Viesti
Kirjoittaja minna » 29 Marras 2010 13:18
Pällistelin sitten eilen yöllä Paranormal Activityn. Seuraava sisältää spoilereita kyseisestä elokuvasta, joten älä lue, josset halua tietää.
Minun makuuni elokuva oli hyvä. Kunhan vain sai alkuun päälle sen "tämä voisi olla totta". Eli en usko mihinkään yliluonnolliseen tms. mutta tähän leffaan tarvitsi sellaisen latauksen, jotta tästä saisi jotain irti. Ja kyllähän siitä sen verran saikin, että en olisi katsonut tätä todellakaan yksin. Halvan budjetin leffa toimi todella paljon paremmin kuin kalliit hurjilla tehosteilla pilatut. Ehkä se tässä juuri toimikin. Ahdistava on ehkä oikea sana kuvaamaan tätä elokuvaa ja se ahdistavuus syntyikin pääasiassa kamerasta joka kuvaa makuuhuonetta yöllä. Tieto siitä, että jotain varmasti tapahtuu ihan kohta. Yllättävää kyllä kertaakaan en edes säikähtänyt, mutta kevyt ahdistus seurasi kyllä sänkyyn asti ja siihen kun rupesi kuuntelemaan mitä kaikkia ääniä tästä talosta oikeasti löytyykään.
Täytyy vielä loppuratkaisusta kirjoittaa jotain. Siinä vaiheessa kun Katiesta tuli demoni, niin ahdistus katosi. Elokuvassa ei jotenkin ollut enää mitään pelottavaa. Se ahdistus oli muuttunut johonkin muotoon, joten kammotus katosi. Toki viimeisessä kohtauksessa ahdistavinta oli juuri se, kun rappusilta kuului ääntä ja mitään ei näkynyt ja yhtäkkiä ruutuun pamahtikin jotain. Mutta pelottavampia asiat ovat silloin kun eivät näy vaan kun ovat vain jotain.
Eli positiivinen yllätys oli tämä leffa.
I'm the thug you love to hate, Slick V.I.C, the ghetto V.I.P, mess around with me, I leave you R.I.P.Shizzle my nizzle -Victor Ebuwa (Number six in the house, number one in your hearts)