. 
