BBPlaza.org - Foorumi

Nyt olen Twilightin jälkeen kuunnellut Stephen Kingiltä sellaiset kuin The Long Walk - Pitkä marssi sekä The Stand -Tukikohta (tästä vielä öbaut kolmasosa jäljellä, voi ristus että osaa olla pitkä kirja...). Ei nyt ehkä välttämättä parasta kuunneltavaa töihin jossa tekeminen on aika yksioikoista ja kun aamuvuoroissa väsyttää. Iso "kiitos" kuuluu kyllä äänikirjan lukeneille, etenkin tuon The Standin lukija alkaa piakkoin risoa aika pahasti, koska kys. äijä ylinäyttelee etenkin naisten äänet todella rasittavalla tavalla. Nyt en vaan tietenkään löydä mistään tyypin nimeä, että osaisin jatkossa välttää.

The Long Walkista tykkäsin loppua lukuunottamatta. Lopussa tuntui siltä, että kirjoittajalla on lopahtanut täysin mielenkiinto ja/tai mielikuvitus kesken kirjoittamisen ja viimeiset kappaleet kirjoitettiin vaan jotenkuten pikaisesti alta pois. Loppuratkaisukin olisi vaatinut hieman enemmän pohjustusta.

The Standissa taas ärsyttää asioiden toistelu. Joskus ei mene viittäkään minuuttia kun jokin asia, tunnetila tai tilanne kuvaillaan uudestaan samoilla sanoilla.

Idea on molemmissa kirjoissa kuitenkin sen verran mielenkiintoinen, että suosittelen kyllä lukemaan tai kuuntelemaan ne läpi. The Long Walkissa nimensä mukaisesti kävellään, 100 valikoitunutta teinipoikaa kävelee kunnes ei enää kykene kävelemään. Palkinnoksi voittaja saa mitä tahansa vaan haluaa. The Standissa suurin osa ihmispopulaatiosta kuollakupsahtaa ja jäljelle jääneet yrittävät selvitä ja rakentaa yhdyskuntaa uudelleen, hyvän ja pahan taisto vahvasti mukana kuvioissa.

True Blood - kirjojen lukeminen otti taas askeleen eteenpäin kun aloitin viidennen suomennetun kirjan toissapäivänä, Verta sakeampaa. Tykkään.
Nämä onkin ainoita kirjoja oikeastaan mitä olen lukenut tai oikeastaan kirjasarjoja. Joitain bändikirjoja nyt tullut jokunen luettua.

Viime aikoina luettu klassikot Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjan Tähden alla-trilogia. Olen tosi huono lukemaan ja sen kerran kun pyhitän aikaa lukemiselle, niin enkös kaiva taas samat wanhat hyllystä.

Minä, Zlatan Ibrahimovic

Zlatanin elämäkerta kiinnostais. Mietin vaan, että kiinnostaako tarpeeksi ja tuleeko varmasti luettua. Monta kiinnostavaa kirjaa kun on tullut ostettua vaan hyllyyn pölyttymään.

Olen vihdoin päässyt viimeiseen tähän mennessä suomennettuun osaan Tulen ja jään laulu -sarjassa. Melkomoista menoa ja välillä on pitkästyttänytkin. Odottelen kyllä uusinta osaa, jonka pitäisi ilmestyä suomeksi vuoden alussa. Englanniksi en näitä jaksanut lähteä lukemaan, kun ovat sen verran raskaita jo suomeksikin. Suosittelen kyllä kaikille fantasian ystäville!

Nyt on mukava seurata Game of Thrones -sarjaakin, kun voi verrata paremmin kirjoihin. Kaksi ekaa kautta olen tullut jälkijunassa kirjojen suhteen.

^^Zlatan oli yks niitä kirjoja joka vei heti mukanaan, oli se sen verran hengästyttävään tyyliin kirjoitettu. Hauskaa kans kun tuubista löytyy niitä maaleja ja muita tilanteita mistä kerrottiin ja niitä sitten lukemisen välissä tuli kateltua. Taatusti tuun lukemaan vielä uudemmankin kerran. Mutta nyt menossa tämä:

^Onko minkämoinen kirja? Pitäisi isälle ostaa joululahjaksi joku kirja ja historia sitä kovin kiinnostaa. Lähinnä mietin, tarjoaako mitään uusia näkökulmia vai onko sitä saman historian toistoa?

^No tuota olen vasta aivan alussa, joten en oikein omasta puolestani vielä voi sanoa, mutta tuossa esim. yksi juttu liittyen tähän opukseen. Beevorin aikaisemmissa kirjoissa (Stalingrad, Berliini 1945) on viehättänyt se, että ne ei oo sellasta perinteistä kuivaa tietokirjatyyliä, vaan niissä liikutaan sujuvaan kaunokirjalliseen tapaan useilla eri tasoilta - komentajien pöydiltä aina sinne yksittäisen soltun monttuun, kuitenkin pysyen asiassa ja faktoissa. Että aika varmaan sieltä uuttakin löytyy vaikka aihe olisi ennestäänkin tuttu.

rubyblue kirjoitti:Olen vihdoin päässyt viimeiseen tähän mennessä suomennettuun osaan Tulen ja jään laulu -sarjassa. Melkomoista menoa ja välillä on pitkästyttänytkin.

Minäkin pääsin joku aika sitten tuohon kohtaan ko. kirjasarjassa. Luin ekat neljä osaa suomeksi, ja ostin jo viidennen osan Dance with Dragonsin, mutta sen lukeminen on tyssännyt hyvin alkumetreille. Vaikka yleisesti ottaen kirjasarja on todella hyvä ja pidän useista henkilöistä (useimmista kuin Game of Thronesissa), niin ensimäisen kolmannes kirjoista on yleensä pitkästyttävää ja melkein jokaisessa kirjassa on lukeminen pysähtynyt päiviksi tai jopa viikoiksi. Loppupuolikas ja erityisesti viimeiset luvut ovat taas sitten sellaisia, ettei malttaisi otetta irrottaa. Neljännen kirjan lopussakin oli kunnon cliffhangerit usealle päähenkilölle. Suosittelen todellakin, erityisesti sarjan ystäville.

Muuta ei sitten viime aikoina ole tullut luettua, mutta pitäisi jossain vaiheessa J.K. Rowlingin uusin kirja, Paikka vapaana. Lisäksi odotuslistalla on toukokuussa ilmestyvä Charlaine Harrisin kolmastoista ja viimeinen Sookie Stackhouse kirja. Sarja on ollut minun mieleistäni hömppää ja jännitystä, harmillista kun tarinalle on päätös tulossa.

Olen olut ikäni kirjojen vankkumaton ystävä ja lukenut mielestäni paljon. Suosikkikirjailijoita meillä löytyy varmaan kaikilla. Vielä muutamia vuosia sitten olin himolukija, mutta nykyisin lukeminen on jäänyt todella vähiin jostain käsittämättömästä syystä.

Mitäkö olen lukenut? Valikoima on ollut laaja, aina Kalle Päätalosta Sidney Sheldoniin. Niin kutsutuista klassikkokirjoista minulla ei valitettavasti ole juurikaan kokemuksia, taidan olla juntti! Venäläisklassikot varsinkin ovat olleet jo ennalta niin raskassoutuisia (tyhmä ennakkoasenne, tiedän) etten ole niitä tohtinut edes harkita lukevani.

Ylpeillä voin sillä, että koko Kalle Päätalon valtaisan tuotannon olen lukenut lävitse ja voin varauksetta suositella niitä nuoremmillekin, hienoa luettavaa ja avartaa maailmankatsomusta siihen millaista elämä oli ennen. Kalle Päätalo on mestari, jonka aarteisiin tarttumisessa varsinkin nuoremmilla tuntuu olevan turhia ennakkoluuloja. Kallen konstailematon itsensä peliin laittaminen on todella upeaa. Nykynuorisolle tekisi varmasti hyvää tutustua kuinka ankeissa oloissa joskus on Suomi nimisessä hyvinvointivaltiossa eletty. Rikkaus joka Päätalon kirjoista löytyy, tulisi julistaa kansallisaarteeksi.

Iijoki sarja on erinomainen kokonaisuus, jossa Päätalo käy läpi vaikeuksien sävyttämää elämäänsä sopivasti huumorilla höystettynä. Melkoinen urakka tuo on ollut, varsinkin jos alkaisi uudelleen ja aikoisi lukea koko sarjan yhteen pötköön, 26 useampi satasivuista teosta. Voin silti lämpimästi suositella tätä sarjaa keille tahansa ennakkoluulottomille lukijoille.

Noiden kahden (Päätalo ja Sheldon) väliin mahtuu monenlaista kirjailijaa ja aihealuetta. Muita suosikkejani on vuosien varrella vaihtelevasti olleet mm. Agatha Christie, Stephen King, Arto Paasilinna, John Irving, John Grisham, Wilbur Smith, Pat Conroy, Väinö Linna, Harold Robbins ja monen muunkin kirjailijan tuotanto on käynyt tutuksi.

Muita yksittäisiä kirjoja, jotka ovat mielestäni maininnan ja suosituksen arvoisia ovat mm. Martin Grayn koskettava Kaikkien rakkaitteni puolesta, joka on omaelämänkerrallinen teos hänen erittäin ikävistä kokemuksistaan natsien keskitysleirillä ja myöhemmissäkin elämän vaiheissa sattuneista traagisista tapahtumista. On siinä ollut yhdellä ihmisellä kestämistä. Anne Frankin päiväkirjat kuuluu samaan sarjaan surullisista ihmiskohtaloista. Unohtaa ei sovi tietenkään yhtä suurimmista lukunautinnoista; Henri Charrieren loistavaa teosta nimeltä Papillon.

Ps. Nuoruuteni vuosiin kuuluivat tietenkin Enid Blytonin ikimuistoiset Viisikko- ja Seikkailujen sarjat. Kovasti pidin, taisivat olla aikakautensa Pottereita.

Jos puhutaan suomalaisista dekkarikirjailijoista, on Martti Yrjänä Joensuun tuotanto mielestäni ylivertaista.

Joululahjaksi sain, kuten toivoinkin, Tuomas Kyrön kirjan Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. Kyllä ei uskoisi, että noin yksinkertainen kirja voi olla niin mahtava. Pidin ensimmäisestä osasta, ja yhtä hyvin kolahtaa myös tämä uusi teos.

Lukemista odottaa edelleen Miika Nousiaisen Hallonbåtsflyktingen, jossa en ole edennyt 20 sivua pidemmälle. Ruotsinkielinen painos kun on kyseessä, niin lukeminen ei ole kovin nopeaa.

Ei ollut kylläkään joululahja, mutta aikaisemmin tänä vuonna yksi tuttu antoi lahjaksi kyseisen kirjan. En ole kauheasti lukumiehiä, joten paria lukua pidemmälle en ole vieläkään päässyt. Vaikutti ihan mielenkiintoiselta opukselta, että voisin jossain vaiheessa jatkaa taas lukemista. Aina on vain muuta "parempaakin" tekemistä. Suosittelen.

seb kirjoitti:Rikkaus joka Päätalon kirjoista löytyy, tulisi julistaa kansallisaarteeksi.

Hienosti sanottu, olen kyllä ihan samaa mieltä. En ole vielä kaikkia Päätalon teoksia lukenut lähimainkaan, mutta tykkään valtavasti.

Kohta tulee päätökseen Laila Hietamiehen kirja Maan väkevän lapset. Kuvailee elämää pienessä kylässä 1920-luvulla ja erinomaisen hyvä teos sekin.

Meni taas pitkä aika, etten ehtinyt/jaksanut alkaa mitään lukemaan ja nyt yhtäkkiä olisi taas varmaan useampikin "työn alla".

Sain juuri lopeteltua viime jouluisen joululahjani Dumari. Kyseessä on kattava läpileikkaus ainutlaatuisen rockarin 30 vuotta kestäneestä urasta, nousuista ja laskuista. Dumari on paras suomenkielinen elämänkerta minkä olen lukenut ehkä siksi, että siinä pääsee ääneen Tuomari itse, soittokaverit, kriitikot, ystävät, äänittäjät, toimittajat ja fanit. Kirjan ansioksi pitää mainita se, että mitään ei silotella vaan kaikki paskakin kerrotaan rehellisesti. Myöskään Tuomarin persoonaa ei kaunistella vaan mieshän on ollut välillä aivan käsittämättömän V-mäinen tapaus. Mielenkiintoista on myös huomata kuinka perso rahalle entinen Taistolainen on.

Lisäksi kirjan hauskuutena on kaikki yksityiskohdat ja sisäpiirin jutut. Kerrotaanpa kirjan aikana sekin miten Topi Sorsakoski & Agents sai aikoinaan alkunsa.

Paras kirja vuosiin .

Luin Mark Blaken kirjan Is This The Real Life? - Queen joka kertoo kyseisen orkesterin tarinan osittain syvällisesti, osittain pintapuolisesti. Ehkä kirjassa tökki kaikkein eniten sen huono toteutus. Esimerkiksi ulkopuolisten kertojien kohdalla ei aina tiennyt kuka mitäkin sanoo. Samoten kirjaan on työnnetty varsinkin alkupuolella ihan turhaan hirveä kasa nimiä joilla ei ole periaatteessa mitään merkitystä. Ihan kohtalainen kirja erikoisesta bändistä jossa oli todella persoonalliset jäsenet. Pitää tutkia olisiko tarjolla parempaa opusta.

Spencer kirjoitti:Zlatanin elämäkerta kiinnostais. Mietin vaan, että kiinnostaako tarpeeksi ja tuleeko varmasti luettua. Monta kiinnostavaa kirjaa kun on tullut ostettua vaan hyllyyn pölyttymään.

Karhu kirjoitti:^^Zlatan oli yks niitä kirjoja joka vei heti mukanaan, oli se sen verran hengästyttävään tyyliin kirjoitettu.

Pitkään se tuossa hyllyssä odotteli aloittamista mutta otin torstaina sen lopulta käsittelyyn ja viime yönä luin loppuun. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja vaikkei edes jalkapallosta noin muuten välittäisi. Ainutkertainen pelaaja ja persoona.

Karhu kirjoitti:Hauskaa kans kun tuubista löytyy niitä maaleja ja muita tilanteita mistä kerrottiin ja niitä sitten lukemisen välissä tuli kateltua.

Näinhän tuota tuli itsekin tehtyä mutta parempi toteutus olisi ollut jos kirjasta olisi tehty erillinen sivusto mistä ne videot ois ollut valmiiksi sivuviittauksineen. Tosin varsinkin Ajaxin ja Juven maalit tiesin jo lukiessani mitä kaappeja niillä tarkoitettiin.

Kesästä lähtien on tullut luettua lähinnä chick littiä, mutta nyt joulun tienoilla on "asiakirjallisuutta" ilmestynyt eteen.

Ville Haapasalosta kertova "Et kuitenkaan usko" oli kyllä täynnä tarinoita, joita ei voi uskoa todeksi. Epäilen, että joissakin on jonkin verran värikynää, mutta ihan kaikkea ei ole voitu hatusta heittää. Ryöstö ryöstön perään, oligarkkien viihdyttämistä ja alligaattorien metsästystä. Harvoin tykkään henkilökirjoista, mutta tämä tempaisi mukaansa haastattelumaisella tyylillään.

Leiri 14 Pako Pohjois-Koreasta oli aika mieltä järkyttävä kertomus vankileirillä syntyneestä ja sieltä paenneesta miehestä. Tietoni Pohjois-Korean ihmisoikeusrikkomuksista olivat aikaisemmin aika pintapuolisia, joten en ehkä täysin tiennyt kuinka paljon kurjuutta voi odottaa. Kirjoittajalla hyvin toimittajamainen käsittelytapa (tietysti kun kyse toimittajasta), mutta jotenkin se asiallinen faktojen kertominen nostaa tarinan uskottavuutta.

Hyllyssä on kirjoja luettavaksi useampiakin, ja eiköhän tuo kevyempi chick lit taas uppoa kun tarvitsee jotain töistä irtautumiseen.

Joulupukki toi tuommosen mulle. Jotain 100 sivua oon nyt vissiin lukenut ja ei tossa nyt pahemmin vielä ole mitään uutta tietoa mulle tullut bändin historiasta. Aikalailla samoja asioita käydään läpi kuin esim. Joel McIverin kirjottamassa Metallica -kirjassa, mutta kyllä tota nyt ihan mielellään lueskelee.

Neljäs kirja (tai Kolmannen kirjan toinen osa, miten vain) Tulen ja Jään Lauluja tulee tänään tai huomenna päätökseen. Niin loistava kuin TV -sarja onkin, jää se selkeästi kakkoseksi koska sarjaan ei saada lähimainkaan kaikkia juonitteluja mukaan. Mielenkiintoinen kerrontatyyli (narratiivikö sen fiksu nimi on), jokaisessa kappaleessa seurataan yhtä henkilöä. Useat tv -sarjan päähenkilöt ovat kirjassa sivuhenkilöitä joita tarkastellaan toisten silmin. Esimerkiksi Robb Stark, Stannis Barantheon, Littlefinger ja Cersei Lannister ovat pelkkiä sivuhahmoja joihin törmää vain toisen hahmon näkökulmasta katsottuna. Ja koskaan ei tiedä kenen matka Westerosissa päättyy. Loistavia kirjoja, mahtava kirjailija. Alkuperäiskielellä olen nuo lukenut, ettei tarvi mistään Talvivaarasta lukea.

Häikäilemätöntä itsensä markkinointia, mut junnut hei. Mun esikoisromaani on saatavilla täältä. Lähiaikoina tulossa myös Suomen suurimpiin verkkokirjakauppoihin ja mm. Elisan sähkökirjakauppaan. Hooray!

Se on synkkä, kieroutunut, ahdistava ja masentava draamatarina. Siispä sopii täydellisesti perisuomalaisen mielenmaisemaan.

RedMal kirjoitti:Häikäilemätöntä itsensä markkinointia, mut junnut hei. Mun esikoisromaani on saatavilla täältä

Oooh! Isoa peukkua ja hatunnostoa! Vou!

Risto kirjoitti: Oooh! Isoa peukkua ja hatunnostoa! Vou!

Kiitti Ollut jo lähes pari viikkoa myynnissä, tänään sain ekaa kertaa kappaleen käsiini. Oli hieno hetki.