Eläimet & lemmikit

[ramasee]

Jee meiän kisulainen on löytyny!

Ihana juttu! Niin surkia lukia tuommoisia kadunnut ilmoituksia, mutta kiva huomata, että aina joskus niissä on onnellinen loppu. Paijaahan nyt sitä kisumisua oikein kunnolla.

[Tirkka]

Jee meiän kisulainen on löytyny! Raukka oli pudonnu naapurin viljasiiloon.

Kai se raasu oli ihan kunnossa? Jos oli niin hieno homma että löytyi.

[FankiKitsune]

On se muuten ihan täysin kunnossa, tuntu vaan kovin laihalta ja sen kynnet oli menny aika nysiks, ku yrittäny päästä ylös ja pois sielt mut ei ollu päässy. Se oli siis yrittäny mennä ilmeisesti jotain luisua pitkin ylös, ku siinä oli kuulemma ollu aika karmeat raapimisjäljelt... Muuten on kyllä ihan täysin kunnossa, ei mitään huolta siis.

[Mour]

Onneksi kisu on kunnossa. Kyllä niistä on niin sydän syrjällään, kun omille seikkailuretkilleen lähtevät. Porukoitten kissa oli kerran yli neljä viikkoa teillä tietämättömillä ja sitten yksi kaunis päivä tuli takaisin oikein hyvinvoivana, onneksi.

[Tirkka]

Mun isovanhempien kissa oli joskus (tästä on siis aikaa jotain 20 vuotta, niin kissa kuin isovanhemmat on jo kuolleet aikoja sitten) kateissa jotain vuoden verran, kesämökkireissulla lähti jonnekin eikä sitä löydetty aikoihin; kissa oli jo aika vanha ja sen luultiin jo jääneen sille tielleen ja otettiin uus kissa. No, sitten se yllättäen ilmestyikin jostain naapurin luokse ja tarinassa oli onnellinen loppu. Sen takia sitä itse uskookin että tuollaiset katoamiset voi joskus päättyä myös onnellisesti.

[Ancalagon]

Meidänkin kissa (jo kauan sitten edesmennyt) onnistui kerran tipahtamaan viljasiiloon. Eihän se sieltä ilman apua pois päässyt, mutta siitäkin seikkailusta selvisi. Nyt Jonksu annat kissalle vaan herkkuruokaa ja paljon paijausta, eiköhän se siitä.

Kissajuttuja lukiessa tulee vähän kissakuume. Ihania.

[Benjamin]

Mikä sellainen viljasiilo on? Joku viljavuori jonka taakse kissa putosi?
Anteeksi maalaisuuteni. Tai no kaupunkilaisuuteni tässä tapauksessa.

Maalaiskissojen ja niiden omistajien elämä on ihan uskomatonta.
Jouduin yläasteen alussa luopumaan kissastani allergiani takia ja nytkin se kissa on edelleen vasta 11-vuotias, enkä todellakaan voi kuvitellakaan että se kuolisi vielä moneen vuoteen.
Tuollainen 11-vuotias kissa on sen verran nuori vielä ettei yleensä vielä ole pelkoa kuolemasta, mutta maalla ei voi tietää vaikka puolivuotias kissa jäisi reissultaan palaamatta.

[Mardis]

Mikä sellainen viljasiilo on?

Ilmeisesti tollanen. En kyllä itse oikein hamota, mitä kautta kissa voi tuommoiseen pudota. Vaikka maatilalta olen!

maalla ei voi tietää vaikka puolivuotias kissa jäisi reissultaan palaamatta.

Tai kotitien päässä auton alle. Kokemusta on. Raukka viimesillä askelillansa tuli isääni kohti, joka ennätti paikalle onnettomuuden jälkeen.

Meillä joskus katosi kissa pitkäksi aikaa, ilmesteyi takaisin, katosi uudelleen ja sille tielle myös jäi. Yleensä ne kissat on havaittu jäävän auton alle "hyvissä" ajoin, mutta tuon kohtalosta ei ole vieläkään tietoa. Siltä puuttui toinen korva, eli se saattaisi selittää jotenkin tapahtunutta. Kerran sisko oli äkäinen yhdelle kissalle, eikä sitä sen jälkeen näkynyt. Se oli vähän sellainen loukkaantujaluonne. Samanvuotinen kissa ilmeisesti kyllästyi nuorempiin kissoihin ja häippäsi. Se on kuitenkin nähty myöhemmin meidän lähistöllä (ei pitkään aikaan tosin enää), mutta sen ulkonäkö oli muuttunut, eli itse en menisi sen henkilöllisyydestä aivan takuuseen. Mutta enhän minä sitä muistaakseni edes nähnyt. Kaikki kolme taisivat olla pelkästään pihakissoja, joskus noiden katoamisen jälkeen niitä alettiin vasta päästää sisälle.

Tämä nykyinen vanhus, Mirri, on kokenut kovia. Ja se on oikeasti vanhus meidän mittapuulla, sillä yksi on elänyt sitä ennen 8 vuotiaaksi. Niin paljon niitä on jäänyt auton alle, tosin koko ajan vähenevissä määrin. Mutta tuollakin on kuolema käynyt lähellä, ainakin kerran. Jäi nimittäin auton alle sekin, mutta taisi osua vain päähän pienesti, koska verta ei vuotanut ja virkosi nopeasti. Jälkikäteen ajateltuna sen auton alle jääminen oli taivaan lahja, sillä sen kesyys tiellä ollessa koitui pahaksi ongelmaksi. Tuosta se oppi olemaan varovaisempi. Ei ole niin pahasti lipsunut sen jälkeen. Joskus sama kissa oli myös puussa ainakin vuorokauden, naapuri vinkkasi. Sen jälkeen on ollut muutamaan otteeseen parikin vuorokautta poissa, mutta aina on tullut itse pois lopulta. Aina se on alussa suutuksissa uusille pennuille, joita näyttäisi tällä tietoa tulevan joka vuosi, mutta riittävän hyvin on tähän mennessä sietänyt. Joskus tosin käynyt naapurissa turhankin paljon, sillä yhtä toista kissaa ei meinannut sieltä saa pois millään, koska ko. naapurit lyöttäytyivät yhteen toisen naapurin kanssa ja yhdessä yrittivät kaapata sen meiltä. Se olikin melkoinen soppa, mutta siitäkin lopulta selvittiin.

Kyllä multa näitä kissatarinoita löytyy. Olisin voinut kertoa enempikin, mutta tällä kertaa annoin armon käydä oikeudesta.

[Ancalagon]

Mikä sellainen viljasiilo on?

No sellainen säiliö, jossa säilytetään viljaa. Niitä on varmaan monenlaisia, mutta meillä ne siis oli kuivurin sisällä, joten niissä ei ole mitään kiinteää kantta.

[knocker]

Huippu homma, että Jonksun kissa löytyi elossa. Sen on täytynyt olla ihan paniikissa siellä, eikä varmaan enää kovin kauaa olis ollut elossakaan ilman juomaa ja ruokaa. Varmaan aika kuivunut jo ollut, kun oli laihtunutkin.
Mardiksen tarinat olikin sitten jo paljon surullisempia. Mm. noista syistä mä kannatan kissan pitämistä kiinni ulkona, maallakin. Sellaistakin tapahtuu, että joku ihminen omii kokonaan toisten kissoja ja nämäkin kohtalot varmaan usein jää selviämättä.
Mun katti on ihan hulluna taas, kun on lämmin ja ruoho kasvaa, huutaa ihan homona, että pääsis ulos. Siis aina kun tulen töistä ja pitkin iltaa, kunnes painellaan pihalle.

[knocker]

Tänne pieni tarina, kun en osannut päättää, kuuluuko mussutukseen vai iloisiin uutisiin. Riippuu, kenen kannalta asiaa katsoo.
Tehtiin tänään kissan kanssa hulppea lenkki, lähes 50 metriä tuli matkaa.
No, tossa kohtaa kissa rakastui Herra Koivuun, halasi ja pussaili sitä. Meni siihen viereen nukkumaan ja välillä ojensi etutassuttimet ja halaili lisää.
Mulla oli todella mielenkiintoista seurata tilannetta, eikä tullut mieleenkään, että jotain muutakin vois tehdä.

Mutta joo, kun oot lemmikin hankkinut, niin mitäpä ei sen eteen tekisi.

[Mardis]

Ainakin noita tollasia tarinoita on kiva lukea.

Mutta tiedän itsekin sen odottamisen tuskan, kun kissa johkin päättää jäädä epämieluisaan aikaan. Harvemmin siihen raaskii kuitenkaan puuttua.

[knocker]

Mutta tiedän itsekin sen odottamisen tuskan, kun kissa johkin päättää jäädä epämieluisaan aikaan. Harvemmin siihen raaskii kuitenkaan puuttua.

Nimen omaan. Noille kuitenkin on se ulkoilusta nauttiminen niin lyhyt aika vuodesta. Aika usein vaan tulee mieleen, että pitäis olla joku retkituoli ja kirja mukana, ettei tarttis seisoskella tyhjän panttina, taikka istua siinä rotvalin reunalla (kai se on rotvali).

[Punde]

^ hommatkaa tonttitottelevainen koira ja ostakaa tai rakentakaa talo isolla pihalla ni elukka saa kirmata sydämesä kyllyydestä vapaana.

Aika hyvä neuvo, eikö vaan. Nyt kaikki on selkeesti jo ettimässä tietoa pankkilainavaihtoehdoista ja vapaista taloista.

[PIETRO]

hommatkaa tonttitottelevainen koira ni saa kirmata sydämesä kyllyydestä vapaana.

On toimiva ratkaisu, itsellä on tästä kokemusta 5v verran. 8kk iässä piti rajat tarkistaa uudemman kerran, sen jälkeen ne on pysyneet muistissa, rajojen ylityksiä ei ole tapahtunut sen jälkeen kuin luvan kanssa. Koiran on voinut päästää huoletta ulos milloin se vain haluaa, se menee yleensä tontin rajalle makoilemaan ja seuraamaan ympäristön tapahtumia.

[Tirkka]

Jotkut eivät halua koiraa vaan kissan.

Edit: Ainakaan itse en ottaisi koiraa lemmikiksi kovin mielelläni, oon vähän liian laiska sellaisen omistajaksi. Kissat sen sijaan on ihania ja vaivattomampia. On koiriakin hauska katsella niin kauan kun ne eivät ole omia.

[Punde]

hommatkaa tonttitottelevainen koira ni saa kirmata sydämesä kyllyydestä vapaana.

Koiran on voinut päästää huoletta ulos milloin se vain haluaa, se menee yleensä tontin rajalle makoilemaan ja seuraamaan ympäristön tapahtumia.

Omassa kokemuksessa (tietyt) koirat noudattaa pikkuhiljaa opetettuja tontin rajoja vaikka naapureille ei ois minkäänlaisia aitoja. Yks reuna on meri ja toinen mehtä. Hyvin pysyy tontilla, sattanan nopeesti oppivat minne saa mennä ja minne ei.

Huvittavinta on seurata ku naapurin kultainen noutaja ja oman puolen collie juttelee keskenään just ja tasan tontin rajalla, mut kumpikaan ei astu "tuolle puolen". Koirat on uskomattoman älykkäitä elukoita, ja siks välillä ihmetyttää miks ne tykkää ihmisistä niin paljon ja tottelee meitä.

[FankiKitsune]

Koirat on uskomattoman älykkäitä elukoita

No... tosta nyt voi olla montaa mieltä.

Ite en ikimaailmassa hankkis koiraa, vaan kissat on se mun juttu. Mä oon niin kissaihminen henkeen ja vereen, että koirille ei ole mulla tilaa. Taidan jättää enempi kertomatta, sillä koiraihmiset kävis vaa mun kimppuun ja sit ei ois kellää kivaa.

[Risto]

Taidan jättää enempi kertomatta, sillä koiraihmiset kävis vaa mun kimppuun ja sit ei ois kellää kivaa.

Mutta oli kuitenkin pakko heittää tämmöinen vihjaileva kommentti tähän loppuun jotta lukijoiden mielenkiinto heräsi?

[jaiba]

Koirat on uskomattoman älykkäitä elukoita, ja siks välillä ihmetyttää miks ne tykkää ihmisistä niin paljon ja tottelee meitä.

Kai niiden kannattaa totella isäntää tai emäntää, jotta saa sen ruokakupin täyteen joka päivä. Kyllä koirat tajuaa, että lipaisu naamaan ja hännänheilutukset siihen perään auttaa täyttämään niiden toiveita.

Välillä kyllä näkee semmoisiakin koiria jotka vievät omistajaansa kuin pässiä narussa.

[scorchio]

Tosta koirien ja kissojen älykkyydestä: jokunen vuosi sitten näin jonkun dokkarin, jossa juurikin pohdittiin tota niiden älykästä ihmisten hyväksikäyttöä (en enää muista dokkarin nimeä, taisi olla brittien tuotantoa sekin). Että miksi ne sietävät näinkin puistattavaa otusta kuin ihminen nyt on.

Sopeutumisellaan ihmisten maailmaan ne ovat taanneet lajeilleen kohtalaisen hyvät olot verrattuna useimpiin muihin elukoihin, mutta samalla ovat tietenkin joutuneet tekemään kompromissejä ja joutuneet lajeina kehittämään stressinsietokykyjään melkoisesti. Ja ihmiset eivät edes välttämättä tiedosta, miten vaikeisiin paikkoihin he rakkaat lemmikkinsä välillä ajavat.

Kissat esim. tulisivat lämpimissä maissa varsin hyvin toimeen itsenäisesti, mutta ilmeisesti ihmisten seura on hyödyllisempää, joten suurin osa kateista kömpii kiltisti kotipesään pitkienkin retkien jälkeen.

Yhteiselonhan katsotaan alkaneen sieltä Egyptin muinaisilta viljavarastoilta, kun katit hokasi, että missä ihmisiä, siellä hiiriä ja rottia, kannattaa sietää ihmistä, niin ruuansaanti on taattua.

Ja ihmiset hokasi, että tässäpä oiva (ja oikeastaan melkoisen söpö) elukka, joka pitää hiiret ja rotat aisoissa viljavarastoilla, ja kannattaa antaa sille välillä jotain herkkua ja maitokippo, että sillä olisi motivaatiota palata tonteille.

Ja onhan sitä kiva rapsuttaa: tutkitusti lemmikkien rapsuttaminen alentaa verenpainetta ja on siten ihmiselle terveellistä. Riesana on sitten kummallekin osapuolelle allergiat ja elukoille stressaavat tilanteet kaupan päälle.

Ja menepä puunattuna ja parfymoituna silittämään kissaa: saat myrkyllisen katseen, sillä kissareppana joutuu sen löyhkän turkistaan puhdistamaan (sehän on yksinsaalistaja ja väijyjä, jolle a ja o on turkin puhtaus ja haisemattomuus, ettei hiiri haista jo kilometrin päästä, että jaahas sieltä se Chanelille aina tuoksahtava naapurin Naukusti saapuu, on se kova khihihiii, ja onko sulla ihan hileitä laitettuna turkkiin, hellanlettas, khihihiii).

[Mour]

Mä niin haluaisin myös kissan yhtä aikaa koiran (ja marsujen) kanssa, mutta ainakin tällä hetkellä ja tässä kämpässä olisi varsin epätoimiva ratkaisu. Hurmaavia otuksia kaikki tyynni. Koiraa ilman en varmasti aio elää niin kauan kuin vain henki pihisee ja lenkki kulkee. Kyllä on älykäs ja ihana ystävä.