Vastaan tuohon kysymykseen yksiselitteisesti, että on. Suomi on ollut aina edelläkävijämaa siinä miten me vahvemman sukupuolen edustajat kohtelemme vastakkaista sukupuolta. Joskus tuntuu, että onko jopa menty ehkä jo hitusen liiankin pitkälle. Kohta, ellei jo nyt, on meidän miesten noustava barrikadeille hillitäksemme naisten selkeätä pyrkimystä alistaa meidät miehet pelkiksi tilipussin kotiin kiikuttajiksi ja seksiobjekteiksi.
Naisasianaiset, jotka eivät kehtaa edes kutsua itseään oikealla nimellä, vaan brassailevat jollakin naurettavalla feministi-tittelillä, ilmeisesti osoittaakseen, että kouluja on käyty, tekevät kaikkensa kylvääkseen epäsopua meidän miesten ja niiden hälyttävästi vähenemässä olevien perinteisten elämään oikealla otteella suhtautuvien naisten välille joita vielä Luojan kiitos löytyy. Mihinkä tämä kehitys johtaa, pelottavat näkymät on mikäli naisasialiike, ei ymmärrä, että tasa-arvo on jo saavutettu, nyt riittää.
Pitäisikö meidän miesten aloittaa vastatoimenpiteet saavuttaaksemme edes saman juuri ja juuri siedettävän aseman kuin nämä etelän miehet ovat onnistuneet säilyttämään:
Usein kuule sanottavan, että naisen työtaakka kotona on moninkertainen mieheen verrattuna. Vääristeltyjä prosenttilukuja saa lukea kerta toisensa jälkeen siitä kuinka mitättömän osan me miehet teemme kotitöistä, mikä on aivan käsittämätöntä propagandaa ja miehen tarkoitushakuista alistamista. Biologiset tekijät kuulemma ovat kohdelleet naista huomattavasti raskaammalla kädellä kuin miestä, onko todellakin näin? Onko esimerkiksi jälkeläisten maailmaan saattamisessa niin, että mies nauttii ja nainen kantaa kaiken raskaan ja kärsimyksiä täynnä olevan työn? Entä sitten se kerran kuukaudessa uusiutuva tapahtuma, joka antaa naiselle oikeuden kiukutella ja olla kaikilla muillakin tavoin oikukas? Nämä ajat kuukaudesta ovat miehelle todella raskasta aikaa varsinkin henkisesti. On aika torpedoida väärät uskomukset ja siksi päätinkin lähestyä aihetta nainen versus mies kiihkottomasti ja objektiivisesti omasta henkilökohtaisiin kokemuksiini perustavasta näkökulmasta.
Kotityöt
Toimettomana oleminen on raskasta, jos on tekemättömiä töitä rästissä. Minä en ainakaan osaa rentoutua lainkaan ennen kuin hoidamme kotona mieltä painavat askareet pois päiväjärjestyksestä. Kotityöt meidän perheessä hoidetaan perinteisesti yhdessä tasavertaisina kumppaneina. Perheessämme vaimo hoitaa pyykinpesun ja siivouksen, hän on kuitenkin niissä niin paljon etevämpi kuin minä josta asiasta muistan häntä tietysti kiitelläkin. Astianpesukoneen täytön ja tyhjennyksen olemme tuumanneet olevan paremminkin vaimon hommia, minulla kun on niin kömpelöt kädet, että saattaisin rikkoa astiat siinä toheloidessani. Silityksessä olemme puolestaan päätyneet sellaiseen järkiperäiseen ratkaisuun, että taitavampi, eli rakas vaimoni, hoitaa tuon tärkeän ja taitoa vaativan tehtävän. En tietenkään ole vaimolle kertonut sitä, että nuoruudessani toimin ammattisilittäjänä eräässä vaatetehtaassa muutaman vuoden ajan. En halua pahoittaa vaimoni mieltä, hänelle saattaisi tulla paha mieli, jos paljastuisi, ettei hän olekaan perheemme silittäjä-ässä. Tämä jos mikä on sitä aitoa toisesta välittämistä. Pihatöistä vaimo pitää yli kaiken. Hän möyrii puutarhassa mielellään, talven lumityöt pitävät hänen linjansa kunnossa, niin kovasti kuin tahtoisin tehdä nuokin kotiaskareet, en tohdi vaimoltani riistää hänelle niin rakasta ulkoilmassa tapahtuvaa pikku puuhastelua.
Minä puolestani hoitelen enemmänkin miehisiä kykyjä vaativia kotimme askareita, lämmitän yleensä jopa kaksi kertaa viikossa sähkösaunamme, sammuttelen pääsääntöisesti iltaisin valot ja saatanpa joskus kaikkien kiireideni keskellä innostua jopa keittämään kahvit! Näin yhdessä tasavertaisina luontokappaleina ahkeroidessamme kotityöt kuntoon, on antoisaa ihan luvan kanssa hieman laiskotellakin.
Perheessämme on vaimon viimeisimmän hullutuksen myötä kotityöt lisääntyneet melko totaalisesti. On nimittäin tapahtunut se, että perheessämme eletään Feng Shuin ehdoilla. Viisi elementtiä (vesi, tuli, puu, maa ja metalli) on saatava kodissamme tasapainoon, muuten hukka perii . Kylpyhuoneessa on kuulemma pakko pitää lavuaarissa jatkuvasti tulppaa ja lattiakaivon päällä ämpäriä. Sänkyjä kieputellaan otollisempiin asentoihin, pään täytyy kuulemma osoittaa määrättyyn suuntaan, jotta elämä olisi mallillaan!
Kohta varmaan saan ukaasin, että mars maalikauppaan, koska värit eivät ole suuren Feng Shui-aatteen mukaiset ja elämää sulostuttavia. Kauhulla odotan koska vaimo keksii, että wc-pytty on käännettävä toisin päin, enkä mahdu lukemaan aamutoimituksen aikana aamun aviisia, koska täysistunto tapahtuu nenä kiinni huussin takaseinässä! Meillä eletään siis jännittäviä aikoja, kaikkea ihmeellistä nuo itämaisen opin keksijät teettävät!
Lapsen maailmaan saattaminen
Tässä ketjussa ei ole tarkoitus millään muotoa väheksyä naisen panosta synnytyksessä ja siihen johtaneissa tapahtumissa. Haluan kuitenkin lähestyä tuota myös miehelle merkittävää tapahtumaa miesnäkökulmasta, sillä kyllä siinä on miehellä(kin) kestämistä tuossa noin yhdeksän kuukautta kestävässä odotuksen ajassa kohti vanhemmuutta, joka huipentuu lapsen syntymään.
Koko prosessihan käynnistyy miehen kannalta suht mukavalla tavalla aikaansaadusta naisen kohdussa sijaitsevaan tulevaan jälkeläisen majapaikkaan suoritettavalla rynnäköllä. Moni mies sanoo pilke silmäkulmassa, että lapset ovat elämän rikkaus, mutta tekotapa hieman epämiellyttävä, osoittaen näin tervettä huumorintajua, jota kunnon vanhemmuuteen tietenkin vaaditaan.
Raskaus saattaa olla monelle miehelle todella raskasta ja työntäyteistä aikaa. Tulevan lasten huoneen sisustukseen liittyvien asiantuntija-konsultaatioiden antaminen odotukseen osallistuvalle kumppanille, vaatii myös aika ajoin melkoisia ponnistuksia. Tulokkaan vaatekertojen hankinta, vaippavuorien kokoaminen ja melko raskaan äitiyspakkauksen noutaminen neuvolasta, joka saattaa usein sijaita kaukanakin.
Miehen odotukseen liittyy tietysti myös valokuvaaminen, odottavasta äidistä otetaan perhealbumiin, jos ei viikon niin ainakin parin viikon välein kuva, josta voidaan sitten jälkeenpäin ihastella kuinka masu on kasvanut. Heikoksi monella jäänyt lukuharrastus viriää miehillä jälleen huippunsa, kun kumppanin kanssa luetaan illasta toiseen alan kirjallisuutta.
H-hetken lähestyessä miehen harteille lankeaa yleensä vaativa supistusten aikavälien ja kestojen kellottaminen. Joissain tapauksissa saattaa käydä jopa niin, että kumppani edellyttää noiden supistusvälien tarkkaa kirjaamista esimerkiksi ruutuvihkoon. Kun supistukset ovat saavuttaneet synnytyksen alkamista edellyttävät riittävän tiheät ja kestoltaan tarpeeksi pitkät kriteerit, on aika ohjata kumppani varustuksineen autoon ja ajaa sairaalaan.
Synnytyssalissa sitten alkaa se todella fyysinen osuus miehen osallistumisessa itse synnytykseen. Monelle synnytyksessä mukana olleelle miehelle on varmaan tuttuja toimenpiteitä hien pyyhkiminen äidin kasvoilta ja selän hieronta ja saattaa olla jopa niin, että onnistunut synnytys vaatii jopa kädestä pitelyä. Täysin tavatonta ei myöskään ole se, että kumppani vaatii ilokaasua, jolloin miehen velvollisuuksiin kuuluu tietysti suppilon ojentaminen sitä tahtovalle.
Kaikkien näiden toimenpiteiden jälkeen saattaa käydä vielä niin kuin minulle ollessamme saattamassa vanhempaa poikaamme maailmaan. Jossain vaiheessa huolimatta kaikesta panostuksestani ja vaivannäöstäni, vaimoni sähähti minulle (ilmeisesti häntä siinä vaiheessa sattui hiukan enemmän): Saatana, tää on kaikki sun syytäsi! vilkaisten samalla minua melko vihaisen näköisenä.
Meidän miesten synnytykseen liittyvät ponnistelut eivät tietenkään pääty vielä tähän. Suoritettuamme lähes kirurgin taitoja vaativan jälkeläisemme napanuoran katkaisuoperaation, joudumme rientämään pikaisesti takaisin kotiin järjestämään varpajaisia ja informoidaan molemmat suvut onnellisesta perheen lisäyksestä, vaimon jäädessä sairaalan puhtoisten lakanoiden väliin lepäilemään.
Lapset ovat elämämme rikkaus. Heidän maailmaan saattamisensa vaatii myös meiltä miehitäkin melkoiset ponnistukset!
Joissakin asioissa me miehet olemme sentään säilyttäneet etumatkan naisiin. Olen hiljaa mielessäni ihmetellyt joitakin kielellisiä ilmaisuja, jotka selkeästi kertovat miesten ylivertaisuudesta verrattuna naisiin. Maskuliinisuus rulettaa, naisia ei ole otettu huomioon kun puhutaan jouhevasta, ilmeikkäästä ja kauniista suomenkielestä. Otetaanpa muutamia esimerkkejä kuinka hassusti käy kun yritetään korvata mies naisella.
Kävelin kadulla muina miehinä. = Kävelin kadulla muina naisina.
Olipas siinä miehekäs teko. = Olipas siinä naisekas teko.
Pojasta polvi paranee. = Tytöstä polvi paranee.
Häntä pidetään kovana naisten miehenä. = Häntä pidetään kovana miesten naisena.
Ei sota yhtä miestä kaipaa. = Ei sota yhtä naista kaipaa.
Puhemies = Puhenainen
Hän hoiti työnsä kuin mies. = Hän hoiti työnsä kuin nainen.
Kirvesmies. = Kirvesnainen.
Varamies = Varanainen
Ajomies älä lyö hevostas. = Ajonainen älä lyö hevostas.
Näin maailma makaa tällä hetkellä miehen ja naisen välisissä suhteissa ja arvomaailmoissa.
