Katsoin nyt ne pari viimeistäkin (ja verestin muistiani katsomalla joitain hiukan unohtuneita uudestaan), joten olen nähnyt kaikki ja sen kunniaksi järjestelen ne parhaasta huonoimpaan. Ehkä ainakin Ristoa kiinnostaa.
1. Jackie Brown
Tässä on oikeastaan kaikki kohdallaan. Todella hauska leffa, jossa juoni tai hahmot ei lässähdä missään kohtaa lainkaan, eikä jännitys tai huumori vie kumpikaan toisiltaan liikaa tilaa. Jostain syystä kuitenkin erittäin aliarvostettu leffa. Ehkä Tarantinolta odotetaan enemmän väkivaltaa ja tässä sitä ei kaikkien makuun ole tarpeeksi? Mikä se syy sitten onkaan aliarvostukselle, niin minulle tämä on timanttisinta tarantinoa.
2. Kill Bill vol. 1
Sanoisin Kill Billin olevan oikeastaan lähes Jackie Brownin tasoinen, mutta Jackie Brownissa on sitä alkuperäistä tarantinomaisuutta, jota Kill Billissä ei enää ole. Jackie Brownissa myös dialogi on parempaa. Joka tapauksessa myös Kill Bill on aivan huikea leffa ja myönnän innostuvani tällaisista kostotarinoista.
En yleensä arvioi Kill Billejä erillisinä teoksina vaan yhtenä kokonaisuutena, mutta nyt kun arvioin nämä erikseen, niin tämä ensimmäinen on taiteellisempi, joten valitsen sen.
3. Pulp Fiction
Jos pitäisi sanoa se kaikista tarantinomaisin leffa, se olisi mielestäni Pulp Fiction, jossa aika ja paikka on saatu hienosti ikuistettua. Tämä tuntuu aina olevan kaikkien suosikki, mutta mielestäni Jackie Brown on juoneltaan parempi. Huippuleffahan Pulp Fiction ehdottomasti on ja sitä katsoessa on myös päivän naurut taattu. Jokainen luku tästä leffasta ei ehkä omaan makuuni ole sitä kaikista kovinta timanttia (ja siksi sijoitus ei ole tämän korkeampi), mutta jotkut toiset sitten sitäkin kovempia, ja kokonaisuus on kyllä erinomainen. Jos kaikista Tarantinon leffojen hahmoista pitäisi tehdä top-lista, olisi Mia Wallace todella korkealla. Esimerkiksi Kill Billin Beatrice, Uma Thurmanin roolihahmo myöskin, jää minulle paljon etäisemmäksi, vaikka hänellä paljon pidempi ruutuaika onkin.
4. Kill Bill vol. 2
Ei yhtä tyylikäs tai taiteellinen kuin ensimmäinen osa, mutta vähintään yhtä viihdyttävä. Elle Driver ansaitsee maininnan hyvänä hahmona. Mielestäni myös Beatricen ja Billin kemiat toimivat hyvin.
5. Inglourious Basterds
Jos Jackie Brown, Kill Bill ja Pulp Fiction ovat kaikki suuria suosikkejani ja keskenään melko vaikea laittaa järjestykseen, niin tämä on jo jonkin verran erillään siitä kärjestä. Viihdyin tämän parissa kyllä hyvin, potentiaalia ja dramatiikkaa piisaa, mutta jokin tässä jää sen verran puolitiehen, etten voi niin suuresti ylistää. Tähän on tungettu niin paljon materiaalia ja käänteitä, että lopulta kaikki jää melko pintapuoliseksi, eikä ne käänteet sitten olekaan enää niin herkullisia. Leffan alussa kuvittelin niiden
paskiaisten olevan kiinnostavia, mutta he jäivätkin todella turhiksi ja etäisiksi, kun taas tätä elokuvateatterin omistajaa Shosannaa olisin halunnut nähdä kunnolla enemmän.
Vaikka tämä jääkin Tarantinolta ainoastaan puolittaiseksi onnistumiseksi, niin on tämä kuitenkin hyvä leffa ja pidin tästä enemmän kuin näistä jotka sijoitin alemmas. Ja onhan tässä varsinkin erittäin vaikuttava alku, jossa Christoph Waltz pääsee heti loistamaan. ”AU REVOIR, SHOSANNA!”
6. Django Unchained
Oli aluksi haastavaa laittaa järjestykseen tätä ja Inglourious Basterdsia, enkä oikein tiennyt kummasta pidän enemmän, mutta lopulta näiden kahden järjestys olikin aika selkeä. Django Unchained onnistuu ehkä paremmin täyttämään odotukset, mutta toisin kuin Inglourious Basterdsin kohdalla, en kyllä myöskään odottanut kovin hyvää leffaa kun tätä aloin katsoa. Tällaiset western-leffat ei ylipäätään ole ihan niitä suurimpia suosikkejani (varsinkin jos sisältävät niin paljon kliseitä kuin tämä sisälsi), vaikka periaatteessa pidän niiden tunnelmasta jossain määrin.
Leffan alkupuoli oli mielestäni hauska ja hyvä. Oli varsin riemukasta katsella, kun palkkionmetsästäjät suorittivat tehtäviään ja mustaa huumoria piisasi. Ikävä kyllä kiinnostukseni väheni huomattavasti sen jälkeen, kun tämä vaihe leffaa jäi taakse ja edessä oli vaimon pelastaminen.
Voisin sanoa viihtyneeni Djangon parissa hyvin, mutta mitään hinkua ei ole sitä ollut nähdä enää toistamiseen. Inglourious Basterdsin taas haluaisin joskus katsoa uudestaan ja pidän sitä eeppisempänä, joten eiköhän jo se kerro, että pidin siitä enemmän.
7. Death Proof
Vähän hävettää myöntää, mutta pidän tästä. Hävettää myös että pidän tästä enemmän kuin Reservoir Dogsista. Mutta onhan Death Proof omassa (roskaleffa)sarjassaan varsin viihdyttävä ja onnistunut. Varsinkin leffan loppupuoli on hauskaa katsottavaa.
8. Reservoir Dogs
Jos Jackie Brown on mielestäni aliarvostettu, niin tätä taas olen pitänyt yliarvostettuna. En tiedä onko tämä kuitenkaan sitä vai olenko vaan itse vääränlainen ihminen pitämään tästä kunnolla. Ymmärrän kyllä mikä tässä ihmisiä kiehtoo ja itsekin koen idean hauskaksi, mutta lopulta en kuitenkaan pidä tätä niin hyvänä, hauskana enkä edes viihdyttävänä. Esimerkiksi tuo leffan ehkä tunnetuin kohtaus (korvan leikkaaminen) herättää pelkkää ällötystä, kun taas yleensä pidän Tarantinon leffojen väkivaltaa suorastaan taiteena.
Myös leffan lopussa oleva virhe pisti silmään heti ensimmäisellä kerralla kun sen näin. Tiedän että Tarantinon on sanottu tahallaan jättäneen sen virheen leffaan ja tiedän myös vannoutuneiden fanien pitävän tällaisia virheitä varmasti ihan upeana nerokkuutena, mutta itse en osaa sitä hyvänä pitää. Tietysti ainakin minulle herää tästä katsojana kysymyksiä, että mitä me katsojat ei nähdä ja mitä siinä tilanteessa oikeasti tapahtui, mutta kyseinen kohtaus oli sellainen, jossa mielestäni kaiken olisi pitänyt olla nähtävissä, jotta siitä olisi saanut toimivan kohtauksen tuolla lopputuloksella mitä siitä seurasi.
- Lopussa oleva virhe | +
- Lopussa olevalla virheellä tarkoitan siis sitä, kun Nice Guy Eddieen osuu luoti, vaikka kukaan ei osoita häntä aseella, eikä hän ole edes minkään aseiden välissä. Mielestäni ärsyttävä virhe.
Tästä ehkä sai käsityksen etten lainkaan Reservoir Dogsista pitäisi, mutta ei se ole niinkään. Ihan hyvä leffa kyseessä, mutta todellakin ainoastaan ihan hyvä. Se mistä annan pisteitä, niin tässä on sitä aidointa alkuaikojen Tarantinoa, joka ei yrittänyt tehdä asioita suuresti (kuten Kill Billien jälkeen on pyrkinyt tekemään) vaan erottui joukosta persoonallisella tyylillä. Tästä huolimatta en Reservoir Dogsia valitse sellaiseen olotilaan missä haluan nähdä vanhempaa Tarantinoa, vaan valintani on ehdottomasti Pulp Fiction tai Jackie Brown. Toinen suuri plussa tulee nerokkaasta asetelmasta. Tässä todellakin on ymmärretty, että joskus
less is more.
9. Once Upon a Time in Hollywood
Odotin tosi paljon tykkääväni tästä leffasta, mutta kun sen näin, en oikeastaan sitten niin tykännyt. 60-luvun lopun Hollywoodiin sijoittuvassa leffassa on suuri potentiaali olla sitä mistä innostun, mutta tässä oli alle puoli tuntia kiinnostavaa katsottavaa. Varsinkin hippiliikkeestä ja Charles Mansonista olisi saanut vaikka mitä jännittävää mukaan, mutta sitä ei tapahtunut. Tätä ei voi edes perustella sillä ettei materiaalia olisi mahtunut, koska tässä oli kaikkea täysin turhanpäiväistä kohtauksesta toiseen. Luulisi että päähenkilöistä saisi jotain irti, mutta DiCaprion ja Pittin hahmot (en edes muista niiden nimiä enää, kun olivat niin tylsiä) jäivät niin etäisiksi, että heidät olisi voinut poistaa leffasta lähes kokonaan. Margot Robbien roolisuorituksia odotan aina kaikista eniten, mutta tässä hän jäi naurettavan pieneen rooliin.
Ymmärrän hyvin ettei Tarantino halua leimaantua yhden tyylilajin osaajaksi (ja hän selvästi haluaa tehdä erilaisia teoksia) mutta valitan myös siitä, ettei tässä oikein ole sitä Tarantinolle ominaista tyyliä, josta hänet aina tunnistaa.
Plussaa annan leffan loppupuolesta (se DiCaprion liekinheitin oli oikeasti upea ja katsoin sitä aivan haltioituneena) ja maisemista ja musiikeista. Vaikka juoni olisi höttöä, on Tarantinolla silti aina tyylitajua.
10. The Hateful Eight
Ymmärrän tämän leffan hienoudet ja näen kyllä että tässä on ollut kunnianhimoa. En kuitenkaan voi sille mitään, että mielestäni Tarantino on tuhlannut potentiaalinsa ja aikaansa, kun meni näin vastenmielisen leffan ohjaamaan. Niin paljon parempaakin olisi voinut häneltä odottaa.
Hahmot on ärsyttäviä (eivätkä kiinnostavalla tavalla ärsyttäviä vaan pelkästään tympivällä tavalla) ja ensimmäinen puolisko leffaa on todella pitkästyttävää katsottavaa. Vaikka loppupuolisko onkin kiinnostavampi, en silti pidä kovin paljon siitäkään. Olen melko varma, etten koskaan aio tätä toistamiseen katsoa.
Pakko silti antaa tunnustus Tarantinon muuntautumiskyvystä. Ajattelin etukäteen, että miksi taas westerniä, mutta tämä oli niin kaukana Django Unchainedin tyylistä, ettei näissä juurikaan ole yhteistä.
EDIT: Lisätty spoilertagit kohdan 8 loppuun. // Jacobus-mode