Levyarvosteluja

Keskustelua elokuvista, musiikista ja konsoli- ja tietokonepeleistä.
Avatar
Wicker Man
Isoveli
Viestit: 3359
Liittynyt: 07 Heinä 2011 22:27

Re: Levyarvosteluja

Viesti Kirjoittaja Wicker Man » 10 Kesä 2012 22:19

Mietteitäni Stratovariuksen vähemmän laadukkaalta ajalta, eli käsittelyssä levyt Elements part 1 ja 2, Stratovarius ja Polaris.
(Tekstit ovat vuoden tai pari vanhoja, ei todellakaan tänään kirjoitettuja)

Stratovarius - Elements Pt. 1 (2003)
Image

Arvioidaanpas hellepäivien ratoksi Stratovariuksen 9 kokopitkä albumi, joka kantaa nimeä Elements Pt. 1. Ostettuani tämän levyn (melkein) 7 vuotta sitten se iski todella lujaa. Viimekuuntelusta on mennyt joitakin kuukausia, niin on hyvä antaa tällekin levylle arvosana muiden arvostelemieni Stratojen lisäksi. Levyltä julkaistiin 1 Single joka oli Eagleheart. Levyllä soittaa Joensuun Kaupunginorkesteri. Levy on osa Stratovariuksen kaksi osaista Elements trilogiaa joista toinen osa (Elements Pt. 2) julkaistiin 22. lokakuuta 2003. Eli 9 kuukautta Elementti 1 julkaisusta.

Kokoonpano:
Jens Johansson - Koskettimet
Jari Kainulainen - Basso
Timo Kotipelto - Laulu
Timo Tolkki - Kitara
Jörg Michael - Rummut
Joensuun Kaupunginorkesteri


Vierailijat:
Mongo Aaltonen ja Riku Niemi - Lyömäsoittimet
Veijo Laine - Harmonikka "Fantasia"
Jonas Rannila - Laulu "Papillon"


Kaikki kappaleet kirjoittanut Timo Tolkki ellei toisin mainita

1. Eagleheart03:50 (san. Tolkki, Kotipelto)
Iloisella ja pirteällä biisillä aloitetaan. Tolkin riffi on melko perustavaraa, eikä jää ollenkaan päähän. Kotipellon laulu muistuttaa hieman samaa kuin S.O.S.: kappaleessa, eli rauhallisesti aloittaen, mutta viimeistään kertosäkeeseen tullessa laulunsa on sitä mitä häneltä on totuttu kuulemaan. Tästäkään huolimatta tämä kappale ei nouse missään vaiheessa miksikään maatamuulistavaksi. Tämä biisi iski helevetin kovaa, kuin se ensimmäisen kerran ruli televisiosta. Nyt kuitenkin on laimennut kuunnellessa. Perusbiisihän tämä vain on. Liian radio ystävällistä menoa. 7

2. Soul of a Vagabond07:22
Seuraavaksi tuleekin jotain ihan muuta. Tämä kappale muistuttaa joiltain osin Stratovariuksen parasta kappaletta Abyss of your Eys:iä (Visions). Hitaalla mutta raskaalla riffillä edetään, jonka aikana Jörgin rummut hakkaavat biisin kunnolla käyntiin. Kun kappale on päässyt norminopeuteensa, niin tulee Jens koskettimineen soittamaan sairaan mahtavaa melodiaa taustalle. Myöskin Sinfoniaorkesteria löytyy jo tästä biisistä. Kotipellon mukaan tullessa kappale jää vähän niin kuin junnaamaan paikalleen basson jylistessä taustalla. Mutta siitten kun kertosäe tulee, niin ei ole junnaamisesta tietoakaan. Tolkki repäisee jälleen introriffinsä jonka aikana Kotipelto nostaa lauluansa selkeästi ylöspäin. Valitettavasti kappale ei koe tästä loistavasta kertosäkeestä mitään temmon nostoa, vaan jää uudestaan junnaamaan tylsästi perus-säkeeseen. Tolkin sooloilut muistuttavat todella paljon Destiny albumia mikä voi olla ainoastaan hyvä asia (niin kuin se onkin). Tämä olisi kympin biisi jos verset olisivat edes hiukan nopeampia, mutta tähän on tyytyminen ja onhan tässä kuitenkin levyn kovin biisi. 9

3. Find Your Own Voice05:13
Hidas kuoro alku ei anna mitään hurjia odotuksia, itse asiassa tulee tunne että tässä on tulossa todella tylsä biisi. Kunnes 30 sekunnin kohdalla tapahtuu suuri temmonmuutos todella tylsästä - saamarin nopeaan menoon. Jörgin rummutus on loistavaa kuunneltavaa. Eikä Tolkin sahaava riffikään mikään kovin huono ole. Kotipeltokin kuulostaa todella hyvältä perus-säkeiden ajan. Valitettavasti kuitenkin kertosäkeen alussa laulunsa ei kestä korkeita ulinoita, loppukertsi on kyllä loistavaa kuunneltavaa. Tämän jälkeen tungetaan korviin Tolkin mahtiriffiä, jonka jälkeen tulevat soolot jotka ovat ihan hyviä. Tosin kitarasoolon jälkeen tulee ärsyttävä kosketinsoolo. Tämäkin olisi täydellinen kappale jos Kotipellon ääni ei ulisisi veemäisesti kertsin alussa. 8,5

4. Fantasia09:56
Jollain ihmeen unilaululla jatketaan Fantasiaa. Tämmöistä musiikkia voisi hyvinkin olla jossain fantasiaelokuvassa. Tähän tulee kuitenkin jo hyvin pian muut instrumentit pelastamaan. Tolkin soolo johdattelee kuuntelijan todella kovaan instrumentaali osioon, mikä voisi olla Nightwishin soittamaa. Kuitenkin tämä loppuu pian kuin seinään laulun alkaessa. Samalla kappalekkin muuttuu hyvin tylsäksi. 3 minuutin kohdalla kappale muuttuu vieläkin tylsempään suuntaan, nokkahuilun soittaessa taustalla. Mutta sittempäs tulee Harmonikkaa ja lapsen puhetta, mikä ei tuo sitten minkäänlaisia tuntemuksia. 5 minuutin kohdalla kappale tuntusi vaihtuneen suht´rankan riffin alkaessa soimaan. Kotipellonkin laulu saa piristysruiskeen. Tuplabasarit jystäävät mukavasti taustalla, kun Nightwishmäinen melodia osuus soi taustalla mainiosti. Tämän jälkeen Tolkki soittaa todella surullista sooloa. Valitettavasti kappale lopahtaa jälleen täysin kokoon. Tämä olisi käsittämättömän loistava kappale jos noita tylsiä "uni"osuuksia ei olisi mukana. Pittuuttakin on aivan liikaa. Mieleni tekisi jo pelkästään noiden riffien ja Sinfonioiden takia antaa vähintään 9,5 mutta se ei olisi mitenkään oikein tehty, koska niitä tylsiä osuuksia ja pituutta on todellakin aivan liikaa joten arvosana on vain 7

5. Learning to Fly06:22
Koskettimilla jatketaan kuulostaen todella hyvältä. Säkeetkin rullaavat mainiosti eteenpäin kotipellon kuulostaen todella mainiolta. Ennen kertsiä Jörg hakkaa rumpuja kuin viimeistä päivää ja Tolkkikin vetäisee hienon riffin. Onhan tuo kertosäekin todella hyvä. Tolkin soittama komppi säkeiden aikana on todella hienoa. Koskettimia on säästelty kappaleessa todella paljon jos vertaa muihin, ainoastaan sooloissa nämä tulevat taas mukaan. Kuten edellinenkin kappale, tämäkin on aika ylipitkä vaikka onhan lopussa mukavia pikku osasia sekä lopetus on oikein tyylikäs. 7,5

6. Papillon07:01
Nyt tulee jotain ihan muuta. Joonas Rannila(? ei se voi Timokaan olla) vikisee todella inhottavasti ensimmäisen minuutin. Kotipelto seuraa perästä, mutta ei mitenkään vakuuttavasti hänkään. Tässäkin biisissä on sellainen Uniefekti, eli kappale muistuttaapi paljon unilaulua. Kappale osoittaa paranemisen merkkejä sinfonian myötä, mutta tämä jää hyvin vähäiseksi. Tolkki tulee mukaan soittamaan vaimeaa sooloa joka sopii hyvin kappaleen tyyliin. Soolon jälkeen biisi raskautuu hieman sähkökitaran myötä. Mukaan tulevat myöskin kuorolaiset ulisemaan. Kertsissä Timon laulu on todella surkean kuuloista ulinoineen. Tämäkin kappale on venytetty aivan turhan pitkäksi. Mikähän näissä tylsissä osuuksissa on Tolkkia viehättänyt? 6

7. Stratofortress03:26 (instrumentaali)
Ainoan Instrumenttaalin vuoro ja ei olisi tarvinnut tätä tehdä edes jos olisin saanut päättää, mutta nyt se on tässä ja sillä siisti. Raskaalla riffillä aloitetaan, kuulostaen todella hyvältä. Kappaleen tempo on hurjan nopea. Koskettimia on käytetty aivan liikaa, eikä kitaralle jää paljoa tilaa. Koskettimet muistuttavat jotain 90-luvun nintendopeliä tai jotain todella nopeaa Balettia/Musikaalia. Mitäänsanomaton biisi, jota en olisi jäänyt kaipaamaan. Ilmestyttyään tämä kuulosti hyvältä, mutta nyt tätä ei jaksa edes kuunnella. PYH! 5

8. Elements12:01
Nimikon astuessa vuoroon, tulevae Sinfoniaorkesterin rooli koko ajan suuremmaksi. Kuorolaiset aloittavat laulamalla elementeistä. Tämän jälkeen kappale aloittaa pitkän nousunsa, mikä on sinänsä turhaa. Nousun saavuttua Tolkki vetäisee aivan käsittämättömän ja pehmeän riffin. Kuitenkin jälleen biisi jämähtää hyvin tylsäksi akustesen kitaran myötä. Kotipellon laulu on hellää ensimmäisen säkeistön ajan. Tämän jälkeen tulee jälleen Tolkin vuoro iskeä jälleen tajunnanräjäyttäjä riffiänsä, jonka jälkeen Kotipelto laulaa jälleen normaaliin tyyliinsä. Kertosäkeeseen siirtyessä tulevat uudestaan mukaan kuorolaiset, joiden taustalla Kotipelto laulaa ärsyttävän vikisevästi. Tämän jälkeen tulee instumentaali osuus joka sisältää niin tylsyyttä (suurimmaksi osaksi), Sooloilut ja levylle ominaista tunnelmointia Sinfoniaorkesterin myötä. Kappale aloittaa uuden nousunsa Kotipellon kertoessa elmenteistä. Kappale vaikuttaisi jo loppuvan... Kunnes Jysähtää Jörgin raskas rumpukomppi jälleen etenemään Tolkin komean riffin säestyksellä, kertosäe liittyy tähän mukaan ja tätä jatketaan loppuun asti. Huimasta kestosta huolimatta olen tästä tykännyt melkein aina. 8

9. A Drop in the Ocean06:50
Akustisesti aloitetaan levyn päättävä kappale. Kotipelto laulaa todella rauhallisesta hieman kuitenkin nostaen lauluansa. Tunnelmaa tässä biisissä kyllä on mukavasti, mutta siihen se jääkin ikävä kyllä. Tässä ei ole sitten mitään mikä ei estäisi kappaletta joutumasta skippauksen kohteeksi. Tylsää kylläkin on sen edestä. Surkea päätösbiisi, ei voi mitään. 5

Keskiarvo: 7

Yhteenveto: Ei tämä nyt niin paska ole mitä on sanottu. Ei se kyllä koskaan minulle ollutkaan, aina olen tästä tykännyt jonkin verran. Muutamaa biisiä lukuunottamatta levyllä on vain hyviä biisejä. Kuitenkin Papillon, Stratofortress ja A Drop in the Ocean ovat täysin täyteraitoja. Myöskin täytyy ihmetellä sitä että miksi Timo Tolkki tunkee muuten hyviin biiseihin todella turhia ja tylsiä osuuksia. Nimittäin jos noita tylsiä kohtia ei olisi niin monien biisien arvosana olisi paljon parempi. Timo Kotipellon laulu on paikoitellen todella hyvää ja paikoitellen jopa suorastaan surkeaa. Muutamassa kertosäkeessä laulunsa muuttuu todella ärsyttävän kuuloiseksi, suorastaan vikinäksi. Jörgin rummutus on tämän levyn parasta antia, ja varsinkin rumpusoundit ovat loistavia.
Harmittavan kauksi on Stratovariuksen taso jäänyt Visionsin ja Destinyn ajoista :cry:

Stratovarius - Elements Pt. 2 (2003)
Image

Kokoonpano:
Jens Johansson - Koskettimet
Jari Kainulainen - Basso
Timo Kotipelto - Laulu
Timo Tolkki - Kitara
Jörg Michael - Rummut


(Sävellykset ja sanoitukset Timo Tolkki, ellei toisin mainita.)

1. Alpha & Omega – 06:38
Aalloilla laitetaan tämä levy sitten liikkeelle. Tähän tulevat jo 20 sekunnin kuluessa mukaan kuorolaiset ja Tolkin raskas kitarointi. Reilun minuutin kuluessa Kotipelto aloittaa laulamaan siitä mitä hän on. Alussa mennään vielä semitemmolla, mutta välissä tulee rauhallisiakin osioita, jossa on mukana viulua. Kertosäe on kyllä pirun kovaa tavaraa, jota kuoro vahvistaa mainiosti. Pituutta on tällä biisillä kyllä aivan liikaa. 5 minuuttia olisi mielestäni passeli. 8,5

2. I Walk to My Own Song – 05:03
Aika omituisella kosketinosuudella lähtee seuraava biisi liikeelle. Tähän kuitenkin tulee nopeasti Tolkki komppaamaan raskaalla riffillänsä. Kotipelto seuraa perässä salaperäisellä laulullansa, joka kuitenkin normaalisoituu melko pian. Kertosäkeeseen tulee jälleen mukaan Jensin "jännä" kosketinosio. Tämä on iloisen kuuloinen biisi varsinkin Tolkin päärifin perusteella. ja Kyllähän tuo Jensin kosketinsoitantakin piristää oloa ihan mukavasti. 7,5

3. I'm Still Alive – 04:50
Sitten lähtee Stratovariukselle ominaisesti Jörgin rumpurymistelyllä. Tätä ei kyllä ole ollut paljoa havaittavissa Stratovariuksen 2000-luvun levyillä. Kotipleto laulaa melekin koko biisn käyttäen ylärekisteriänsä. Kertosäken jälkeen tulee paljon pelastavat sooloilut, mitkä ovat kyllä todella kovaa tavaraa aina Kosketinsooloihin asti, joista minä en kyllä paljoa jaksa välittää. Todella nopeatempoinen biisi jota on kyllä venytetty varsinkin lopusta aivan liikaa. 8

4. Season of Faith's Perfection – 06:08
Vuoroon liukuu ensimmäinen slovariksi luettava biisi, joka muistuttaa paikoitellen laulun perusteella Venus in the Morningia (ks. Destiny). Säkeiden välissä soi jotenkin hypnoottista ja fantasiamaista tunnelmaa. Kertosäkeissä on mukana jo edellisellä levyllä tutuksi tullutta orkesteria. Biisin teemana voisi olla hyvinkin jotku hautajaiset sun muut, koska tämä biisi on todella surullinen ja kaunis. 8

5. Awaken the Giant – 06:37
Viimein on vuorossa se levyn musta lammas, eli jotain kerrassaan mahtavaa on tulossa. Jörg laittaa tämän biisin liikkeelle todella raskaalla rumpuintrolla, johon Tolkki änkeää mukaan (voin hyvällä omalla tunnolla sanoa että) Stratovariuksen kovimpiin lukeutuvalla pääriffillä ikinä!. Kotipellon laulu vaikuttasi siltä kuin se tulisi puhelimen välityksellä, vain muutaman rivin ajan jolloin ("luuri laitettiin kiinni") laulunsa muuttuu vallan hyväksi ja biisiin sopivaksi. Kertosäkeessä Tolkin riffi pääsee jälleen oikeuksiinsa, saa ainakin allekirjoittaneen tahtomaan sitä lisää. Sooloilukin on levyn parasta. Saakelin tarttuva biisi.
Saan varmaan haukut koska annan tälle biisille 10 arvosanaksi, mutta se on ihan sama mulle. Se pääriffi on oikeasti K-U-N-K-K-U :twisted:

6. Know the Difference – 05:38
Veikeällä kosketinintrolla jatketaan matkaa.Tähän liittyy mukaan pian tuplabasareineen Jörggi. Jälleen Kotipelto hoitaa laulunsa käyttäen ylärekisteriänsä todella paljon. Tässä on vain se ongelma että nyt se häiritsee jo jonkun verran. Eipäs tästä oikein osaa kertoa muuta kuin että tämänkaltaisia biisejä on Stratovariuksen Diskografiassa paljon enemmän ja paljon parempina versioina. 7

7. Luminous – 04:49
Nyt mennään jonnekkin Tolkin fantasiauneen, missä kaikki on paremmin. Toinen slovari on siis vuorossa. Kotipellon laulu on aika iloisen/helpottuneen sekaista, liekkö se sitten hyvä vai huono asia. Välissä tulevat sähköiset instrumentit mukaan. Muutenhan biisissä soi (kai) koskettimet. Tämä on kyllä outo biisi. Tulee jotenkin mieleen jokin maailma joss kaikki taruolennot tanssivat "piiripieni pyörii" leikkiä :D Ei tästä kyllä voi paljon mitään kirjoittaa. Hyvin mystistä on meininki tässä biisissä. 7

8. Dreamweaver – 05:53
Paluu normaaliin ja turvalliseen. Tutun kuuloisella riffillä kuljetaan eteenpäin, on muuten pirun kova tuo pääriffi. Tämän jälkeen rummut ja basso jäävät junnaamaan joksikin aikaa. Timo tulee laulamaan rauhallista lauluansa, jolloin jo koskettimet ovat mukana. Kertsiin edetessä biisi muuttuu raskaammaksi, ja parempaan suuntaan. Tämä on kuitenkin lyhyt aikaista, koska biisi rauhoittuu jälleen kertsiin asti. 8

9. Liberty – 05:01
Viimeistä viedään. Tulee ensi sekunneista sellainen fiilis että kaikki olisi hyvin tai jokin paholainen olisi saatu tapettua pois elämstä ja "he elävät elämänsä onnellisina loppuun asti". Tämä biisi on siis todella iloinen, ja saa hyvälle tuulelle pahimmankin körmyn. On kyllä tyylikäs päätös levylle, ei voi paljon muuta sanoa. 9

Keskiarvo: 8,11 Pyöristyy 8: seen

En kyllä ymmärrä että miksi tästä levystä ei pidetä. Minä olen varmaan sitten "vähän outo", mutta on tämä kyllä parasta Stratovariusta 2000-luvulta. Elements 1: stä on opittu paljon, ja biisit eivät ole läheskään niin pitkiä kuin ykkösessä, mutta kuitenkaan en olisi pannut pahakseni jos olisi nuo biisit vielä luhyempiä. Tasaisen vahvaa suorittamista koko levy jolla on vain 1 Täydellinen jyräbiisi. Ja se hän on tietenkin Awaken the Giant, joka rymistelee tiensä Stratovariuksen Top-10 joukkoon. Tämän levyn jälkeenhän Stratovariuksen porukoille tapahtui vaikka mitä jota en jaksa alkaa tässä kertoilemaan. Kaikkihan sen tietää kuitenkin.

Stratovarius - Stratovarius (2005)

Image

Otetaanpas käsittelyyn Stratovarius vuosimallia 2005. Tämä levy on jonkinlainen "paluulevy", koska Timo Kotipelto ja Jörg Michael olivat lähteneet vähäksi aikaa pois bändistä. Mutta palasivat kuitenkin tälle albumille. Tämän albumin jälkeen Stratovarius koki suuria muutoksia koska Timo tolkki (Kitara) ja Jari Kainulainen (Basso) lähtivät bändistä. Timo Tolkki antoi muulle bändille luvan käyttää Stratovarius nimeä, ja näin jatkaa Stratovariusta muutoksista huolimatta. Tolkki on jälkeenpäin myöntanyt että hän ei tykkää tästä levystä.

Jäsenet:
Timo Tolkki - Kitarat
Timo Kotipelto - Laulu
Jens Johansson - Koskettimet
Jörg Michael - Rummut
Jari Kainulainen - Basso


Vierailija:
Max Lilja - Sello
Petri Bäckström - Laulu kappaleessa 4
Starbucks - Puhe kappaleessa 4
Marko vaara, Kimmo Blom, Pasi Rantanen ja Anssi Stenberg - Taustalaulu


1. Maniac Dance Tolkki
Levy käynnistetään singlebiisillä josta tehtiin myös video. Jollain ihmeen Discomusiikkia muistuttavilla koskettimilla aloitetaan, tähän liittyvät hetken päästä muut soittimet soittamaan samaa (vammaista) rytmiä. Kotipelto liittyy mukaan laulamaan levyä edeltävistä hetkistä. Kertosäe on suoraan sanoen PASKA! vaikka jäähän se soimaan päähän ikävä kyllä. Kotipelto kuulostaa aika raskaalta koko biisin ajan, eikä se ole hyvä asia ollenkaan. Soolot ovat peruskauraa eivätkä tarjoa mitään mikä nostaisi biisiä. Loppupuoli mennäänkin sitten toistaen kertosäettä (PRKL!). Surkea aloitusbiisi joka ei kuulosta Stratovariukselta sitten ollenkaan. Alussa tämä biisi iski minuun jonkin verran, mutta nykyisin en jaksa edes kuunnella tätä kappaletta 6

2. Fight!!! Tolkki
Taas aloitetaan koskettimilla. Sillä erolla edelliseen että nyt ne kuulostava todella hyviltä. Laulun alkaessa musiikki lakkaa melkein kokonaan ja biisi muuttu tylsäksi. Kertosäkeeseen tullen biisi nouseen todella mukaviin mittoihin. Kertosäe on todella hyväkin itseasiassa, toisin kuin Pre-Chorus joka junnaa paikallaan ikävästi. Soolot ovat myöskin ihan mukiinsa meneviä. Joiden jälkeen on lyhyehkö mutta ytimekäs rumpusoolo. Mukava parannus edelliseen. 7,5

3. Just Carry On Kotipelto
Nyt ovat rummut etusijalla alkuintrossa jossa on myös koskettimia taustalla, hyvältä kuulostaa. Kotipelto laulaa rauhalliseen tyyliin koko biisin ajan. Hän nostaa lauluansa pre-chorukseen tullessa. Mutta laskee sitä taas itse kertsiin tullessa. Biisin pääriffi on mainion kuuloinen, kuin myös soolokin. Biisi olisi voitu pätkästä poikki jo 4 minuutin kohdalla. Mutta nyt se on venytetty reiluun 5 ja puoleen minuuttiin. 8

4. Back To Madness Tolkki
Koskettimilla ja Sellolla aloitetaan tällä kertaa hieman surullisemapaa musiikkia. Kunnes mukaan tulee rummut ja Basso ja kitara soittamaan raskasta ja tarttuvaa riffiä. Tämän jälkeen Kotipelto tulee mukaan laulamaan musiikin muuttuessa surullisempaan sävyyn. Kertosäe on siitä hyvä että se muistuttaa entisaikojen Stratovariusta. Eli Kotipelto huutaa sen läpi. Sitten taas tempo muuttu surulliksi Petrin ja muiden taustalaulajien tullessa hoilaamaan jotain ihmeen oopperaa. Tämän epämukavan asian jälkeen Tolkki soittaa hitaan soolon välissä. Olisi tämäkin biisi voitu lopettaa jo reilussa 5 minuutissa mutta sepäs onkin venytetty reiluun 8 minuuttiin. Lopussa on vielä Starbucksin puhe (TURHA!!) 7,5

5. Gypsy On Me Tolkki/Kotipelto
Nopeahkolla kosketin introlla ja kunnollisella riffillä aloitetaan. Nyt kuulostaa jo oikealta Stratovariukselta! Verseihin tullessa biisin tempo laskee taas inhottavasti. Kotipelto laulaa kuitenkin mukavalla tempolla. Joten biisin temmonlasku ei niin paljoa häiritse. Kertosäekkin on todella mainio. Tolkin soolo muistuttaa todella paljon Stratovariusta kultakaudellaan. Nyt edes kertsin toisto ei haittaa ollenkaan koska se on toella hyvän kuuloista. 8,5

6. Götterdämmerung (Zenith of Power) Tolkki
Raju mahalasku! Futuristisella kosketin introlla jatketaan, tähän liittyy rummut ja muutkin soittimet mukaan jotka eivät kuitenkaan paljoa lupaa. Kotipellon mukaan tulo on todella suuri plussa, hän laulaa todella hyvin kaikki muut paitsi veemäiset kertsit. Kertosäkeeseen tullessa koko biisi pysähtyy kun Kotipelto laulaa niin huonosti että HYI helevetti! Kertosäkeen jälkeen biisi näyttää paranevan soolon myötä. MITÄ vielä! Kotipelto jää JUNNAAMAAN siihen perkeleen tylsään kertsiin. Tässä vaiheessa ei liene kellään olevan epäselvää että biisin nimi on Zenith of Power suluissa. Mitähän tällä on haettu :evil: . Perseestä tällainen toisto joka on huonompi kuin eräs Maidenin Biisi Blazen ajalta. 5

7. The Land Of Ice And Snow Tolkki
Selkeää tason nostoa luvassa. Balladin vuoro siis. Kotipelto laulaa todella kauniisti (suomesta?). Biisissä on mukava tunnelma jota ei rikota missään vaiheessa. Koskenkorva nimi jää vähän kummastuttamaan (Tainnu olla edellisessä biisissä Koskenkorva vähän muuallakin kuin sanoissa), vaikka sopiihan se hyvin verseen. Välissä rummut ja kitara käyvät korkeammalla, mutta ei haittaa. Todella kaunis biisi. 9

8. Leave The Tribe Tolkki/Johansson
Hyvältä näyttää edelleenkin. Erittäin kovalla riffillä jatketaan. Jossa on taustalaulua mukana mutta se ei haittaa. Lauluun tullessa biisin tempo laskee TAAS! Mutta tempo nousee taas kertsiin tullessa. Joka onkin todella hyvä ja tarttuma pintaa on paljon. Todella hyvä biisi jossa ainoastaan haittaa versejen junnaaminen. 8

9. United Tolkki
Viimeistä viedään. Alun riffi muistuttaa hieman Priestin Metal Godsia. Koskettimet liittyvät mukaan soittamaan erittäin hyvää musiikkia. Kotipellon tulessa mukaan biisin tempo laskee hieman. Versejen välissä on mukavahko rumpukomppi jota soisi kuulevan enemmänkin. Kotipellon laulu on todella hienon kuuloista, varsinkin kertosäkeessä. Soolo ei tarjoa mitään mitä ei olisi kuullut jo aikaisemmilla levyillä. Tämäkin biisi on venytetty todella pitkäksi. 7,5

Keskiarvo: 7,5

Yhteenveto: Aika heikko levy Stratovariukselta. Sanotaan vaikka näin että jos olet vasta tutustumassa Stratovariukseen, niin kierrä tämä levy TODELLA kaukaa. Aloita vaikka ennemmin Visionsinsta. Levyllä on paljon hyviä ideoita mutta toteutus on jäänyt aika heikoksi ja biisejä venytetty todella pitkiksi. Levyn arvosana olisi paljon parempi jos joistakin biisiestä olisi heivattu muutama minuutti hiiteen. Mutta näillä mennään ja tulos on sen mukainen. Tähän levyyn ai mielestäni kannata tuhlata koko hintaa, vaan suosittelen ostamaan alelaarista. Niin minäkin tein ja olisin varmasti ollut melko vittuuntunut jos olisin tuhlannut reilut 20€ tähän tuotokseen. Maksoin vain 10€. 8)

Stratovarius - Polaris (2009)

Image
Kokoonpano:
Timo Kotipelto - Laulu
Jens Johansson - Koskettimet
Jörg Michael - Rummut
Matias Kupiainen - Kitarat
Lauri Porra - Basso


Palataas muutama vuosi taaksepäin. Stratovariuksen edellinen levy Stratovarius (2005), oli yhtyeen ns. paluulevy. Johon oli saatu takaisin tilapäisesti häippässeet Timo Kotipelto ja Jörg Michael. Tämä levy ei ollut mitenkään erillaista Stratoa, vaan enemmänkin sitä liiankin tavallista ja vähän outoakin Stratoa. Levyllä oli vain pienehköjä elementtejä kulta-ajan Stratovariuksesta. Monet luulivatkin että yhtyeen taival oli tullut päätökseen. Näin luuli myöskin Timo Tolkki, joka jopa lopetti Stratovariuksen hetkeksi. Mutta Kotipelto, Michael ja Johansson olivat sitä mieltä että HE haluaisivat jatkaa bändin nimeä kantavassa yhtyeessä. Tolkille tämä sopi hyvin, ja hän lähti perustamansa Revolution Renessaince projektin kimppuun. Jari Kainulainen oli saanut lähteä bändistä jo Stratovariuksen jälkeen vuonna 2005, jonka jälkeen hänet oli korvannut Sibeliuksellekin sukua oleva Lauri Porra. Timo Tolkin puolestaan korvasi Matias Kupiainen.

Elikkä lähtökohdat tulevalle albumille olivat melko uudet koko bändille, sillä muilla levyillähän biisinteko puolen oli hoitanut suurimmaksi osaksi Timo Tolkki. Joten nyt kaikki bändin jäsenet pääsisivät kirjoittamaan kappaleita. Ajatuksenhan olisi se että ei se nyt voi olla huonompi kuin Elements Pt. 1 ja 2 (mulle tämä kakkonen on helevetin hyvä levy, mutta kaikki eivät ole samaa mieltä) sekä Stratovarius. Mutta mitä sainkaan...

1. Deep Unknown - 4:28 (Sävellys: Kupiainen. Sanat: Kotipelto)
Jotenkin vetisellä kosketin introlla aloitetaan. Tämä kuulostaa vähän samalta kuin edellisen levyn Maniac Dance, vain sillä erotuksella että tämä on 100 kertaa parempi. Pian tulevat jo muut instrumetaalit mukaan, joista parhaiten iskee Jörgin rumpukomppi, joka uskollisena edellisille levyille on todella raskasta. Kupiaisen kitaran soitto on hienoa kuultavaa, vaikka se pääosin onkin vielä komppaamista. Mutta on hänelläkin jo omia juttuja seassa. Kotipelto iskee mukaan biisin temmon mukaisesti, kuulostaen mukavan rauhalliselta ja letkeltä. Vasta kertsiin tullessa laulunsa nousee korkeammalle. Sooloissa Kupiaisen raskas komppi jää enemmän mieleen, kuin Johanssonin kosketinsoolo. Lopussa tempoa lisätään tuplabasarien myötä. Ja saahan se Matiaskin omat soolonsa jotka pelastavat paljon tästä biisistä. Hyvä aloitus, mutta odotin parempaa. 8

2. Falling Higher - 4:33 (Sävellys ja Sanat: Porra)
Unettavilla ja fantasiamaisella kosketin introlla jatketaan. Tähän iskee Matias jo pian ensin feidaten, ja sitten ihan kunnon riffillä joka on simppeli mutta hyvän raskas. Porran basso kuuluu nyt introssa selkeämmin kuin tuossa aikasemmassa kappaleessa. Biisin tempo on jotakuinkin samaa tasoa kuin edellisen. Kotipellon mukaan tullessa biisi vähän niinkuin jämähtää sitten siihen. Mutta kyllä se vielä siitä nousee, niinkuin tekeekin. Kertosäkeessä Timo vetäisee jo paljon korkeammalta. Mutta palaa taas samaan normilauluunsa. Ensimmäinen kosketinsoolo ei ole mitenkään muusta poikkeava. Mutta sen jälkeen tuleva Matiaksen riffi on jo todella kovaa tasoa. Sekään ei kuitenkaan poista sitä asiaa että tämä biisi on vain tasoa hyvä. 7,5

3. King of Nothing - 6:43 (Sävellys ja Sanat: Johansson)
Sitten marssitaan. Ja jälleen tulee kosketinintro, johon iskevät mukaan rummut ja basso. Intro muuttuu matkan aikana hiukkasen eri muotoon. Välissä kuullaan hieno Matiaksen soolo. Jonka jälkeen kappale lähtee kunnolal käyntiin Matiaksen raskaan pääriffin myötä. Laulun mukaan tullessa tämä kuitnekin jää unholaan valitettavasti. Toiseen säkeeseen tämä kuitenkin löydetään uudestaan. Kappaleen kertosäe on levyn parhaimpia, venytettyine sanoineen. Timo kuulostaa paikoin vähän äkäiseltä tulkinnassaan. Ennen sooloja marssijat tulevat takaisin, käynnistäen soolopuolen erittäin hyvällä Kosketinsoololla. Tämä on kuitenkin aivan liian pitkä, eikä Matiakselle jää mitään. Tässäkin olisi vähintään 9 biisi, mutta koska tämä on liian pitkä ja jotain vaan jää vieläkin uupumaan, niin tuomio on: 8

4. Blind - 5:29 (Sävellys ja Sanat: Johansson)
Ja jälleen on kosketinintro. Nyt se vain on entistä paskempi, antaen kuulijan luulla että paskaa suolletaan ulos oikein kunnolla... Mutta sitten yhtäkkiä Matias iskee tajunnaräjäyttäjä riffillä mukaan Jörgin hakatessa rumpuja kuin 10 vuotta sitten. Tähän iskevät jälleen koskettimet todelal nopealla temmolla. Tuplabasarit saavat todelal kyytiä tässä kappaleessa. Biisi valitettavasti lyyhistyy säkeiden alkaessa, mutta lohtuna on se että Timo kuulostaa edelleen todella hyvältä. Soolopuoli on sitä samaa mitä on jo kuultu, eli ei mitään uutta sillä saralla. Nyt ollaan jo oikeilla jäljillä, mutta siltikin kuulostaa siltä kuin tämän olisi kuullut jo niin monesti aikaisemmin. 8

5. Winter Skies - 5:50 (Sävellys ja Sanat: Johansson)
Ensimmäinen slovari tulee nyt. Jälleen aloitetaan Kosketinitnrolla, nyt se vain on jo todella tylsä ja puuduttava. Tämä nopeutuu hiukan Kotipellon, Jörgin ja Laurin tullessa hitaasti mukaan. Timon laulu on hyvin balladinomaista. Hän laulaa mitä luultavimmin Suomesta kertsistä päätellen. Väliosan pianonpimputus on todella tylsää ja kestää aivan liian pitkään. Todella tylsä ja aivan liian pitkä biisi. 6,5

6. Forever is Today - 4:40 (Sävellys ja Sanat: Porra)
Jälleen isketään aivan uskomatonta riffitulitausta Matiaksen suunnalta. Tämä kestääkin todella pitkään. Nyt mennään jo sinne oikeaan suuntaan kunnon ryminällä. Basso ja rummut jäävät soimaan Timon tullessa mukaan. Mutta jo pian Matias on komppaamassa nopealla temmolla. Sekin kertoo että biisi muistuttaa vanhaa kunnon Stratoa, että tuo kertsi tullaan jo todella korkealta. Tämä ei tunnu enään missää, kun Matias jatkaa loistavaa kitaratultansa ja sen jälkeen on vuorossa soolonsa, mitkä ovat nekin mainiota kuunneltavaa. Kitarasoolon jälkeinen osio onkin sitten saatu pilattua todella ärsyttävällä Kosketin osuudella. 8,5

7. Higher We Go - 3:48 (Sävellys: Kotipelto, Kupiainen ja Sanat: Kotipelto)
Sellaisella perus Power riffillä edetään tässäkin biisissä. Tämä on juuri sellainen tavallinen Power-Metal kappale. jossa kaikki osaset ovat kohdillaan. Korkealta tullaan tuplabasarit laulaen. Ei tästä kyllä osaa sanoa mitään. Liian perus tavaraa mulle, eikä iske mitenkään. 7

8. Somehow Precious - 5:38 (Sävellys: Kotipelto, Kupiainen ja Sanat: Kotipelto)
Sitten muutetaan tempoa oikein kunnolla. Nimittäin nyt tulee jokseenkin masentavaa ja haikeaa tavaraa, sen sanoo jo alun riffi. Ja varsinkin Kotipellon hento laulu, ja taustalla soiva kosketinmusiikki on todella haikeaa. Kertosäe ei muuta kappaleen tempoa miksikään, eikä kyllä tarvitsekaan. Minä nimittäin pidän tästä kappaleesta, vaikka tämä ei olekaan mikään Vautsi Vau biisi. Niin siltikin tämä viehättää minua tällä haikealla menolla. 8,5

9. Emancipation Suite: I Dusk - 6:58 (Sävellys ja Sanat: Porra)
Noniin sitten osa 1 kaksiosaisesta biisistä. Parit ensimmäiset sekunnit lupaavat hyvää, mutta siihen se jäkin. Kappale jämähtää junnaamaan samaa ja todella hohhoijaa riffiä. Eikä se ole edes mitenkään nopea, vaan todella hidas mikä ei auta asiaa. Kotipelto laulaa todella tylsään sävyyn. Ihan kuin häntä ei paljon kiinnostaisi tämä asia ollenkaan. Vähäsen tuntuisi tuo tempo nousevan biisin edetessä. Näin se kyllä tekeekin, mutta siltikään mitään sellaista ei tapahdu mikä saisi minut iloisemmaksi. Tämän hetken nousun myötä kappale kuolee samaan tempoon kuin alussakin. Kitarasooloissa on mukavaa yrityksen tynkää, ja ne kyllä erottuvatkin mukavasti edukseen. Tämän vastapainoksi on tehty rasittavat ja vittumaiset kosketinsoolot. Tämä biisi on todella tylsä ja iso kasa paskaa. Pyh! 5

10. Emancipation Suite: II Dawn - 3:41 (Sävellys ja Sanat: Porra)
Toinen osa tätä biisiä antaisi hiukan paremman kuvan, vaikkakin koskettimilla jatketaan edelleenkin. Niin siltikin vaikuttaa siltä että ihan noin paskaa tavaraa ei ole tulossa kuin äsken. Tunnelma on tässäkin biisissä tylsä, mutta ei kuitenkaan niin tylsä kuin 1 osassa. Soolot ovat todella surulliset ja kestävät todella pitkään. Eipä tämäkään kappale herätä tunteita puolin eikä toisin. 7

11. When Mountains Fall - 3:12 (Sävellys ja Sanat: Porra)
Nyt mennänkin jo jonnekkin ihan uudelle alueelle. Tämä muistuttaa jotain 40-50 luvun joululaulua. Koskettimilla ja akustisilla bassolla ja kitaralla aloitetaan. Timon laulu on todella hellää. Biisin tempo on tässäkin surullinen. Tosin rakkauslauluhan tämä onkin, niin eipä tuo ole ihmekään. Tämä kappale saa kyllä hyvälle mielelle. Hieno lopetusbiisi. 8

Keskiarvo: 7,45

...juupa juu ei tällä kyllä mitään juhlita. Heikompi levy kuin edellinen, eikä sekään mitenkään jippii huutoja tuonut. Tällä levyllä on noita hyviä biisejä lukuisia, sitä en kiellä. Mutta kun niiden vastapainona on sitten niitä paskoja ja umpitylsiä renkutuksia niin Halleluujah. Eivätkä nuo hyvätkään biisit tarjoa mitään uutta tältä bändiltä. Todella epätasaista materiaalia koko levy täynnä Näistä pahimpana Emancipation Suitet. Että osaa olla surkeea tavaraa. Mitähän niillä on edes koitettu saada aikaan :roll: . Ei tätä levyä jaksa kuunnella paljoakaan kerralla. Tämän perusteella olisi Stratovarius hyvinkin jäädä Stratovarius levyyn. Mutta annetaan se vielä anteeksi, koska kokoonpanossa on 2 uuttä äijää ja näiden biisien teko ei oikein suju vielä. Katotaan seuraavaan levyyn.

Jos haluat tutustua Stratovariukseen, niin kierrä tämä levy vielä vähän kauempaa kuin Elements Pt.1 ja Stratovarius. Tämä on huonoin Stratovarius albumi. Eikä tämä todellakaan anna hyvää ja juuri sitä oikeaa kuvaa tästä mahtibändistä.

Ennen tätä arviota Stratovariuksen huonoin oli Elements Pt. 1. Nyt äkkiseltään en muista minkä arvosanan sille annoin. Mutta jos se oli tätäkin huonompi. Niin siltikin se on tätä parempi. Syykin on helppo sanoa: Sillä levyllä oli oikeasti niitä mielenkiintoisia ja helevetinmoisia murhakohtia tyyliin Fantisiassa ja Nimikossa niitä oli lupaavasti. Mutta biisien pituus sai kuitenkin ne unohtumaan ja peittymään niihin paskoihin kohtiin.
Tiedän että joku tulee vielä tarttumaan tuohon asiaan, niin siksi laitoin tämän tähän :wink:

Liian kaukana on biisien taso Visionsin ja Destinyn aikaisesta materiaalista. Eipä tätä edes tuntisi samaksi bändiksi ellei tietäisi että kyseessä on juuri SE Stratovarius. Mahtaa Tolkkikin naureskella jossain mörskässä jotain tyyliin: siellä ne koittaa jotain hyvää musiikkia tehdä, ja tahtoivat minut pois bändistä että saavat ite tehdä biisejä. Ja tässä on tulos Hahahahaaa :lol:

Hmm... Tulipas tästä pitkä posti. Modet pätkiköön, jos vie liikaa tilaa tjms.

Avatar
Scherzy
Kanavajohtaja
Viestit: 3821
Liittynyt: 15 Elo 2009 22:49

Re: Levyarvosteluja

Viesti Kirjoittaja Scherzy » 14 Syys 2012 00:22

Äsken kuuntelin kerran Nelly Furtadon uuden levyn läpi...

Kuva

Jotkut biisit olivat todella hyviä ja jotkut taas aivan perseestä.

Avatar
Jonnexxx
Juontaja
Viestit: 1026
Liittynyt: 17 Tammi 2012 14:21
Paikkakunta: Espoo

Re: Levyarvosteluja

Viesti Kirjoittaja Jonnexxx » 28 Joulu 2012 21:10

Rihanna - Rated R

Kuva

1 - Mad House

Hyvä aloitus synkkäteemaiselle albumille. Kappaleen nimi on hyvä, kappale on lyhyt, mutta ei sen pitkä tarvitse ollakkaan, kun Rihanna ei ole edes kappaleessa paljoa äänessä. Teema on kummitustalomainen, ja ''miehen äänet'' ovat kivoja! Kappale oli myös Last Girl on Earth Tour -kiertueen intro keikkojen alussa.

2 - Wait Your Turn
Albumin promosinkku, jota soitettiin albumin tultua. Kappale on joissain kohdissa hyvä, mutta välillä ärsyttävän ''rätisevä''. Puolivälin jälkeinen c-säkeistö on todella hyvä tässä kappaleessa. Ei ole albumin parhaimmistoa, mutta ihan hyvä kuitenkin.

3 - Hard (feat. Young Jeezy)

Kappale ei ole huono, muttei myöskään mikään top-listan ykkönen. Single vetohan tämäkin oli, mutta itse olisin antanut single-sijan jollekkin muulle kappaleelle. Young Jeezy :n osuus kappaleessa on vähän huono. Kappale on liian ''betonimainen''.

4 - Stupid In Love

Nimi kertoo jo, että tässä on kyseessä Rihannan pahoinpitely, jonka Chris Brown aiheutti silloin 2009. Kappaleen kertosäe ''Oh, i'm not stupid'' on jo niin ärsyttävä, etten tätä kyllä kuuntelisi vapaaehtoisesti paljoa. Parempaakin albumilta löytyy!

5 - Rockstar 101 (feat. Slash)

Albumin toiseksi tai kolmanneksi paras kappale. Rated R :n synkän teeman mukaisesti Rihannasta yritettiin ''leipoa'' rocktähti, ja tämä kappale on aivan mahtava! Aluksi en tykännyt sitten yhtään. C-osuus kappaleessa on vähän huono, kun se poikkeaa niin paljon rock-osuuksista.

6 - Russian Roulette
Mielestäni paras kaikista Rihannan albumeiden ensimmäisistä singleistä. Kappale ei kauhean hyvin sijoittunut listoilla, mutta omissa silmissäni mahtava. Albumin toiseksi tai kolmanneksi paras kappale. Teema on hyvin synkkä, mutta menoa kappaleessa kuitenkin on!

7 - Fire Bomb
Paras kappale ylivoimaisesti kaikilta Rihannan levyiltä. Kappaleessa vallitsee rock-henkisyys kuten Rockstar 101 :ssa, ja ihmettelen, miksei Rihanna julkaissut tätä sinkkuna jonkun muun kappaleen sijaan. Ihan mahtava kappale oikeasti, ääni kaikuu joissain kohdissa ihanasti!

8 - Rude Boy

Tämä kappale on nykyään niin ärsyttävä, kun on kuunnellut. Tulee mieleen joku ''fuck you'' -ja muut keskisormen näyttämiset tästä kappaleesta. Ennen oli tosi hyvä! Olisi voitu jättää julkaisematta sinkkuna, ja antaa sinkkusija Fire Bombille.

9 - Photographs (feat. will.i.am)

Kappale on hyvä, mutta aika paljon tässä hoetaan samaa ''All i've got, All i've got'' juttua. Will.i.am :in vierailu on mahtava lisä, mutta miinusta tulee kappaleen ''hitaasta menosta'' joissakin kohdissa.

10 - G4L
Kappaleen idea on ihan hyvä, mutta huonosti toteutettu. Gangster 4 Life on oikea kappaleen nimi. Kappale voisi olla parempi, jos tyylilaji muuttuisi enemmän eikä koko ajan pysyisi samanlaisena. Vähän ärsyttävä alku kappaleessa kyllä on.

11 - Te Amo

Ihan ok, muttei tosiaankaan mikään mahtava. Kappale on aika rauhallinen ja tässäkin teema on synkkä, kuten musiikkivideolla. Kappaleeseen on kyllä panostettu enemmän kuin edelliseen.

12 - Cold Case Love
Olisi enemmän mahdollisuuksia suuremmaksikin hitiksi, jos ''räväytys'' tapahtuisi aikaisemmin kuin lopussa vasta. Kappale on aluksi ''kuiskimista'' ja lopuksi sitten räväytys ja kunnollista musiikkia. Kappale olisi silloin täydellinen, jos olisi koko ajan ihan musiikkia, eikä kuiskimista. Pituutta kappaleella on!

13 - The Last Song
Oliko tällä mitään ideaa, kuin saada sopiva lopetus levylle? Ihan sopiva lopetusraita, mutta kyllä tähänkin joutui totuttelemaan, ettei tuntuisi ärsyttävältä. Ei mikään kovin hyvä. Rock-henkisyyttä tässäkin on.

Kokonaisuus

Albumi on todella hyvä ja melkein kaikki kappaleet ovat hyviä. Rihannan seitsemästä albumista ylivoimaisesti paras. Albumilla on ihanan synkkä teema, joka kertoo Rihannan pahasta menneisyydestä Chris Brownin pahoinpideltyä hänet.

Kappaleet paremmuusjärjestykseen


Parhaat
1. Fire Bomb
2. Russian Roulette
3. Rockstar 101 (feat. Slash)

Hyvät

4. Cold Case Love
5. Photographs (feat. will.i.am)
6. Wait Your Turn
7. Mad House
8. Rude Boy

Menee / ei mene

9. Hard (feat. Young Jeezy)
10. Te Amo
11. G4L
12. The Last Song

Ei kestä!

13. Stupid In Love

Avatar
Jonnexxx
Juontaja
Viestit: 1026
Liittynyt: 17 Tammi 2012 14:21
Paikkakunta: Espoo

Re: Levyarvosteluja

Viesti Kirjoittaja Jonnexxx » 07 Huhti 2013 11:35

Rihanna - Talk That Talk

Kuva


1. You Da One

Heti alkuun poiketaan normaalista R&B-dance -tyylin Rihannasta ja päästään kuuntelemaan vaahtokarkki versiota edesmenneestä Rude Boy -hitistä. Toinen sinkkulohkaisu oli pieni pettymys, sillä kappale ei tarjoa pienintäkään hittikoukkua, joka olisi antanut syyn kuunnella kappaletta jatkuvasti. Ei tämä odotetusti hittikään ollut.

2. Where Have You Been
Calvin Harrisin luoma sinkkuna julkaistu dancebiitti on albumin selvästi parasta tarjontaa! Kappale ei todellakaan jää tasapaksuksi, vaan muutenkin toimivan palan meno muuttuu moneen otteeseen! Aluksi kappaleeseen piti totutella, ja musiikkivideon tultua kappaleen ideankin tajusi!

3. We Found Love (feat. Calvin Harris)
Ensimmäinen sinkkulohkaisu myöskin Calvin Harrisin tuotannolla työstetty oli todellinen hitti! Yli 30 maassa listaykkönen, joka kertoo tämän olevan Rihannan kovin hitti koskaan! Kappale on toimiva myöskin, vaikka Rihanna jääkin vähän alakynteen lauluosuudessa. Tämä on sitä tavaraa, joka kuulostaa aina vaan paremmalta, jos ääni on kovalla!

4. Talk That Talk (feat. Jay-Z)
Nimikkoraita toimii ja on hyvä! Jay-Z :n vierailu ja c-osan breikki antavat plussaa muutenkin toimivalle kappaleelle! Ehdotonta parhaimmistoa tämäkin. Harmi, että Rihanna esittää tästä aina livenä sellaisen rauhallisen version. Hackney Weekend -tapahtumassa tässä sitä menoa riitti ja suosittelen katsomaan YouTubesta!

5. Cockiness (Love It)
Heti parin toimivan kappaleen jälkeen tulee tietenkin tällaista rämpätystä, joka ei tarjoa muuta kuin ärsytystä ja turhuuden tunnetta. Ehdottomasti albumin huonoin kappale!

6. Birthday Cake Samanlainen kuin edeltäjänsä, mutta tässä on vähän parempi kokonaisuus. Sanoitukset ovat kuitenkin sitä ärsyttävintä luokkaa..

7. We All Want Love Tylsä, mutta ihan kiva poikkeus muuten. Kappale ei tarjoa minkäänlaista hittikoukkua, koska tämä jääkin keskinkertaiseksi rallatukseksi.

8. Drunk On Love
Tämä on hyvä, paljon parempia kuin nuo kolme edellistä. Jos olisi ollut single-lohkaisuna, niin olisi varmasti ollut hitti! Kappale tarjoaa perinteistä Rihanna R&B :tä, joka ei voi olla muuta kuin toimivaa. Ei myöskään kopioi mitään, vaan on omalaatuinen.

9. Roc Me Out Taas Rude Boyn kopiointia! Miksi samalla albumilla pitää olla kaksi uutta versiota jostain vanhasta hitistä. Ihan ok, mutta ei tosiaankaan varsinaisen Rude Boyn tasoa.

10. Watch N' Learn Edustaa perinteistä R&B -tyyliä, jota voi sen vähän aikaa kuunnella, mutta lopputulos on hieman tylsä, kun tämä kappale on niin tasapaksu! Pientä yritystä kappaleen meininkiin voisi olla, niin voisi toimiakkin kunnolla!

11. Farewell Paras jätetty viimeiseksi! Farewell tarjoaa kauniin slovariraidan, joka olisi voinut olla myöskin single. Monet sanovat tätä kappaletta tylsäksi, mutta parin kuuntelukerran jälkeen tästä paljastuu ihana veto Rihannalta!

Talk That Talk DELUXE Edition

12. Red Lipstick Punainen huulipuna palaa alas hiphop-jammailun osastolle. Ei tarjoa varsinaista hittikoukkua, eikä tälläistäkään jaksa 24/7 kuunteluun laittaa.

13. Do Ya Thang
Tasapaksu täytebiisi, ei muuta. Kappaleen tyyli ei kertaakaan muutu, eikä ollenkaan hittikoukutusta!

14. Fool In Love Parempi kuin edeltäjänsä, mutta ei hittikoukkua tässäkään ole. Hieman The Last Song -viboja tästä kappaleesta saa.




Lopullinen:
Albumilla on monta hyvää kappaletta, mutta myös monta surkeaa! Miksi on Deluxe Edition, jonka mikään kappale ei toimi? Hittivedon, eli Loud -albumin jälkeen Rihanna päätti näköjään siirtyä bileiden puoleen ja siksi on niin paljon koneita kehissä.

Parhaudet:

1. Farewell
2. Where Have You Been
3. Talk That Talk (feat. Jay-Z)
4. We Found Love (feat. Calvin Harris)

Hyvät:
5. Drunk On Love
6. Watch N' Learn
7. Red Lipstick

Semi / Tylsät:

8. You Da One
9. Roc Me Out
10. We All Want Love
11. Fool In Love

Surkeimmat:

12. Birthday Cake
13. Do Ya Thang?
14. Cockiness (Love It)

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Elokuvat / Musiikki / Pelit”