Elämää ennen BB:tä ja jopa ennen TV:tä

Foorumilaisten sielunmaisema, huvit ja harrastukset, uutiset ja örveltäminen, mussutus ja mäkätys sekä kaikki muu taivaan ja maan väliltä!
seb
Käpylehmätehtaan työntekijä
Viestit: 510
Liittynyt: 01 Syys 2012 12:35

Elämää ennen BB:tä ja jopa ennen TV:tä

Viesti Kirjoittaja seb » 30 Marras 2012 17:04

Synnyin Olympiavuonna nykymittareilla jollei köyhään, niin ainakin vähävaraiseen perheeseen viidentenä lapsena. Molemmat vanhempani olivat tehdastyöläisiä, duunareita niin kuin nykyisin on tapana kutsua rehellisiä kovan työn raatajia. Vanhempieni ainoa huvitus ja harrastus raskaan työn lisäksi oli varmaan pirttiviljely, josta todisteena sisarusparvemme kasvoi vielä neljällä jäsenellä minunkin jälkeen. Poikia kertyi neljä eli tytöt nappasivat katraassamme määräenemmistön pääluvulla viisi. Varhaisimmat muistoni asettuvat 50-luvun jälkimmäiselle puoliskolle, jolloin olin kouluikää lähentelevä suurisilmäinen langanlaiha pojankoltiainen. Jokaisella meillä on ollut lapsuus, joillakin yltäkylläisyyttä pullollaan, joillakin taas hieman niukempia eväitä pussissa matkalla kohti aikuisuutta. Omista lähtökohdista olemme jokainen muovanneet elämämme sellaiseksi kun se muodostunut.

Ensimmäinen selkeä muistikuva on se kun menemme katsomaan ihan ensimmäistä omaa (siinä vaiheessa tosin vielä pankin) taloa. Talo oli pieni punainen mökki, pihassa sauna ja erillinen heikkokuntoinen vajarakennus. Olin tuolloin n. 5-6-vuotias ja pillahdin parkumaan kuin pahainen penikka kun äitini osoitti pihapiirissä sortumaisillaan olevaan vajaa ja sanoi, että siihen muuttaisimme asumaan. Onneksi äitini oikaisi asian oikealle tolalle pian osoittaen oikeaa “osoitettamme”, joten vältyin pitemmiltä vollaamisilta. Uudessa kodissamme oli kaksi huonetta, eteinen ja keittiö pinta-alaa taisi olla hulppeat 60 neliömetriä. Meitä oli noihin aikoihin seitsemän lasta, joten omaa huonetta ei liiennyt yhdellekään. Hyvin me kuitenkin sovimme tuossa niin rakkaassa mökissämme asustamaan, vaikka välillä oli kyllä melkoinen kaaos! Lapsipääluvun kohotessa tuohon lopulliseen määräänsä eli yhdeksään kaivoi isä timpermannin vehkeet esiin ja rakensi tontille toisen talon, joka oli jopa hieman suurempi kuin tuo punainen mökkimme. Koko komeuden kruunasi noihin aikoihin harvinainen sisäsauna.

Lapsuudessani varsinkin koulutien alettuani sain kokea monta häpeän hetkeä perheemme taloudellisen tilanteen vuoksi. Työläisvanhemmat ja yhdeksän lasta, leuhki siinä sitten upeilla kostyymeilla ja tavaroilla. Joka syksyinen kunnan armopalojen jako (takkia, monoa jne.) oli todella nöyryyttävää. Me köyhät penskat kuljimme kunnan takit päällä ja hiihdimme armosta annetut monot jalassa. Hyvähän se tietysti oli että edes jostain sai apua niukkuuteen. Mutta kyllä sitä tunsi itsensä niin mitättömäksi, ettei mitään rajaa.

Jääkiekkoilija minusta piti tulla, mutta milläs luistelet kun ei ole luistimia! Maalissa sain hytistä reikäiset huopatossut jalassa, masentavaa! Oppikouluun sitten pääsin minäkin, tosin vapaaoppilaana niin kuin muutkin köyhät; jo ekalle luokalle mennessäni olin toisen luokan oppilas. Välitunneilla rikkaiden penskat hakivat lähikaupasta kermamunkkia ja karamellia, minä sain tyytyä viluissani imemään nenästäni valuvia räkänoroja, arvatkaa harmittiko?

Ainaisessa puutteessa viettämäni lapsuuteni kokemuksia en onneksi ole joutunut siirtämään eteenpäin omille lapsilleni. Juurikin omista ikävistä muistoista onkin kummunnut liiallinenkin omien lapsien hyvinvoinnin ja materiaalisen runsauden ruokkiminen. Vähempikin riittäisi, mutta heidän jalkaansa en totta vie aio kunnan monoja sovitella!

Olen useasti käynyt aikuisiällä katsomassa tuota lapsuuteni pihapiiriä jossa lapsuuden leikit tuli leikittyä, mutta kyllä paikasta on kaikki lämpö hävinnyt. Joku seuraavista omistajista on raískannut rakkaan lapsuuskotini purkamalla pienen punaisen mökkimme ja rakentanut sen sijoille kylmän tiilitalon; Museovirasto! Missä olitte silloin kun teitä olisi tarvittu!

Punaisessa mökissä kului lapsuuteni aina murrosikään asti. Siellä koin kasvun ihmeitä ja sattui siellä monenlaista hauskaa ja välillä hiukan ikävämpiäkin asioita ja niistä saatan kertoa lisää myöhemmin.

seb
Käpylehmätehtaan työntekijä
Viestit: 510
Liittynyt: 01 Syys 2012 12:35

Re: Elämää ennen BB:tä ja jopa ennen TV:tä

Viesti Kirjoittaja seb » 03 Joulu 2012 05:40

Syötiin sitä ennen mäkkiä, heseä ja etelän poikain pitsoja kebapejakin, tosin hiukan vaatimattomammin.

Kauan sitten 60- 70 luvuilla syötiin hiukan eri malliin kuin tänä päivänä, Vanhemmilleni täytyy näin vuosikymmentenkin jälkeen nostaa hattua siitä kuinka he pystyivät tyhjästä nyhjäisemään suurelle pesueelleen ( 9 lasta) kohtuulliset murkinat. Ruuasta päällimmäinen muisto on sen tarkka jakaminen. Kaikille oli määräosa, josta ei tingitty. Sillä kai sitä on vanhemmiten tankkaillut vähän liikaakin. Meillä oli sellainen tinkimätön säännös, että lautanen piti syödä tyhjäksi. Jos jotain jäi syömättä, niin se tuotiin seuraavan aterian yhteydessä eteesi. Rahaa ei ollut liiemmälti, joten melko vaatimattomat olivat ruoat silloin, mutta kyllä niistä maha kummasti täyttyi. Mitä meidän perheessä sitten syötiin noihin aikoihin?

Mieleen tulee ainakin se, että kaurapuuro oli sen verran vähemmällä suosiolla, että sitä jäi aina yli, vaikka koitimme urhoollisesti saada kattilan tyhjäksi, sillä… jos puuroa jäi tiesimme mitä oli edessä seuraavaksi ateriaksi; paistettua kaurapuuroa, joka oli isämme bravudi. Läskisoosia oli usein tarjolla, siitä pidin kovasti, turhan harvoin sitä herkkua saa nykyisin. Kesäkeitto oli myös eräs ruoka joka solahti kurkustani alas ilman suurempia vatsan väänteitä. Pidin kovasti myös voissa paistetusta Nortinseistä. Sulaa voita oli pannulla yleensä aina niin paljon, että jokainen sai sitä pari kolme ruokalusikallista perunoiden selkään.

Riisivelliä oli usein tarjolla avecina 1-2 siivua metvurstia per nokka. Se oli yksi suosikkiruoistani. Usein oli myös perunaa ja ruskeaa kastiketta. Nykyään ei osaisi kuvitella, että kastikkeeseen ei laittaisi mitään joukkoon. Kotonamme se oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, se että kastikkeeseen ei sattumia lisäilty pois lukien tuo läskisoosi. Ehdoton ykkönen oli kuitenkin (ja tulee aina olemaan) äidin valmistama kaalipata!!! Mikään ei ole koskaan eikä tule koskaan maistumaan niin hyvälle kuin tuo äidin taikoma maailman paras kaalipata!

Sitten voin vielä mainita herkkuja joita meillä syötiin. Pullaa oli usein, ja jos oikein hyvä tuuri kävi, tarjolla oli köyhiä ritareita. Karamellia sai niin harvoin, että kun se ihme tapahtui, oli se varsinainen juhlapäivä meille lapsille.

Avatar
rink
Ylläpitäjä
Viestit: 5728
Liittynyt: 28 Elo 2006 15:08

Re: Elämää ennen BB:tä ja jopa ennen TV:tä

Viesti Kirjoittaja rink » 03 Joulu 2012 06:58

Olipa tuo elämä ennen helpompaa, kun ei tarvinut välittää niinkin toisarvoisesta asioista kuin BB.

Hienoa tarinointia. Missä päin - suurin piirtein - tämä pieni punainen mökki sijaitsi. Vastaavan tyylisessä mökissä olisi tarkoitus talvi asua. Isoisäni sen aikanaan n. -38 rakensi Hämeeseen (Hausjärvelle). Tilaakin näköjään oli suunnilleen saman verran, mutta pesue yli puolet pienempi. (siis silloin 30-50 luvulla).

seb
Käpylehmätehtaan työntekijä
Viestit: 510
Liittynyt: 01 Syys 2012 12:35

Re: Elämää ennen BB:tä ja jopa ennen TV:tä

Viesti Kirjoittaja seb » 03 Joulu 2012 07:37

Punainen mökkimme sijaitsi nykyisen Akaan alueella.

Ps. Kiitos kehuista!

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Muu keskustelu”