BBPlaza.org - Foorumi

Punde kirjoitti:-99 vekaralla olin, ei kertauskutsua näkyny eikä kuulunu, enkä usko että tämmöselle perusnurmiporalle tuleekaan. *koputtaa puuta*

Mehän oltiin sitten samaan aikaan samassa paikassa. Ei ole mullekaan tullut kertauskutsua, mitä nyt kerran sellanen vapaaehtoinen viikonloppu Haminassa.

^Minkä ikänen sä Zygerö oikein oot?

Eipä oo itellekkään kertauskutsua tullut. Vuonna -08 "viihdyin" Keuruun Kuninkaallisessa Konejoukkueessa 9kk. Ei mua varmaan ees vituttais mennä tonne kertaamaan, mut tuskinpa meen koska tuo varuskuntakin lakkautetaan ens vuonna (muistaakseni). Voihan sitä tietty johonki muualle joutua mut ei kiinnosta.

Zygerö kirjoitti:Mehän oltiin sitten samaan aikaan samassa paikassa.

Joo tästä oli joskus puhetta, taidettii olla viereisillä kassuilla, tai jos ei viereisillä ni ainaki samassa rakennuksessa. Niin se maailma on pieni.

^Joo, mä muistelinkin, että on tullut aiemminkin ilmi, mutta en ollut ihan varma. Samassa rakennuksessa taidettiin tosiaan olla suurimman osan aikaa.

Liekkö kertauskutsuja nykyään lähetellään kenellekään. 2/04 sissijääkäri Sodankylästä ja mitään ei ole kuulunut. Eikä ole kyllä yhtään kaveriakaan jolle olisi kertauskutsua posti tuonut, tai en ainakaan muista nyt ihan suoraan.

James kirjoitti:Liekkö kertauskutsuja nykyään lähetellään kenellekään. 2/04 sissijääkäri Sodankylästä ja mitään ei ole kuulunut. Eikä ole kyllä yhtään kaveriakaan jolle olisi kertauskutsua posti...

Mulle on tullut kolme tai neljä kutsua, kaikki vaapaaehtoisia. Yhteenkään en ole mennyt, töiden ja laiskuuden takia. Meille ainakin sanottiin että kymmeneen vuoteen on ihan turha odotella kutsua. Rauhanturvatehtävät, muut ulkomaan keikat ja kalusto hankinnat vie kaikki määrärahat. Olishan se ihan kiva käydä paukuttelemassa.

Tossa keväällä kaveri kutsuttiin kertaamaan, ja sillä oli vasta pari vuotta intistä. Ja oli spade. Ehkä ne oli saanu uudet soppakulhot sinne, en nyt tosin mitenkään saa mieleen missä se kävi intin.

Hetken aikaa ehtikin intissä olla jo ihan suht positiivinen fiilis, mutta kyllä taas tänään iski päälle sellainen vitutus ettei mitään rajaa. Varmaan kaikkein eniten ärsyttää epäoikeudenmukainen ja epätasainen kohtelu.

Flunssa teki taas paluun ja muutenkin on yöunet jääneet aika vähille. Ei mikään paras lähtökohta päivän aloitukselle.

Vielä kolme viikkoa aamujunan kääntymiseen. Odottavan aika on pitkä.

dertsi kirjoitti: Varmaan kaikkein eniten ärsyttää epäoikeudenmukainen ja epätasainen kohtelu.

Mikä siellä nyt mättää? Ei intti ole mikään kaikki pelaa paikka, valillä tulee vähän heikompaa hiihtokenkää ja se pitää kestää kuin mies.

^ Organisointi siellä kai kusee kaikista eniten, ja kun suunnittelu on pielessä niin sitten alkaa nakkikone toimia. Ja kyllähän ne alikessut aina tietää, kenet tahtoo nakittaa tekemään ylimääräisiä hommia. Eli samat on hommissa aina, kun muut sluibailee.

James kirjoitti:Liekkö kertauskutsuja nykyään lähetellään kenellekään. 2/04 sissijääkäri Sodankylästä ja mitään ei ole kuulunut. Eikä ole kyllä yhtään kaveriakaan jolle olisi kertauskutsua posti tuonut, tai en ainakaan muista nyt ihan suoraan.

Kävin intin reippaat 10 vuotta sitten, eikä ikuna kuulunut kertaus kutsuja, edes kultaisella ysärillä. Tähän pätee vissiin vanha viisaus että kun tekee tarpeeksi huonosti niin ei tarvitse toista kertaa tehdä.

Vakavasti puhuen tuntuu että tuolla SA:ssa asiat tapahtuu aika tuuri pelillä. Mitenkäs se motto meni.. "aina kiire odottamaan"...

Intin puoliväli alkaa olla jo aika kivasti takana. TJ 77 eli kaksi ja puoli kuukautta vielä niin on tämäkin scheisse ohi.

Tämän(kin) viikon otin ihan levon kannalta. Kolme päivää VUPpia niin kyllä on tullut levättyä. Kolmas antibioottikuuri jo menossa intin aikana, kohta varmaan jo tarjoavat lykkäystä kun tunnun olevan kroonisesti sairas.

Jonna A:n ketjusta:

VeePee kirjoitti:Itse kelasin että ymmärtääkseni intissä pääsee käytännössä kaikki halukkaat naisvarusmiehet johtajakoulutukseen(=Aliupseerikoulu) ilmeisesti sen vuoksi että ovat ns. "vapaaehtoisia" palvelukseenastujia. En tiedä montaakaan naispuolista varusmiestä joka ei olisi kotiutunut ilman natsoja intistä.

Voin olla toki väärässäkin.

No ei se ihan noin mene. Syy siihen, että naispuolisista varushenkilöistä suurin osa kotiutuu natsojen kera on yksinkertaisesti se, että armeija on naisille vapaaehtoinen, eikä sinne juuri sen takia valikoidu sellaisia naisia, joilla ei jo valmiiksi ole halua menestyä tai joilla yleiskunto ja motivaatio ei olisi kohdallaan. Lisäksi sellaiset naiset, jotka eivät pärjääkään siellä olettamustensa mukaisesti, yleensä jättävät armeijan kesken.

Suoritin oman varusmiespalvelukseni Niinisalossa saapumiserässä I/09. Kuusi kuukautta vietin Niinisalon lepokodissa ja kotiuduin sieltä tyhmääkin tyhmenpänä tykkimiehenä. Myönnän suoraan sluipailleeni aina kun oli mahdollista. Ei ollut intti mun juttu. Kaikista vaihtoehdoista se oli itselleni kuitenkin pienin paha. Nyt se on suoritettu enkä ole päivääkään sen jälkeen kaivannut takaisin. Kertaamassa en ole käynyt enkä ole myöskään menossa tuli sitten kutsua tai ei. Puoli vuottakin on pitkä aika heittää elämästä kankkulan kaivoon.

Siitä on aikaa jo niin suunnattoman kauan kun armeijan harmaissa tuli palveltua, mutta jotain muistoja sentään vielä jäljellä on. Pääsääntöisesti armeija-aika oli erinomaisen mukavaa aikaa, vaikka noihin aikoihin kaikki oli vielä hieman toisin kuin nykyisin.

Vapaaehtoisena 17-vuotiaana matkasin kauas kotikonnuiltani suorittamaan asepalvelustani. Tikkakoskella alkoi minun "sotilasurani" Ilmavoimien viestikoulussa, josta Lahteen Lääkintä Raukkiin, josta takaisin Tikkakoskelle loppuajaksi. Päiväraha oli noihin aikoihin jotain aivan muuta kuin nykyinen palvelusajasta riippuen. Tarkkaan en muista, mutta ellei muistini heitä aivan häränpyllyä, niin se pyöri nykyrahassa jossain 20-30 sentin välimaastossa per päivä kun kuittasimme valtiolta. Toki tuolloin sillä rahalla sai muistaakseni sen saman tupakkiaskin kuin nykyiselläkin minimi päivärahalla saa.

Mitään tavatonta ei armeija-aikoinani minulle tapahtunut. Joulun vietin varuskunnassa, hieno kokemus oli se; kiljua otettiin siinä poikain kanssa, näin saimme aikaan perin hartaan joulutunnelman. Kehityskaareni harmaissa oli nousujohteinen, alokas - lentosotamies - oppilas - korpraali – alikersantti. Suurena sotaherrana sain Tikkakoskelle palattuani komentooni ihan ikioman ryhmän. Käsittääkseni ja muistaakseni olin pidetty ryhmänjohtaja. Johtuikohan siitä, että sulkeiseni vedin armottomaan tyyliini; Ryhmä! - Taakse poistu! - (1-2 sekunnin tauko, jossa ryhmä ei ehtinyt kunnolla kääntyä) Ryhmä! Mitä sitä nuoria poikia nyt turhía juoksuttamaan, hyväkuntoisia olivat muutoinkin noihin aikoihin toisin kuin suurin osa nykyisestä pullamössönuorisosta.

Alokasaikana, eikä muutoinkaan, lampsittu lomille lähes joka viikonloppu kuten nykyään on SA-INT:ssä tapana. Erään kerran minulla oli niin kova tarve lomille, että piti käydä koko komentoketju läpi ennen kuin natsasi. Ryhmänjohtaja - en puolla - Komppanian päällikkö - en myönnä - Teppo J. Suonperä (joka oli koko Luonetjärven varuskunnan suurin sotaherra, eversti arvoltaan) - Loma myönnetään. Sanoin reippaasti Teppo J:lle, että herra se ja se, nyt on sellainen tilanne, että ellei lomaa tipu alokas se ja se lähtee puntikselle, koska normaali ohjesäännön mukainen marssijärjestys ei tuota toivottua tulosta. Teppo J katsoi minua jonkun aikaa pidätellen ilmiselvästi hymyään, jonka jälkeen kirjoitti alokkaalle pitkän viikonloppuvapaan, mutisten samalla jotain suomalaisesta sisusta ja sitkeydestä. Joitakin aikoja myöhemminhän tämä sympaattinen sotaherra tapettiin erään alkoholisoituneen virkaeron uhkaaman luutnantin toimesta. Tapakouluttaja Kaarina Suonperä on sivumennen sanottuna Teppo J:n leski.

Intin viimeiset lomat alkaa olla lusittuna. Vielä kerran pitäisi jaksaa palata kasarmille. TJ 8 eli ihan kohta ohi. Ei itse asiassa ole edes mikään kepeä viikko tulossa (paljon toimintaa ja liikuntaa luvassa), mutta eiköhän sitä loppuun asti päästä kuitenkin.

Nyt kun miettii, niin on intissä ollut hyvätkin puolensa. Kyllähän siellä ollaan kuin herran kukkarossa, kaikki päätökset tekee joku toinen eikä mistään tarvitse huolehtia. Paitsi siitä että tavarat pysyy tallessa.

No ei kai nyt vikoja hetkiä voikaan löysäillä! Kelaa miten hienolta tuntuu päästä pois kokonaan raskaan lopun jälkeen.

orgasmienkeli kirjoitti:No ei kai nyt vikoja hetkiä voikaan löysäillä! Kelaa miten hienolta tuntuu päästä pois kokonaan raskaan lopun jälkeen.

Kyllä voi ja pitäisikin löysäillä! Loppua kohden skappareita ja alikkeja ja muita ei ainakaan pitäisi pahemmin kiinnostaa mikään. Meillä ei ainakaan ollu loppusodan jälkeen (n. 2 vkoa inttiä jäljellä) oikeastaan mitään erityistä ja mielekästä tekemistä. Kunhan vaan maattiin tuvissa tai tehtiin jotain ja venailtiin, että päästiin syömään yms.

^^^ Kannattaa hyvissä ajoin ennen luovutushetkeä, varautua siihen, että kaikki pientavara on tallessa sukat yms. jos omat ovat kadonneet, niin hyvä "lainauskohde" on esim. alikessujen tupa.

Mitä ihmettä? Onneksi en ole intissä jos siellä vaatteetkin katoilee.

PIETRO kirjoitti:^^^ Kannattaa hyvissä ajoin ennen luovutushetkeä, varautua siihen, että kaikki pientavara on tallessa sukat yms. jos omat ovat kadonneet, niin hyvä "lainauskohde" on esim. alikessujen tupa.

Viime viikolla pidettiin varustetarkastus ja silloin piti myös hävärit tehdä. Yliluti totesi, että jos joku sen jälkeen vielä tulee häväriä tekemään, niin nylkee tylsällä puukolla.

Meillä ei kyllä hirveästi ole rötväilyä luvassa. On kevyempiäkin viikkoja ollut. Nyt on koko ajan jotakin, jos ei liikuntaa niin sitten oppitunteja (pääsemme kuulemaan mm. talvi- ja jatkosodasta ).

PIETRO kirjoitti:^^^ Kannattaa hyvissä ajoin ennen luovutushetkeä, varautua siihen, että kaikki pientavara on tallessa sukat yms. jos omat ovat kadonneet, niin hyvä "lainauskohde" on esim. alikessujen tupa.

Me tehtiin sitä, että jos oli esim yksi sukka hukassa ja pääsi käymään liinavaatevarastolla (tietämättömille: siellä vaihdetaan likaiset vaatteet ja lakanat yms puhtaisiin), niin itse kun sai sukat heittää niin heitti yhden sukan ja ilmoitti pariksi. Jos vastaanottamassa oli natsi niin se oli tosi tarkka, mutta yleensä niitä ei edes kiinnostanut.