big.mac kirjoitti:ei helvetti, en suostu tähän... tämä on taas tätä äitiyden glorifioimista ja mystifioimista... jokaisen kohdalla ikävä on subjektiivinen kokemus ja kukaan ei voi sanoa että toisen ikävä lapsia on suurempi kuin esim. minun ikävä 20 vuotta sitten kuollutta kissaani... jos siis koen sen musertavana sen ikävän
Ikävä on varmasti subjektiivinen käsite, niinkuin kipukin. Mutta silti en anna sinun äkisemättä laittaa ikävästä puhuttaessa lapsia ja kavereita samaan lokeroon. Kavereita ja ystäviä voi olla kova ikävä, ihan niin että koskee, mutta lasten ikävään liittyy muutakin. Sinä et ole äiti, sinä et voi tietää mitä se on. Äidin ja lapsen suhde ON erilainen kuin mikään muu ihmissuhde. Tästä sinä et voi minun kanssani väitellä, sillä minä olen kahden lapsen äiti, jolla on myös aviomies, ystäviä, sisaruksia, vanhemmat ja muita läheisiä ihmisiä. Jokainen suhde niistä on erilainen enkä kenestäkään heistä luopuisi kirveelläkään, mutta lapseni vievät voiton ihan kaikista. Yhtä vahvaa rakkautta en ole kokenut ketään muuta kohtaan koskaan, en ennen enkä jälkeen heidän syntymänsä. Se on sellainen asia mitä ei voi edes kuvitella ennen kuin sen kokee.
En todellakaan vähättele mitään muita suhteita ja niiden tärkeyttä, enkä myöskään ikävän määrää käy arvailemaan. Niinkuin sanottiin, subjektiivista. Minna itkee ikävänsä ulos, mikä on kieltämättä rasittavaa katsottavaa, mutta sitä sinulla, arvoisa big.mac, ei ole oikeutta arvostella että miten se noin, kyllä ne muutkin kestää. Koska Sinä et voi tietää. Voit haluta Minnan ulos ihan rauhassa, minäkin haluan, mutta älä arvioi äidinrakkauden voimaa kun et siitä omakohtaista kokemusta omaa.
This is Big Brother, would Liisi please come to the diaryroom...