Kaikki Kubrickit olen nähnyt ja leffojen rankkaaminen on mun kohdalla vähän silleen, et tänä päivänä näin ja huomenna sit fiiliksen mukaan
: mut mun mielipiteeni on aina ehdoton ja lopullinen.
1. 2001: A Space Odyssey - huvittavaa, että
Zygeröinen on puhunut tekotaiteellisuudesta tän filkan kohdalla, höh - sehän tarkoittaisi sitä, että tän pitäisi ainakin yrittää olla taiteellinen, jotta se voisi olla tekotaiteellinen, khöm, no viihdettä se vain kyllä on. Enneminkin Hohtoa tai Kellojne:tä voisi lievästä tekodaideellisuudesta moittia. OK, mä olen tähtitieteen harrastaja ja scifi on heikko kohta kaikin puolin - lempitsibaleitani on Dumarin Punainen planeetta. Siinä kun puhutaan kaukoputkesta tai siis jotain...
2. Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb - kun mä diggaan Peter Sellersia (brittien koomikkokermaa, jee), niinku siks.
3. A Clockwork Orange - dystopia ja tietyllä tavalla täyttä totta. McDowellin ura näyttelijänä jämähti oikeastaan tähän, näinhän voi käydä ison elokuvan isossa roolissa, vrt Mark Hamillin ura ja Star Wars. Aikoinaan DiCapriota varoitettiin menemästä Titaniciin: se on sun urasi loppu, teet Hamillit
.
4. The Shining - äkkiähän se hemmo sekoo, mut väliäkö hällä, kuvat on hienoja ja muistettavia ja äänimaailmaankin on panostettu. Ja hauskahan tämä on. Kubrickin hauskin.
5. Barry Lyndon - Kubrick oli huono/välinpitämätön ohjaamaan näyttelijöitä, mutta kuvallinen ilmaisu on mahtavaa. Tässä filkassa kuvat ovat kuin maalauksia, asetelmia. Ja maailman tyhmintä päähenkilöä esittämään otettiin varta vasten maailman tyhmin näyttelijä, jolla ei ollut mitään käsitystä koko filmaamisen aikana, mitä hän oikein esittää. Ilkeää, kyllä. Kubrick oli.
6. Full metal Jacket - Vincent D´Onofrio debyyttiroolissaan! Ja mahtava on. Mut ei kanna tää leffa ihan loppuun asti.
PS Kubrickin tyylilaji oli lähes aina komiikka - Kellopelissä ja Hohdossa mustaa hyymöriä, Outolemmessä satiiria samoin Barry Lyndonissa. Ihan ekoissa filkoissa huumori oli vähintäänkin peiteltyä, mutta sitten se nousi pääosaan. En voi ymmärtää, miten jotkut voivat pitää Hohtoa pelottavana tai ottavat Avaruusseikkailun niin otsa rullalle rypistyneenä?