biggis kirjoitti:Vaikka Vakninilla onkin itua puheissaan tai ainakin kuulostaa hyvin vakuuttavalta, niin kannattaa muistaa, että Vaknin ei ole psykiatrian edustaja, vaan itsejulkistautunut narsisti, joka kirjoittelee ja puhuu omista vaivoistaan ja saa suurta nautintoa siitä, että häntä pidetään alan guruna netissä.
Anteeksi, miten voit tietää ja olla niin varma, että Sam Vaknin saa suurta nautintoa siitä, että häntä pidetään alan guruna netissä? Ettet nyt vain tuomitsisi Vakninia omien ennakkoluulojesi eli sen perusteella, miten kuvittelet narsistin käyttäytyvän?
biggis kirjoitti:Eli kannattaa muistaa, että kun hänen juttujaan kuuntelee, niin nyt puhuu sairas, eikä alalla merkittävä tohtori.
Vahvistat omaa totuuttasi ja uskomustasi ja toistelet, että asia on juuri niin kuin ajattelet. Miten voit olla niin varma hänen terveydentilastaan ja etenkin siitä, että hän olisi sairas? Eiköhän Vaknin ole edennyt eheytymisessään sen verran pitkälle, ettei häntä tarvitse sairaaksi haukkua.
Jos
biggis luet internet -kirjoituksia tai mitä tahansa tekstiä siitä käsin, minkälaisen ihmisen sinä kuvittelet tekstin kirjoittajan olevan, en usko, että saat toisten kirjoituksista kovinkaan paljoa irti. Vasta kun kykenet päästämään omista ennakkoluuloistasi irti, katsomaan hieman rakastavammin, kykenet lukemaan avoimin mielin arvostelematta.
Ei ihmistä eikä ihmisen sanomisia tulisi tuomita tämän tekojen/alkuperän/olemuksen/tms perusteella. Tarkoitan siis, että on väärin suhtautua Sam Vakniniin arveluttavasti sen takia, että hän on Sam Vaknin, vaikka yleisesti ajateltaisiinkin Sam Vakninin puheissa olevan kuitenkin itua. Tällöin arvioija syyllistyy ad hominem virheeseen. Täytyisi kyetä tarkastelemaan asioita ja sanomisia
ainoastaan sanomisina ja tulkita sanomisia, eikä sanojaa. Jos tuijotetaan sanojaan sanomisten sijaan, kenellä silloin on oikeus puhua? Tällöinhan sillä ei ole väliä, mitä sanotaan, vaan kuka sanoo. En haluaisi elää sellaisessa maailmassa.
Ihmisen käytös ei kerro koko tarinaa ihmisestä, eivätkä ihmisen taustat määrittele häntä, eikä varsinkaan hänen tulevaisuuttaan. Ihminen on paljon muutakin, kuin se mistä hän on tullut. Ihminen on parhaimmillaan enemmän kuin tekonsa, alkuperänsä, ajatuksensa. Ihminen ei ole yhtä kuin puutteensa.
Jos Sam Vaknin ei olisi koskaan tullut näkyväksi ongelmansa kanssa, eikä siis tunnustanut olevansa narsisti, ei hän olisi myöskään voinut narsismista parantua. Parantuminen edellyttää aina näkyväksi tulemista, ja jos muu yhteiskunta (lue: Suomi) tuomitsee "näkyväksi tulijan", ei tämä pääse eheytymään tasavertaiseksi yhteiskunnan jäseneksi vaan saa leiman otsaansa.
Ja vielä, on kenties kuitenkin uskottavampaa kuunnella ihmistä, jolla on asiasta omakohtaista kokemusta, kuin asiaa ulkopuolelta "asiantuntijana" katsovaa ihmisten silmissä ”merkittävää tohtoria”.