Huhhuh mikä vuosi takana! Käyn nyt ihan ylikierroksilla kaiken kanssa, enkä osaa nukahtaa vielä vaikka jo ainakin puoli tuntia olen himassa hengannut.
Voisin vähän avautua omalla tyylilläni tästä vuodestani!
Vuosi sitten oli ihan kiva elämäntilanne. Muuten ihan peruskiva elämä, mutta olin saamassa tosi erityisen tuntuisen yhteyden sellaiseen ihmiseen, jota kohtaan oli kiistämättä tunteita jo viikon jälkeen tutustumisesta. Siksi olinkin aika täpinöissäni, vaikka en ehkä muuten ole ollut mikään innokas syvällisempiin suhteisiin pitkään aikaan. Kaverit saivat kuulla paljon ihastuksestani ja koko deittailustani muutenkin.
Ehdin vaan n. puoli vuotta seurustella ja olla "isäpuolena" ja en yhtään kadu sitä, vaikka niitä pikkujäbiä onkin hurjan kova ikävä, vaikka ei pitkiä aikoja koskaan nähtykään niiden kanssa.
En ehkä jaksa enää olla sitoutumisvastainen tai -kammoinen, vaikka vähän vituttaakin ajatella mitään syvällisiä suhteita. Varsinkin kiintyminen useampaan kun yhteen ihmiseen on henkisesti uuvuttavaa, kun se kaikki loppuu.
Opin itsestäni tosi paljon hyvää ja huonoa vuoden aikana. Olin vuonna 2010 mielestäni tosi vahva persoona, mutta nyt vähän vaikeampien aikojen jälkeen taidan vasta osata sanoa, että olen oikeasti aika vahva tyyppi! Miten elämä voikaan tuntua näin valoisalta ja miten paljon hyvää itsessäni näenkään kaiken sen epävarmuuden ja haavottuvaisuuden jälkeen, jonka olen itsestäni taas löytänyt.
Monenlaista menetystä voi mahtua vuoteen, samoin kun muutakin paskaa. Elämä on välillä retuuttanut kovaa, ja tottakai se sattuu. Parasta se on joskus myöntää ääneen! Ei tarvitse esittää vahvempaa mitä on!
Vuosi sitten lupasin itselleni, että otan uuden vaihteen päälle, ja elän 2011-vuoden tosi täysillä ja vuodesta tulee elämäni paras. No, ehtihän tässä yhtä sun toista kokea, ja vaikka pari kuukautta syksystä menikin ihan sumussa, niin aloin taas lopussa löytää oman energiani, ja nyt taas voin luvata että tuleva vuosi on elämäni paras, ja vedän sen ihan kybällä!
Menneen vuoden ihan viimeisinä päivinä sain sitten ilmeisesti oman MILF fuckbuddyn, jota en aio päästää helpolla.
Eikä sekään minua..
Tästä alkuvuodesta ei voi uusien virikkeiden kanssa tulla yhtään tylsä! Ja koko homma helpottui, kun sain nyt tietää ettei minulle tärkeällä ihmisellä ole mitään tätäkään vastaan. Minulla on oikeasti tosi upeita ihmisiä ympärilläni, enkä ihan jokaista aina ymmärrä!
Opiskelu on ehkä se jossa olen mokaillut eniten, ja johon pitäisi panostaa enemmän. Ehkä joskus opin vielä!