BBPlaza.org - Foorumi

Tässä ankeassa, tällä hetkellä kuraisen ja räntäisen märässä maassa kärttyisten ihmisten ympäröimänä tuli mieleen kysyä tällaista. Harva meistä on kuitenkaan täysin itsekeskeinen omaan napaansa tuijottaja, vaan monikin tekee pieniä iloisia asioita muille ja muiden hyväksi jopa ihan päivittäin.

Tekojaan ei välttämättä edes itse edes tajua hyvän mielen tuottajiksi, joten tässä ketjussa keskitytään niihin pieniin tai miksei isompiinkin positiivisuuksiin mitä on itse onnistunut levittämään ympärilleen (enkä nyt puhu mistään yhden yön jutun jälkeisistä vaivoista). Tarkoituksena opetella huomaamaan omassa elämässään ne hetket jolloin onnistuu ehkä pelastamaan jonkun ihmisen päivän tai koko vuoden. Samalla antaa ja saa vinkkejä siitä kuinka pienillä teoilla on oikeasti vaikutusta siihen miten maailma pyörii.

Nyt saa kiillottaa sädekehäänsä ja ostella taivaspaikkoja!

Kehuin lehtipisteen myyjälle miten hyvässä järjestyksessä lehdet on kyseisessä kaupassa.

Ja autoin faijaa duunikeikalla ja vaikka siitä palkkaa sainkin, niin kyllä apuni tuli kovasti tarpeeseen.

Kohta menen viemään yhdelle ihmiselle hänen asuntonsa avaimet. Jotka kylläkin jäi minulle vahingossa eikä tuo tyyppi nyt pääse omaan asuntoonsa, eli itse tuon tilanteen aiheutinkin.

En nyt tiedä paransinko maailmaa, mutta kävin ostaan mutsin autoon jonku osan kun sen ite piti kiirehtiä töihin. Älkää kysykö mikä se osa oli, koska en tiedä.

Äsken oli vähän tylsät, mutta tulihan ne oikeastikin hyvät päivän työt tehtyä! Autoin junasta ulos kaksi äitiä joilla oli rattaat.

Mietin ja mietin, mutta ei tullut koko viikolta mitään mieleen, hupsista... No olen ollut kyllä selkävaivaisena pelkästään kotona, että ei ole niitä ihmiskontaktejakaan silleen tullut vastaan.

Mutta kerrotaan nyt yksi mitä tapahtui facebookissa. Kommentoin siellä vähän mitä sattuu jos tulee jotain asiaa mieleen ja yksi kommetti osui entisen puolitutun työkaverin laittamaan linkkiin. Siinä oli juttua mm. työpaikkakiusaamisesta ja ennen kuin tajusinkaan, olin kädenväännössä parin kaverinkaverin kanssa siitä mikä käytös on työpaikoilla ok.

Lähinnä väännettiin siitä, että aikuisenkaan ei tarvitse kestää mitä tahansa kohtelua, ei aikuisuus tarkoita automaattisesti sitä että tulisi jotenkin immuuniksi ala- ja yläastetyyppiselle pikkukiusalle. Joku voi oikeasti olla sen verran herkkä, että ei tunnu hyvältä kun työpaikalla jätetään tarkoituksella kaiken ulkopuolelle tai muuten kiusataan. Aikuisuus tuo mukanaan myös vastuun ymmärtää tämän tyyppisten ihmisten olemassaolon ja ottaa se huomioon ettei kaikilla ole yhtä paksua nahkaa.

Siinä kun olin jo hetken aikaa vääntänyt ratakiskoa ja ihmetellyt itekseni, että kaikkia se leipäkin elättää, lähetti tämä entinen työkaveri yksityisviestiä, että kiitos kun jaksan asiasta vääntää. Ne pari muuta tyyppiä siinä keskustelussa kun oli nimenomaan niitä jotka on tehneet hänen työpaikalla olosta hyvin hankalaa ja epämiellyttävää jo pitkän aikaa. Toivon, että sillä keskustelulla oli joku vaikutus johonkin, jos ei työpaikkakiusaajat vieläkään älynneet käytöksensä vaikutuksia, sai se kiusattu ainakin vähän tukea.

Auttelin huonosti kulkevan mummon kaupan ovelta autolle, jonka kuskin pukilla istui vähintään yhtä vanha vaari. Oli kulku sen näköistä kävelykepin ja kauppakassin kanssa, että oli aihetta ainakin tarjota apua. Toivottavasti ei ollut kummoisen pitkä ajomatka taitettavana, sen verran liikenteen vaarantamiselta näytti papparaisen ajotyyli jo parkkipaikalta pois lähtiessä kytkin ulvoen.

Autoin eilen jonkun pyörätuolimummelin ulos Kelasta kun oven avausnappula ei toiminut eikä olisi täten päässyt poistumaan omin avuin.