Eläimet & lemmikit

[knocker]

Tuusiksen kanssa pitkälti samalla linjalla, että paree olis pelastaa koiria ja kissoja löytötaloista. Vaikka itse otinkin rotukissan, niin se oli jo 7v. ja se olisi lopetettu, ellei kotia olisi löytynyt. Ja meillä kotona ennen sitä oli ollut saman rotunen, joka kuoli, kun oli 18v. Oli ollut mun kaverina lähes koko ikäni.
Jännä yhteensattuma Tuusiksen postauksessa on myös toi irlannin susikoira. Mutsi otti sellasen hoiviinsa aikanaan, kun "löysi" sen jostain kennelistä ja sai tietää huonosta kohtelusta. Tämä koira oli vallan mainio. Kun ulkoilin sen kanssa, niin sitä pystyi pitämään vapaana, kulki vierellä ja totteli joka sanaa. Se ihan oikeesti osas kuunnella, kun sanoi vaikka: "viereen".
Tiedän myös monia sekarotusia koiria, joiden luonnetta ei voi muuta, kuin ihailla.

[tuusannuuska]

Tuusiksen postauksessa on myös toi irlannin susikoira. Mutsi otti sellasen hoiviinsa aikanaan, kun "löysi" sen jostain kennelistä ja sai tietää huonosta kohtelusta. Tämä koira oli vallan mainio. Kun ulkoilin sen kanssa, niin sitä pystyi pitämään vapaana, kulki vierellä ja totteli joka sanaa. Se ihan oikeesti osas kuunnella, kun sanoi vaikka: "viereen".

Kuulostaa samanlaiselta kuin ne tapaukset joita olen tavannut, ihan mahtavia otuksia. Ainoa vika niissä on se, että koska ovat niin isoja, eivät elä kovin pitkäikäisiksi. Vähän sama kuin tanskandoggien kanssa, niillä kyllä vielä paljon pahempi tilanne. Ja se, että niille pöydät on kaikki ihan siinä naaman edessä, ei kauheasti voi pitää ruokaa missään otettavissa kun se sitten kyllä häviää parempiin suihin. Sama jos normaalikoiralle jättäisi ruuat lattialle ja poistuu paikalta, syödyksihän ne tulee.

[Punde]

Kattokaa kanoja!



Jojensuun Utran saarten vanhalla saha/myllyllä. Mielenkiintoiset rauniot muutenki, kumma ku en ollu aiemmin käyny vaikka tossa ihan lähellä. Yhessä kohtaa sammalen alta pilkotti tiilirakennelmaa ja pieni reikä mistä näki ainaki metrin verran alas tyhjyyteen. Jotta kuuluis ketjuun ni veikkaan et ainaki rottia siellä ois. Tai piisameja.

[knocker]

^ Hieno kanaparvi.

Justiinsa huomasin, että mun kissa on syystä tai toisesta saanut toiselle puolelle kaulaa täysin karvattoman alueen, joka on hiukan vereslihallakin. En ole nähnyt sen itseään juurikaan raapineen. Sisäkissa. Onko mitään ajatuksia ennen kuin eläinlääkärit avaavat ovensa?

[Benjamin]

Nyt on rottien lisäksi myös kolme kissaa, ja kohtahan täällä onkin jo yhtä monta kissan omistajaa kun koiran omistajaakin.

Kissa-allergikko uhmaa sekä allergiaansa että hermojaankin. Tällä hetkellä tosin nuo riiviöt raastaa enemmän hermojani kuin keuhkojani, jotka on saaneetkin olla aika rauhassa. Siamilaiset ja itämaiset taitaakin olla tästä aika tunnettuja, että allergiaa eivät aiheuta, mutta erittäin harvan mielenterveys niitä kestää.

[Skygge]

Nostetaas vanhaa ketjua ylös.

Ollaan avovaimon kanssa ostamassa koiraa. Rotu, ja itse koirakin on jo tiedossa. Viikonloppuna käydään katsomassa kultaisennoutajan pentua ja tarkoitus on hoitaa varausmaksu yms. käytännön asiat siinä sitten. Koira saadaan meille loppukuusta. Tosi kivaltahan tämä tuntuu. Vähän myös jännittää, kun kyseessä on molempien ensimmäinen oma koira.

Mun vanhemmillani on lähes koko ikäni ollut joku koira. Kolme kultaistanoutajaa ja kolme cockerspanielia on mun eliniän aikana ollut. Muijan vanhemmilla on tälläkin hetkellä kaksi koiraa (ja kissoja), joten tuttua puuhaa molemmille. Kultaiseennoutajaan päädyttiin, kun on niin leppoisa ja kiva rotu kyseessä.

Tulee olemaan mielenkiintoinen syksy siis. Varsinkin alkuun, kun pentu on kuitenkin kuin ihmisvauva. Onhan se kuitenkin iso muutos, kun meitä on sitten kolme. Ite oon onneksi lähes kaikki päivät kotosalla, kun oon jo vuosia ollut määräaikaisella sairaseläkkeellä (offtopic: koskahan sitä pysyvälle pääsis, kun ei tää terveystilanne parane ), niin on sitten paljon aikaa olla pennun kanssa. Muijakin opiskelee viimeistä vuotta amkissa joten ajankohtana kyllä tosi hyvä hankkia doge. Eniten ehkä jännittää koiran koulutus, vaikka lapsena ja teininä sivusta seurannut hommaa, muttei ainakaan motivaatiosta jää kiinni.

[Marjo]

Meillä on pari kissaa, ensimmäinen tuli vähän yllättäen ja pyytämättä pari vuotta sitten, ja toinen sitten muutaman kuukauden päästä siitä ihan harkitusti. Ensimmäinen tyyppi on maatiainen, nyt 3,5-vuotias. Rento luonne, kaikki käy niin kauan kunhan ei ole riskiä kastumisesta, ja välillä vähän turhankin älykäs. Osaa avata sekä sisään- että ulospäin aukeavat väliovet, nyt on näköjään mietteissä, miten selvittää pystyyn käännetyt kahvat... Toinen on sitten taas 2-vuotias ragdoll, nätti kuin mikä, mutta ei mikään penaalin terävin kynä. Tosin kyllä sekin joskus yllättää, kun pääkopassa pyörivät herneet kohtaa toisensa sopivasti.

[Wendla]

Meillä on kaksi kissaa ja koira. Lähipäivinä ollaan menossa katsomaan toista koiraa, josko hänestä tulisi uusin perheenjäsenemme. On meidän koiran "veli", ei ehkä biologisesti, mutta sielultaan. Löytyi aikoinaan meidän koiran kanssa käppäämästä Espanjan kaduilta. Jospa pääsisimme saattamaan veljekset yhteen, tällä kertaa loppuelämäksi.

[Skygge]

Eilen käytiin avovaimon kanssa katsomassa meille tulevaa pentua ja ihanahan se oli. Tasan kahden viikon päästä on luovutus.

[Wendla]

Eilen käytiin avovaimon kanssa katsomassa meille tulevaa pentua ja ihanahan se oli. Tasan kahden viikon päästä on luovutus.

Onnea jo etukäteen tulevasta perheenjäsenestä Onko tämä nyt siis kultaisennoutajan pentu? Se on kyllä ihana rotu.

Meidän uusin tulokas on ollut meillä nyt vähän päälle viikon. Haettiin siis tuon ensimmäisen koiran veli meille. Kaikki on mennyt todella hyvin. Ei ole tullut yhtäkään vahinkoa sisälle, on tullut alusta asti kissojenkin kanssa hyvin toimeen, on todella lunkki ja rauhallinen kaveri. Vähän vaan nirso kaveri, mutta syö kyllä kun paha nälkä iskee. Hampaat hällä on kyllä todella pahassa kunnossa, eli vähän isompi hammasremontti tulossa herralle. Mutta muuten kaikki todella hyvin. Tuo on niin herttainen kaveri, että siihen on todella helppo kiintyä.

[Skygge]

Onnea jo etukäteen tulevasta perheenjäsenestä Onko tämä nyt siis kultaisennoutajan pentu? Se on kyllä ihana rotu.

Kiitos! On juu kultainennoutaja kyseessä. Vaikka tossa keväällä ja kesällä mietittiin pitkään, mikä rotu olisi hyvä, niin päädyttiin lopulta kultaiseennoutajaan. Mun vanhemmillani ollut kolme kultsua aikoinaan, niin todella tuttu rotu (ja ihana.) Enää viikko niin pentu tulee meille.

Onnea myös teille uudesta perheenjäsenestä!

[kotikissa]

En omista lemmikkiä, koska olen allerginen ja eikä lemmikille olisi mun tykönä tilaakaan.

[Skygge]

Tänään sitten poitsu kotiutui. Aivan ihana kultainennoutaja. Todella pieni vielä ja mahdottoman kiva. Kovasti on pentua koko illan tehnyt mieli tutkia paikkoja, mutta on niin väsynyt jännityksestä, että nopeasti on virta pois.

[knocker]

Tänään sitten poitsu kotiutui. Aivan ihana kultainennoutaja. Todella pieni vielä ja mahdottoman kiva. Kovasti on pentua koko illan tehnyt mieli tutkia paikkoja, mutta on niin väsynyt jännityksestä, että nopeasti on virta pois.

Voihhh! Onnea uudesta perheenjäsenestä.

[Wendla]

Tänään sitten poitsu kotiutui. Aivan ihana kultainennoutaja. Todella pieni vielä ja mahdottoman kiva. Kovasti on pentua koko illan tehnyt mieli tutkia paikkoja, mutta on niin väsynyt jännityksestä, että nopeasti on virta pois.

Aaaaw, onnea pienestä

[Skygge]

Voihhh! Onnea uudesta perheenjäsenestä.

Aaaaw, onnea pienestä

Kiitos onnitteluista. Tää päivä onkin mennyt pennun kanssa touhutessa ja BB:tä seuratessa. Ei oikein pääse ulos silleen, etteikö joku ohikulkija tulisi jutulle. Hirveen moni kiinnostunut hauvelista. Taavi (se koira) on kyllä kovasti tykännyt tutkia ulkona kaikkea. Kaikki on jännää ja mielenkiintoista autoista puiden lehtiin.

[rink]

Voihhh! Onnea uudesta perheenjäsenestä.

Aaaaw, onnea pienestä

Kiitos onnitteluista. Tää päivä onkin mennyt pennun kanssa touhutessa ja BB:tä seuratessa. Ei oikein pääse ulos silleen, etteikö joku ohikulkija tulisi jutulle. Hirveen moni kiinnostunut hauvelista. Taavi (se koira) on kyllä kovasti tykännyt tutkia ulkona kaikkea. Kaikki on jännää ja mielenkiintoista autoista puiden lehtiin.

Kuva ois kiva. Onneksi olkoon.

Meikäläisen koirakaveri (täytti 13v) haukahtelee sateenkaaren päällä. Oli menettäminen pari vuotta sitten hyvinkin rankka juttu, enkä ole uutta ottanut. Enkä varmaan tähän elämäntilanteeseen voi ottakaan, vaikka mieli tekisi...(labra tai suomenlapinkoira tms.)

[Wendla]

Kiitos onnitteluista. Tää päivä onkin mennyt pennun kanssa touhutessa ja BB:tä seuratessa. Ei oikein pääse ulos silleen, etteikö joku ohikulkija tulisi jutulle. Hirveen moni kiinnostunut hauvelista. Taavi (se koira) on kyllä kovasti tykännyt tutkia ulkona kaikkea. Kaikki on jännää ja mielenkiintoista autoista puiden lehtiin.

Pentuajassa on kyllä oma viehätyksensä, kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, on niin paljon tutkittavaa ja opittavaa. Ja sen viehätyksen kyllä myös ihan varmasti huomaa ohikulkijatkin. Ja silti se tuntuu olevan hetkessä ohi, kohta teilläkin on jo iso köriläs siellä. Muistakaahan nauttia

Me puolison kanssa ollaan tähän mennässä otettu vain aikuisia koiria, kun ollaan tosiaan otettu ulkomailta katukoiria. Mutta en kyllä sulkisi pois sitäkään vaihtoehtoa, että joskus hankittaisiin vaikka ihan pentukin. Tosin tällä hetkellä on kyllä eläinkiintiö täysi, kun on kaksi koiraa ja kaksi kissaa. Mutta ehkä sitten joskus tulevaisuudessa.

Meikäläisen koirakaveri (täytti 13v) haukahtelee sateenkaaren päällä. Oli menettäminen pari vuotta sitten hyvinkin rankka juttu, enkä ole uutta ottanut. Enkä varmaan tähän elämäntilanteeseen voi ottakaan, vaikka mieli tekisi...(labra tai suomenlapinkoira tms.)

Lemmikin menettäminen on kyllä hirveää. Jokaisen oman lemmikin poismenon muistelu riipaisee edelleen syvältä, mutta erityisen hyvin on jäänyt mieleen ensimmäisen muistamani koirakaverin viimeinen matka. Hän oli silloin 12-vuotias, oli ollut meillä lähes koko pienen ikäni, itse olin silloin vielä teini-iässä. Uskomattoman kiltti ja lempeä kaveri, olisi toivottanut varkaatkin häntä heiluen tervetulleeksi. Lisäksi oli minun oma henkilökotainen pörröinen ja hengittävä tyynyni Mutta valitettavasti hälle tuli kasvain kaulaan, hengittäminen ja ruokailu vaikeutui sitten ihan lopussa. Ja koska oli entuudestaan paha sydänongelma, niin leikatakkaan ei oikein voinut. Päätettiin sitten päästää herra sateenkaarisilloille, kun ei se tilanne olisi siitä mihinkään parantunut, olisi vain kokenut tuskallisen kuoleman. Mutta vieläkin alan itkeä, kun muistelen sitä viimeistä matkaa lekurilla, miten silittelin häntä loppuun asti, miten lopulta havaitsin, että nyt ei enää rakas hengitä eikä sydän enää lyö.

// no tämäpä nyt sitten tulikin kauniissa muodossa tänne, lainaukset päin pirkkalaa...

[Skygge]

Kuva ois kiva. Onneksi olkoon.

Kappas. On ollut sen verran touhukasta, etten ole tätä ketjua muistanut seurata. Joo voisin tässä viikonlopun aikana laittaa pari kuvaa Taavista.

Pentuajassa on kyllä oma viehätyksensä, kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, on niin paljon tutkittavaa ja opittavaa. Ja sen viehätyksen kyllä myös ihan varmasti huomaa ohikulkijatkin. Ja silti se tuntuu olevan hetkessä ohi, kohta teilläkin on jo iso köriläs siellä. Muistakaahan nauttia

Jep. Aika menee kuin siivillä. Tosta meidän pojasta tulee ihan kultaisen värinen. On hauskan näköistä, kun sen korvat on ihan kultaiset ja oon nyt huomannut, että selkään (joka oli alkuun vitivalkoinen) ja häntään on tullut kultaista väriä. Hyvin on jo oppinut muutamia juttuja, kun ollaan aloitettu pikku hiljaa eri juttujen kouluttamista. Osaa välillä istua käskystä jo ilman palkintoa. Lisäksi oppinut aika hyvin jo tulemaan luokse, kun kutsuu toisesta huoneesta. Tohon se tarvii vielä välillä palkinnon, mutta aika hyvin menee välillä Ei muuten tosiaan pääse ulos ilman, etteikö vähintään kerran päivässä joku tulisi juttelemaan.

[Skygge]

Taavimin1.jpg (149.41 KiB) Katsottu 3556 kertaa

Tässä meidän vauva.

[Mole]

^ hiennonnäköinen koira

[ramasee]

Voeee. Onpas Taavi söpö!